Toyota Carina II vm. 1989 on mennyt katsastuksesta läpi jo 34 vuoden ajan – Mitäpä sitä vaihtamaan
Kun luotettavuus on kaiken a ja o, valikoituu merkiksi usein Toyota.
Toivo Kaarimaa, 90, on nähnyt suomalaisen autoilun kasvavan. Nuorimies ajoi ajokorttinsa jo lähes 66 vuotta sitten, 24-vuotiaana Kuhmossa. Oli kevät 1958, ja Suomi oli vasta siirtymässä modernin ajan kauteen. Säännölliset televisiolähetykset oli vasta aloitettu, ja presidentti Urho Kekkonen pitänyt ensimmäisen televisioidun uudenvuodenpuheen. Helmikuussa Miss Suomeksi valittiin 19-vuotias tamperelaistyttö Pirkko Mannola.
Kansainvälinen talous oli pahassa lamassa, joka oli alkanut jo edellisen vuoden aikana. Suomessa kansaneläkejärjestelmän laajennus, yllättäen noussut työttömyys ja kallis maatalouspolitiikka johtivat valtion talouden vuoden 1958 puolella heikkoon jamaan. Mutta eteenpäin oli mentävä.
Museorekisteri
”Yhdessä vaiheessa harkitsin museorekisteröintiä, mutta sitä varten olisi kyllä paljon kallista tekemistä etenkin korin osalta. Ajatus on sittemmin jäänyt.”
– Kävin autokoulun toukokuussa iltaopiskeluna, ja se oli ohi noin kuukaudessa. Sitten ajettiin Kajaaniin autokouluautolla inssiajoon. Se sujui ihan hyvin. Inssi kävi ajon aikana valokuvaamossa ja testattiin muun muassa mäkilähdön osaaminen, ja kyllähän minä sen osasin. Teoriakuulustelussa pyydettiin myös luettelemaan seinälle laitettuja liikennemerkkejä, ja aloin niitä kerrata, mutta lopetin luettelemisen, kun inssi meni toiseen huoneeseen. Hän huusi sieltä sitten, että ”jatka vaan”, Kaarimaa muistelee huvittuneena.
– Alkoi matka takaisin Kuhmoon, mutta en saanut enää ajaa autokoulun Mossea, vaan opettaja ajoi itse. Mosse oli mallia 402. Nimismiehen kansliasta kävin hakemassa varsinaisen ajokortin.
Sen jälkeen Kaarimaan oli saatava ensimmäinen oma auto. Töistä oli saatu lomaa autonhakureissua varten, ja matka vei Helsinkiin.
– Etsin autoliikkeitä, mutta niitä ei oikein tahtonut löytyä. Kävelin keskustan katuja tuloksetta. Ehkä liikkeitä olisi ollut kauempana keskustasta, en tiedä. Hakaniemensillan kaupungin puoleisesta päädystä löytyi kuitenkin Moskvitch-liike, josta ostin sitten jo autokoulussa tutuksi tulleen 402:n. Auto oli väriltään sininen. Ei siihen aikaan oikein ollut sitä valikoimaakaan niin viljalti. Wartburgit, IFA:t ja Pobedat olivat yleisimpiä autoja. Kaupanteon jälkeen pyysin myyjää ajamaan minut hieman ydinkeskustan ulkopuolelle, josta sitten jatkoin yksin kohti Urjalaa. Myin Mossen pois 1965, kun siihen alkoi tulla erinäisiä vikoja. Sen jälkeen olin pitkään ilman autoa.
Historia
Viidennen sukupolven Toyota Carina II esiteltiin jo 1984, ja ulkoisesti iso facelift (6. sukupolvi) nähtiin vuonna 1988. Uutena korimallina myyntiin tuli myös farmari.
Ylläpito
”Huollot on aina tehty kirjan mukaan, ja tekniikka onkin kestänyt hyvin. Koria on kyllä hitsattu muutamasta kohdin."
Myöhemmin Kaarimaa siirtyi Toyota-kantaan.
