Susanna Hast kirjoitti kirjan kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta – "Väkivaltaa kokeneelta lapselta pitäisi saada syyllisyys pois heti"

Pieni kylä Pohjois-Suomessa 1990-luvulla. 12-vuotias tyttö joutuu seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Teot toistuvat useita kertoja. Nyt tyttö on aikuinen. Todisteet hänelle tehdyistä rikoksista ovat hävinneet jo vuosikymmeniä sitten. Jäljellä on vain tuho. Muistikuvia, jotka ovat täynnä aukkoja. Nainen alkaa selvittää, mitä hänelle todella tapahtui ja miksi. Ruumis/huoneet on kertomus pyrkimyksestä löytää syvästi traumaattiselle tapahtumalle muoto, jonka kanssa on mahdollista elää. Se laajenee selvitykseksi yhteiskunnan – meidän kaikkien – vastuusta naisiin kohdistetun väkivallan mahdollistajana.

Kirjan päähenkilön, Susannan, elämä risteää paljolti omasi kanssa. Olet kertonut ja kirjoittanut aiemmin laulujakin siitä, miten itse jouduit 12-vuotiaana seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Mikä on kirjasi päähenkilön Susannan suhde Susanna Hastiin?

Kyllä se on Susanna Hast, joka on Susanna Hast. Hahmo ei ole fiktiivinen. Ei tarvinnut keksiä tai lisätä mitään. Ajatukset ovat minun ajatuksiani. Tämän kirjan pyrkimyksenä on olla totuudenmukainen ja faktuaalinen ihan kaikessa. Piinalliseen tarkkuuteen asti; esimerkiksi varmistin kaveriltani hänen talonsa värin. Ajattelin, että se lukija, joka on kokenut väkivaltaa, voi luottaa siihen, että kaikki kirjoittamani on elettyä ja koettua. Mutta se on myös tietystä kohdasta elämää kirjoitettu kaunokirjallinen tiivistelmä. Eli se on Susanna Hast jossakin tietyssä elämänvaiheessa ja joku tietty palanen Susanna Hastin elämää. En voi välttämättä enää allekirjoittaa elämässäni kaikkia niitä asioita, mitä siellä lukee.