Luulitko tietäväsi, mitä Suomessa viljellään? Tämä kaikki muuttuu maataloudessa, kun ilmasto lämpenee
Mitä ja miten viljellään lämpimämmässä Suomessa lähivuosikymmeninä? Lämmön lisäksi myös sadetta tulee luultavasti enemmän, mutta toisaalta myös kuivia kausia. Maissista tulee yhä yleisempi kasvi ja quinoakin valtaa alaa, mutta pääosassa ovat edelleen tutut viljat ja palkokasvit.
Suomi muuttuu, kun myös Suomen ilmasto lämpenee. Myös viljelyolot muuttuvat. Mitä siitä seuraa lähivuosikymmeninä?
Nykyisiä viljelykasveja kehitetään koko ajan paremmin tuleviin oloihin sopiviksi. Myös Suomelle uusia kasvilajeja tulee varmasti viljelyyn, vaikka niistä tuskin lähiaikoina on turvaamaan maamme ruokaturvaa. Tulevaisuuden viljelyssä Suomella on myös ainakin yksi poikkeuksellinen etu puolellaan.
Ilmastonmuutos muuttaa viljelyalueita. Tämän vuoksi pohjoisemmassa ja sisä-Suomen alueilla hyödynnetään tulevaisuudessa yhä enemmän nyt eteläisemmiltä tuotantoalueilta tuttuja lajeja kuten vehnää, rypsiä ja palkokasveja.
Etelään saadaan varsin uusiakin lajeja, jotka sitten lämpenemisen jatkuessa asteittain siirtynevät uusille alueille. Niitä ovat esimerkiksi maissi, öljyhamppu ja kvinoa.
Myös sateiden ja toisaalta kuivien kausien lisääntymiseen pitää sopeutua viljelyssä.
Jos tässä onnistutaan, Luonnonvarakeskuksen professorin Pirjo Peltonen-Sainion mielestä Suomi voi tulevaisuudessakin tuottaa ruoastaan ainakin yhtä ison osan kuin nykyään. Nyt noin 80 prosenttia maamme ruoantarpeesta saadaan katettua omalla maataloudella.
Parhaassa tapauksessa Suomen omavaraisuus ja vienti voivat jopa kasvaa. Esimerkiksi onnistumalla härkäpavun ja muiden palkokasvien sekä rapsin viljelyssä voidaan irtaantua tuontisoijasta. Se olisi tärkeä ilmastoteko.
Syysviljelystä tulee valtavirtaa
Käytännössä on paljon kiinni viljelijöistä, mitä Suomessa lähivuosikymmeninä pelloilla kasvaa.
– Heidän tarpeensa ajaa meitä eteenpäin jalostamaan lajikkeita, jotka tuottavat heille hyvän taloudellisen tuloksen Suomen oloissa, kertoo Kasvinjalostus Oy Borealin jalostusjohtaja Merja Veteläinen.
Nyt Kasvinjalostuksen asiakkaita kiinnostavat entistä enemmän palkokasvit, eli herne ja härkäpapu. Myös syysviljojen ja erityisesti syysvehnän viljelyn arvellaan kasvavan tulevaisuudessa.
Syysviljoiksi kutsutaan kasveja, jotka kylvetään jo korjuuta edeltävän vuoden syksyllä. Ne ehtivät nousta ehkä 10–15-senttisiksi ennen kuin talvi lopettaa kasvukauden. Keväällä syysvilja jatkaa kasvuaan heti kun olot ovat sopivat. Näin syysviljasato voi kypsyä ennen keväällä kylvettyä viljaa.
Syyslajikkeet myös suojaavat pellon maaperää talvisateiden aiheuttamalta huuhtoutumiselta. Mutta ankara talvi voi tuhota syksyllä kylvetyt kasvit. Sen vuoksi ilmaston lämpeneminen suosii syysviljelyä.