– Aivan 1980-luvun alussa ostin Vantaan Salomaalta farmarikorisen Toyota Corollan. Se vaihtui myöhemmin toiseen, sedan-koriseen Corollaan, ja sitten isompaan Carinaan. – Tämän Carina II:n ostin Hyvinkäältä vuonna 1989 uutena. Olimme ajamassa vaimoni kanssa Urjalasta Vantaalle, ja poikkesimme puolittain uteliaisuudesta Toyota-liikkeeseen, kun tiesin Carinaan tulleen muutoksia. Niinhän siinä sitten kävi, että kaupat tehtiin lokakuun lopulla, ja marraskuun alussa 1989 hain tämän auton liikkeestä. Siitä lähtien olen tätä pitänyt, eli auto on ollut minulla nyt reilut 34 vuotta.
Harmaata Carinaa on huollettu säntillisesti huolto-ohjelman mukaan, eikä isompia tekniikkamurheita ole ollut. Vuosien vieriessä kori on kuitenkin joutunut koville, ja esimerkiksi taka-akseliston apurunko on jouduttu vaihtamaan varaosa-autosta ehjempään ruosteen vuoksi. Myös auton pohjaa on täytynyt hitsailla muutamista kohdin.
1,6 l
Toyotan vapaasti hengittävä 4A-F -neliventtiilikone on sitkeä puurtaja, josta tehtiin sekä kaasutin- että ruiskutusversiot. Rivinelosen iskutilavuus on tarkalleen 1 587 cm3.
Korityöt
”Purkuosia Carina II:een löytyy vielä hyvin, mutta ruosteettomat korin osat alkavat olla kiven alla. Uusi etuhiekkapelti on tällä hetkellä edelleen hakusessa.”
Carinan 1,6-litraiselle neliventtiilimoottorille ei ole täytynyt tehdä oikeastaan mitään, ja autossa on noin 370 000 kilometrin kohdalla edelleen mm. alkuperäinen kytkin. Carinassa käytettiin 1980-1990 -lukujen taitteessa samoja luotettaviksi todettuja moottoreita kuin Corollassa ja Camryssä.
– Olen ollut Toyotaani vallan tyytyväinen. Onhan tämä harmaa ja jo vanha, mutta perille on aina päästy.
Toyota Carina II 1.6 XL vm. 1989
- Moottori R4, edessä poikittain
- Iskutilavuus 1 587 cm3
- Teho 70 kW (95 hv) / 6 000 r/min
- Vääntö 127 Nm / 3 600 r/min
- Voimansiirto Etuveto, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto
- 0-100 km/h 11,5 s
- Huippunopeus 175 km/h
- Kulutus 7,0 l/100 km
- CO2-päästöt 162 g/km
- Mitat Pituus 4 440 mm, leveys 1 690 mm, korkeus 1 370 mm
- Akseliväli 2 530 mm
- Omamassa 1 038 kg
- Tavaratila 535 l
- Tankki 60 l
- Hinta 1 000 – 3 500 €
Varustelu
Carinan varustelu on nykymittapuin vaatimaton. Ei turvatyynyjä, ABS-jarruja, luistonestoa, ilmastointia, ohjaustehostinta - tai edes radiota.
Ikäihmiset liikenteessä
Suomalaisten keski-ikä nousee jatkuvasti, ja liikenteessä on yhä enemmän myös ikäihmisiä. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana yli 75-vuotiaiden määrä yli kaksinkertaistuu. Samalla ajokortillisten ikäihmisten määrä on kasvussa. Lähivuosikymmeninä 80 vuotta täyttäneitä ajokortillisia on peräti nelinkertainen määrä tähän päivään verrattuna.
Iäkkäät autoilijat eivät kuitenkaan muodosta erityistä riskiä liikenteessä, sillä monet heistä ovat kokeneita kuljettaja ja ajokokemusta on kertynyt vuosikymmeniä. Ikäihmiset ovat myös rauhallisia kuljettajia, eivätkä ota tietoisesti riskejä ja välttävät ylinopeuksia.
Iäkkäille sattuu muuta väestöä vähemmän onnettomuuksia, joissa taustalla on riskikäyttäytymistä, kuten alkoholin käyttöä tai merkittävää ylinopeutta. Ikääntyneille tyypillinen riski liikenteessä on auton kuljettajana kolmion takaa ajaminen risteykseen, erityisesti vasemmalle kääntyminen.
