Koen yhä pettäväni työyhteisön, jos sairastun
Olen kasvanut kulttuurissa, jossa töihin mennään aina – myös sairaana. Vaikka tiedän nyt paremmin, syyllisyys ei ole kadonnut minnekään, tuottaja Hanna Parhaniemi kirjoittaa.
Menen kotiin oksentamaan ja jatkan töitä sen jälkeen, jos voin. Suunnilleen noin kävin kuiskuttelemassa silloisen työkaverini huoneen ovella. Hän oli puhelimessa, katsoi minua silmät pyöreinä ja nyökkäsi.
Työmoraalini on lujaa tekoa. Se on kasvanut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maisemissa, missä tahkotaan tulosta eikä sairasteta. Sellaisissa oloissa minä ja osa lähipiiristäni on ainakin usein työskennellyt. Emmekä me ole ainoita, se selviää Avun tekemästä lukijakyselystä.
Paine sairastaa töissä on tullut joko ylhäältä tai samalta viivalta.
Kerran flunssa yllätti minut kesken päivän, kun työskentelin ruokakaupan kassalla. Nenä vuoti kuin aisaa ja pärskin pärskimästä päästyäni. Oli kiusallista töräyttää nenäliina märäksi ja jatkaa asiakkaan ostosten lääppimistä. Esihenkilö ymmärsi, etten ole työkykyinen. Eläkeikää lähennellyt työkaveri sen sijaan levitteli käsiään, että miten he muut nyt muka pärjäävät, kun yksi lähtee sairastamaan.
Toisessa kaupassa työkaveri tuli töihin käsi paketissa. Kauppias katsoi sairauslomatodistusta hetken ja tuumasi, että voit olla loppupäivän pois, mutta huomenna tulet töihin. Samassa puljussa toinen kauppias sihisi hampaiden välistä, ettei raskaus ole sitten mikään sairaus, kun yksi työntekijä ilmoitti iloisesta perheuutisesta.
”Syyllistys tuntui epäreilulta, mutta se toimi.”
Ehkä räikein omalle kohdalleni sattunut tapaus oli, kun silloinen esihenkilöni oli lomalla. Tein toimittajan töitä. Lehti oli menossa painoon seuraavana päivänä – minä sairastuin norovirukseen. Silloin ei vielä ymmärretty etätyön päälle. Raahauduin toimistolle ja tein muutamat ”pakolliset” työt. Samalla pelkäsin, suihkuaako ylä- vai alapää kesken kaiken. Esihenkilö teki muut työt ja totesi, että oli muuten viimeinen kerta, kun hän tulee kesken loman töihin.
Syyllistys tuntui epäreilulta, mutta se toimi. En ole ollut enää moneen vuoteen sellaisessa työympäristössä, jossa oletetaan, että työntekijä tekee töitä sairaana. Silti tunne on tiukassa – olen huono ihminen ja petän kaikki, jos sairastun. Siksi hanskani tippuvat vasta, kun pää on kainalossa.
Kommentit