Toyota Corolla – Puolen vuoden testirupeaman aikana autoon ei tullut ensimmäistäkään vikaa tai häiriötä

Corolla tuli Tuulilasin puolen vuoden käyttötestiin juhannuksen alla. Ajatuksena oli saada autosta käyttökokemuksia eri vuodenaikoina ja vaihtelevissa olosuhteissa. Kun marraskuun puolivälin jälkeen talvi saapui Etelä-Suomeenkin, toiveemme toteutui sopivasti ennalta kaavaillussa aikataulussa.

Kun aikaisempina vuosikymmeninä puhuttiin autojen kestotesteistä, nykyään käytämme Tuulilasissa termiä käyttötesti. Aivan samasta asiasta ei tietenkään ole kyse. Autojen laadun parantuminen on johtanut tilanteeseen, jossa vuoden mittaisille, jopa 60 000 tai 100 000 kilometrin kestotesteille ei käytännössä ole enää tarvetta. Jokainen auto kestää tänä päivänä tuollaiset kilometrimäärät leikiten, kunhan huollot tehdään huolto-ohjelman mukaisesti ja kuluvia osia uusitaan tarpeen mukaan. Toki vikojakin voi aina ilmetä kaikissa teollisuustuotteissa, myös autoissa, mutta varsinaiset takuuajan tyyppiviat ovat niin harvinaisia, ettei niiden metsästämisessä ole oikeastaan mitään mieltä.

Auton käyttöön, ajettavuuteen ja ominaisuuksiin liittyvät tosiseikat selviävät kyllä lyhyemmässäkin ajassa. Me olemme viime vuosina päätyneet puolen vuoden ja noin 10 000 kilometrin mittaisiin käyttötestirupeamiin. Näin pystymme ajan yli testaamaan entistä useampia automalleja perusteellisesti.

Viime vuonna kasvojenkohotuksen kokenut Corolla tuli markkinoille 2019. Faceliftissä hybridivoimalinjan ominaisuuksia viilattiin entistä paremmiksi, tietoviihdejärjestelmää uudistettiin ja ajoavustimiin tuotiin uusia ominaisuuksia.

Ohjaamossa kaikki on laadukasta yleisilmettä myöten kohdallaan – lukuunottamatta ehkä sitä, että pitkäjalkaisimmat arvostaisivat muutamaa senttia pidempää reisitukea. Keskimittainen ei kuitenkaan huomaa tässäkään mitään ongelmaa.

Yksi pieni yksityiskohta tietoviihdejärjestelmässä kuitenkin ärsyttää. Radiokanavat päivittyvät asemia selatessa ns. "lennossa", mikä aiheuttaa joskus ärsyttäviä tilanteita, kun kanava ikään kuin karkaa listassa alemmas, eikä sormi ehdi kosketusnäytöllä mukaan tilanteeseen. Äänenvoimakkuutta hallinnoidaan näppärästi ohjauspyörästä, joten kosketusnäyttöä ei tarvitse volyymia säädettäessä näprätä.

Lämmityslaitteen säätimet ovat kunnon väännettäviä pyörökytkimiä ja penkinlämmittimet napsautetaan päälle vanhan liiton tyyliin napakoista keinukytkimistä – tästä pisteet Toyotalle. Ohjauspyörän lämmitin on yksi parhaimmista mukavuusvarusteista talven pakkasilla. Ratti lämpenee nopeasti ja tulee ehkä turhankin kuumaksi, mutta senhän saa aina halutessaan pois päältä.

Farmari-Corollassa on kunnon perheauton tilat, vaikka eihän auto ulkomitoilleen mitään mahda. 4,65 metriin on joka tapauksessa saatu sovitettua mukavan väljä ohjaamo, nuorisomiehityksellä kolmen istuttava takapenkki ja iso, peräti 596-litrainen tavaratila.

Välipohjan alla, siellä mistä joskus muinoin löytyi varapyörä, on nyt syvä potero kaikenlaiselle harvemmin tarvittavalle irtotavaralle.

Jos tilankäytölle kritiikkiä pitää antaa, niin ovitaskut ovat turhan kapeat ja ahtaat. Tyhjäksi siemaistua R-kioskin keskikokoista kahvimukiakin pitää hieman jo rutistaa ja sovitella. No, eipähän tule kerättyä ylimääräistä roskaa ovitaskuihin liian pitkäksi aikaa.

Ajettavuudeltaan Corolla on arkisen hyvä, jopa erinomainen. Alusta on mukava, eikä jousituksen ja iskunvaimennuksen toiminnasta löydy huomautettavaa. Ohjauksen tunnokkuus on hyvällä tasolla. Tien pinnasta välittyy ohjauspyörän kautta juuri tarvittavasti tietoa. Auto myös reagoi ratin liikkeisiin aivan kuten pitääkin.

Corollaa voi luonnehtia mainioksi yleisautoksi. Se on kotonaan niin kaupungissa, maantiellä kuin sorallakin. Ajo-ominaisuuksista ei voi kohtuudella löytää mitään erityistä sanottavaa.

Ajotuntuma ei heikentynyt edes lokakuun lopussa alle vaihdetuilla kitkarenkailla (Hakkapeliitta 225/45 R17). Niillä saatiin ajaa pitkät pätkät niin kuivalla asfaltilla, jäällä kuin lumellakin. Sateella kitkat olivat toki liukkaat, mutta sehän ei ole auton vika, vaan kuuluu rengastyypin luonteeseen.