Syksyllä kylvettävät kasvit – kuten myös monivuotiset lajit – kestävät myös kevään ja alkukesän kuivuutta paremmin. Syyslajit nimittäin ehtivät työntää juurensa syvälle maahan jo syksyllä, joten seuraavan kasvukauden alussa ne saavat vettä ja ravinteita syvemmältä kuin keväällä kylvetyt lajitoverit.
Kun ilmasto muuttuu lämpimämmäksi, lisääntynee myös öljykasvien, rypsin ja rapsin, kylväminen jo syksyllä. Lämpenemisen ja kasvukauden venymisen ansiosta öljykasvien viljely voi levitä vielä nykyistä pohjoisemmaksi.
Tällä hetkellä Kasvinjalostus Oy:n kasvilajikevalikoimassa ovat Suomen tärkeimmät peltokasvilajit eli ohra, kevätvehnä, syysvehnä, ruis, rypsi, herne, härkäpapu, timotei, nurminata, ruokanata ja puna-apila.
Uusia lajeja otetaan viljelyohjelmaan vasta huolellisen harkinnan jälkeen, joten esimerkiksi eksoottisia lajeja ei aleta kokeilemaan hetken mielijohteesta.
Toiveita uusista lajeista tulee viljelijöiden lisäksi satoa käyttävältä teollisuudelta. Esimerkiksi toiveet monilajisemmista nurmiseoksista saattavat lisätä jalostettavia lajeja.
Ilmastoennusteista tullut jalostamisen ydintä
Millaisilla periaatteilla kasveja jalostetaan? Kasvinjalostus Oy:n Veteläinen kertoo, että kasvinjalostus hyödyntää jalostajan valinta- ja testausdataa. Tietoa kenttäkokeista, laatuanalyyseistä ja yhä enenevässä määrin kasvien omasta perimästä käytetään valinta- ja testausvaiheessa.
Jalostaminen on vuosien mittainen prosessi, jonka aikana testataan ja karsitaan tuhansia jalostuslinjoja, kunnes ollaan siinä vaiheessa, että siementuotanto voidaan aloittaa. Risteytysten avulla saadaan aikaan ominaisuusyhdistelmiä, jotka vastaavat parhaalla tavalla jalostustavoitteita.
Niitä ovat korkea sadontuottokyky, hyvä sadon laatu, hyvä taudin- ja tuholaisenkestävyys, sopivan pituinen kasvuaika ja sopeutuminen Suomen kasvuoloihin.
Borealin toiminta Jokioisilla on hyvin moninaista ja tapahtuu kasvihuoneissa, laboratoriossa, koepelloilla ja siemenkeskuksessa.
– Risteytämme, teemme kasvihuonekasvatuksia, teemme laboratorioanalyyseja, valmistelemme keväällä kylvöjä noin 30 000 koeruudulle ja korjaamme syksyllä satoa näiltä koeruuduilta eri puolella Suomea. Lisäksi teemme jalostajansiementuotantoa itse ja yhdessä sopimusviljelijöiden kanssa. Jaamme tietoa lajikkeistemme asiakkaillemme eri tavoin eri kanavien välityksellä, kuvailee Veteläinen.
Veteläisen opiskeluaikana 80-luvulla ja sitä ennenkin puhuttiin paljon nälänhädästä. Nykyään muistutellaan ruokaturvasta. Veteläinen halusikin tehdä töitä, joiden avulla varmistetaan, että kaikilla ihmisillä olisi ruokaa.
Kun ilmaston muuttuminen on kiihtynyt ja sitä on ymmärretty paremmin, ilmastoennusteista on tullut entistä enemmän työn kovaa ydintä, vaikka kasvinjalostuksessa ne on toki huomioitu aina.
Jos pelloilla on kasveja talvella, päästöt vähenevät
Lämpeneminen voi hyödyttää viljelijöitä. Toisaalta viime vuosien äärevöityneet sääolot ovat lisänneet viljelijöiden huolta. Kysymys on tasapainottelusta ilmastonmuutoksen tuomien mahdollisuuksien ja haittojen välillä.
