Entinen liigatähti Teppo Kivelä päätyi kiertäväksi ”kiekkoturistiksi” Italian vuoristoseuduille

Jääkiekkovalmentaja Teppo Kivelän Italian asunnon parvekkeelta näkyy suoraan Sassolungon vuorelle. Sen korkein huippu kohoaa yli 3 000 metrin korkeuteen ja on siten yksi Dolomiittien vuoriston ylväimmistä huipuista.

– Ihmiset kutsuvat sitä täällä meidän vuoreksemme, Kivelä kertoo.

Kivelä, 58, asuu Val Gardenan laaksossa, pohjoisitalialaisessa Etelä-Tirolin maakunnassa. Ympärillä on jokaiseen suuntaan Dolomiittien kivikkoista vuoristoa.

– Kyllä ne pysäyttävät. Tykkään siellä joskus vapaapäivinä käydä vaeltamassa. Se on hyvä rauhoittumispaikka. Monet paikalliset sanovat, että he eivät pysty elämään ilman vuoria. Se on heille niin kiinteä osa elämää, Kivelä kertoo.

Jättimäisiin vuoriin liittyy paljon paikallisia tarinoita. Sanotaan, että niillä on järkälemäisinä luonnon maamerkkeinä omat sielunsa. Vuoria ei ihminen voi määräänsä enempää hallita.

Espoossa kasvaneen Kivelän oma suhde vuoristoon ei ole vielä yhtä syvällinen, vaikka vuoret ovat tulleet hänellekin jo hyvin tutuiksi. Hän on asunut edelliset 16 vuotta eri paikoissa keskellä vuorisinta Keski-Eurooppaa.

Nyt Kivelä työskentelee AlpsHL-sarjan italialaisjoukkue HC Gherdëinan päävalmentajana. Sarjassa on mukana joukkueita Itävallasta, Italiasta, Sloveniasta ja Kroatiasta – eikä yhteenkään peliin pääse kiertämättä vuoria.

Teppo Kivelä pelasi jääkiekkoilijan urallaan 399 runkosarjan ottelua SM-liigassa – Jokereissa, HPK:ssa, HIFK:ssa ja Ässissä. Hän voitti HPK:n paidassa jopa koko SM-liigan pistepörssin kaudella 1990–91.

Peliura päättyi ulkomaiden kierrokseen. Kivelä kiekkoili kolme kautta Ruotsissa, yhden Italian Milanossa ja kaksi Tanskassa. Hänen kansainvälinen valmennusuransa alkoi syksyllä 2009 Italian Pustertalista eli samalta seudulta, missä hän nytkin vaikuttaa.

Teppo Kivelän perhe tarttui kiertelevään elämäntapaan, kun sellainen oli Kivelän kontakteilla tarjolla – ja on jäänyt sille tielle. Perheen reilu parikymppinen poika Onni opiskelee tällä hetkellä Madridissa, Espanjassa.

– Se oli päätös, minkä teimme. Ei se aina ole niin yksiselitteistä. Joku joutuu jostain luopumaan, Kivelä miettii valmennusuransa alkua.

Kiekkovalmentajan kiertävässä elämäntyylissä juurettomuuden ja epävarmuuden sietäminen on tärkeää. Pestit voivat päättyä äkillisesti. Se epävarmuus sopii Kivelän luonteelle.

– Ei ole takuita mistään, mutta ei elämässäkään ole. Mennään klassisesti päivä kerrallaan.

Kivelä valmentaa jo kymmenettä kauttaan Italiassa. Välissä hän on työskennellyt myös Itävallassa ja Sveitsissä, mutta juuri Italia on Kivelälle tärkeä paikka. Tykästyminen maahan alkoi jo peliuran Milanon vuodesta. Hän pääsi kevään 2017 MM-kisoissa jopa toimimaan Italian maajoukkueen valmennustiimissä.

Jääkiekko on Italiassa ennen kaikkea pohjoisen vuoristokaupunkien laji, joten klassiseen piazzojen ja renessanssirakennusten Italiaan Kivelä on päässyt tutustumaan lähinnä vain vapaa-ajan reissuillaan.

Dolomiittien vuoristokaupunkien ja -kylien arkkitehtuuri tuo enemmän mieleen Itävallan tai Sveitsin kuin Italian, ja ympärillä puhutaan yleisimpänä kielenä saksaa.

– Nämä itsekin sanovat, että tämä alue on yhdistelmä saksalaista järjestelmällisyyttä ja italialaista keittiötä eli parhaat puolet kummastakin, Kivelä heittää.

Val Gardenan laakso on lomailupaikka, jonne tullaan patikoimaan ja laskettelemaan. Turismin myötä pyritään kaikkialla siisteyteen ja toimivuuteen.

– Toki se järjestelmällisyyskin on välillä venyvä käsitys. Kyllä täällä sellainen italialainen twisti (vivahde) on joka paikassa.

Teppo Kivelä viettää kauden aikana suurimman osan arjestaan jäähallilla, mutta ympäristö ja jääkiekkojoukkueiden erimaalaiset ihmiset tuovat valmentajan työhön omat vivahteensa.

Kivelä kokee olevansa kapellimestari Klaus Mäkelän musiikkituristiajatusta mukaillen kiekkoturisti.

– Tykkään kiertää ja oppia ja nähdä uusia asioita. Oppia niin itsestä ja muista kuin muiden kulttuureistakin, Kivelä sanoo.

Nykyisessä työympäristössään Kivelä arvostaa muun muassa sitä, miten paikalliset pelaajat ymmärtävät elämisen koostuvan erilaisista rooleista. Sellaista elämisen kepeyttä hän toisi mukanaan Suomeenkin.

– On työt ja sitten muut asiat. Meillä on paljon rooleja elämässä. Kun pelaamme ja harjoittelemme, niin he ovat täällä ihan sata lasissa. Mutta kun ollaan, niin sitten vain ollaan. Ymmärretään se, että se rooli täällä on olla pelaaja, mutta kun mennään hallilta ulos, niin se rooli on jotain ihan muuta. ●