Nykyistä hybridi-corollaa myydään kahdella eri bensamoottorilla, joista testiautossamme oli pienempi 1,8-litrainen versio. Yhdessä sähkömoottorin kanssa järjestelmä tarjoaa 140 hevosvoimaa yhteistehoa ja 185 Newtonia vääntöä. Lukemat eivät kuulosta erityisen vaikuttavilta, varsinkin kun Toyotan portaaton e-CVT-vaihteisto ei ole varsinaisesti kuuluisa dynaamisuudestaan. Joskus numerot eivät kuitenkaan kerro kaikkea.

Corollan toinen moottorivaihtoehto on 2,0-litrainen ja 196-hevosvoimainen. Vaikka hintaeroa 1.8-litraiseen – samoilla varusteilla – ei ole kuin reilut kaksi tonnia, niin tulevatko lisätehot oikeasti tarpeeseen? 1.8 -litrainen kone tuntuu hyvin tasapainoiselta, juuri oikealta voimanlähteeltä tähän autoon. Toki isommalla moottorilla saa aina lisää ärhäkkyyttä (ja lisää kulutusta), mutta koeajoautomme oli kaikkien testikuljettajien mielestä aivan riittävän sutjakka kulkemaan. Käyttöautoja kun ei ole mitään mieltä arvioida kiihtyvyysarvoilla, vaikka 2.0-moottorilla Corolla onkin (0-100 km/h: 7,9 sek.) selvästi pikkuveljeään (9,4 sek.) rivakampi lähtemään.-

Edes vetomassoihin ei tule moottorin myötä eroja. Molemmilla versiolla saa vetää 450 kilon painoista jarrutonta perävaunua ja 750 kilon jarrullista kärryä – vaatimattomia lukemia toki molemmat.

Jo mainitsemamme e-CVT -vaihteisto osoittautui oikeinkin miellyttäväksi tuttavuudeksi. Tietty kuminauhamaisuus kuuluu sen luonteenpiirteisiin, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kaasupoljinta kun painaa syvemmälle, niin auto tarjoaa lisää kulkua hyvin lineaarisella ja luontevalla tavalla.

Kulutus on tänä päivänä yksi keskeisimmistä koeajoauton arviontikriteereistä. Siinä missä sähköautoilla todellinen kulutus riippuu huomattavan paljon säästä, lämpötilasta ja ajotyylistä – ja lataushybrideillä myös siitä, miten tiuhaan akkuja ylipäänsä ladataan – Corollan perushybridimoottori on aidosti säästeliäs ulkoisista tekijöistä lähes riippumatta.

Toki kovilla pakkasilla kulutus nousee muutaman desin satasella. Sama vaikutus on moottoritievauhdeilla ja ns. urheilullisella ajotyylillä, mutta yli kuuden litran ei kulutusta tahdo saada millään. Toisaalta alla viiden litrankin on vaikea päästä sekalaisessa ajossa. Yksittäisellä 80 km/h:n tasanopeuslenkillä pääsimme alkusyksyn jälkilämmöissä kuitenkin 4,3 litraan, mikä on loistava tulos ja kertoo siitä, että Toyotan hybridistrategiassa on oikeasti paljon järkeä. Jos kuljettaja haluaa pihistellä, tällä autolla sekin onnistuu.

Bensankulutus asettui puolen vuoden testijaksollamme lukemiin 5,4 litraa / 100 km. Kyse ei ole Corollan ajotietokoneen näyttämästä (joka tosin osoittautui yllättävänkin tarkaksi), vaan oman kirjanpitomme täsmällisiin merkintöihin.

Puolen vuoden testirupeaman aikana autoon ei tullut ensimmäistäkään vikaa tai häiriötä. Ainoa harmituksen aihe oli katuparkissa etupuskuriin tullut lommo, jonka korjaaminen jäi testin jälkeiseeen aikaan. Ajamistahan tuo pieni esteettinen vika ei mitenkään haitannut.

Kilometrihinta jää Tuulilasin nykyisellä 6 kk:n testijaksolla väistämättä kovaksi. Tuplakilsat ja vuoden testijakso olisivat alentaneet auton arvoa enää vain marginaalisesti: tällöin km-hinta olisi jäänyt selvästi alle 50 sentin.

6 kuukautta ja 15 000 kilometriä

2 800 km – Faceliftin myötä Corollan ohjaamoilme on nyt entistä ajantasaisempi. Pieniä lokeroita ja säilytystilaa voisi kuitenkin olla enemmän.

4 500 km – Kasvupyrähdyksen jo läpikäyneet teinit saattavat valittaa polvitiloista ja yleisestä ahtaudesta, mutta pienempiä lapsia mahtuu kolmekin hyvin kyytiin.

6 100 km – Lähes 600-litrainen tavaratila on oikeasti iso: tänne menevät perheen tavarat heittämällä. Ja välipohjan alta löytyy vielä lisää tilaa.

7 800 km – Ratinlämmitin on mainio talvivaruste. Eikä sitä tarvitse hiplailla päälle mistään tietoviihdenäytöstä, kuten valitettavan monissa autoissa nykyään.

10 000 km – Kitkat vaihdettiin alle hyvissä ajoin. Ajotuntuma ei kärsinyt lainkaan.

14 300 km – Ajotietokoneen näyttöä voi Corollassa pitää varsin luotettavana.