Ennustettu talvisateiden lisääntyminen voi heikentää peltojen maaperää ja siten kasvukuntoa. Samaan aikaan riskit ravinne- ja torjunta-ainehuuhtoumille kasvavat.
Haittoja maaperälle voidaan välttää pitämällä pellot kasvillisuuden peitossa mahdollisimman ympärivuotisesti maanpeitekasvien avulla. Ympärivuotinen kasvusto myös vähentää peltojen ravinnepäästöjä.
Nykyään vielä valtaosa suomalaispelloista on kasvillisuuden peitossa vain noin kolmasosan vuodesta. Nyt maanpeitekasvit kiinnostavatkin kovasti monia viljelijöitä.
Sään ääri-ilmiöidenyleistyminen ja voimistuminen koskettavat Suomeakin. Siksipä, kun pohditaan mitä tulevaisuudessa viljellään, uusien lajikkeiden pitää kestää ilmasto-oloja paremmin kuin aikaisempien.
Niiden on siedettävä kuivuutta, rankkasateita ja talvehtivilla kasvilajeilla talviolojen vaihteluita. Tärkeää ovat korrenlujuus, kasvin kuivuuden ja märkyyden kestävyys tai miten kasvi sietää tauteja ja tuholaisia.
Vaikka sateet voivat olla talvella ongelma, Suomen poikkeuksellisen suuret vesivarannot ovat myös valttikortti muuttuvassa ilmastossa.
Maataloudessa voidaan alkaa kastella kasvustoja ainakin kuivuudesta eniten kärsivillä alueilla. Se saattaa olla tärkeä sopeutumiskeino. Suomalaiset ovat aikoinaan raivanneet peltoja pitkälti vesistöjen lähelle.
Kasteleminen lisäisi satoja samalla, kun se voisi myös vähentää maatalouden ympäristöhaittoja. Luonnonvarakeskus (Luke) tutkimuksen tavoitteena ei ole vain minimoida maailmanlaajuisesta muutoksesta aiheutuvia satotappioita. Oikea-aikaisella sopeutumisella Suomen satoja voidaan nimittäin jopa lisätä.
Eksoottiset kasvit eivät ruoki suomalaisia
Osa parempaa huomista ovat uudet viljelylajit. Luken Pirjo Peltonen-Sainion mukaan esimerkiksi maissin viljely alkanee onnistua laajemmin parinkymmenen vuoden sisällä.
Silti eksotiikan sijaan Suomelle tunnusomaista lienee tulevaisuudessakin olemaan keskeisten, oloihimme hyvin sopeutuneiden ruokakasvien viljely. Lämpimämmässä Suomessa kasvivalikoima vain on nykyistä laajempi.
Tärkeitä lajeja ovat nyt kevätviljat, ohra, kaura, kevätvehnä sekä nurmikasvit, joista eniten viljellään timoteita. Lisäksi tulevat herne, härkäpapu ja rypsi. Syysviljojen kuten syysvehnän ja rukiin viljelyalat eivät ole vielä kovin suuria. Tulevaisuudessa syysviljojen ala tulee kasvamaan, ja ne ovat nykyistä tärkeämpiä.
Monimuotoinen viljely on keskeinen viljelyvarmuutta ja siten ruokaturvaa parantava tekijä.
– Usein innostutaan kyselemään eksoottisten lajien viljelymahdollisuuksista, kuten viinin, aprikoosien ja miksei sahraminkin tuotannosta Suomessa. Suomeen tulevien uusienkin lajien tulee olla viljelyvarmoja muuttuneissakin oloissamme eikä vähiten, kun säävaihtelun tuomat riskit yleistyvät entisestään, arvioi Pirjo Peltonen-Sainio.
Peltonen-Sainio on omalla alallaan kiinnostuksesta luontoon ja kasveihin. Nykyäänkin hän lenkkeilee luonnossa, kerää metsän antimia ja arvostaa ruuanlaitossaan kotimaisia raaka-aineita.
