Surullisen hahmon ritari Olli Jokinen saa ankaraa myötätuntoa Petteri Sihvoselta – "Tuominnut itsensä omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä"
Olli Jokisen ongelma(t). Kunhan hän ryhtyisi valmentamaan kunnolla peliä ja hankkisi laadukkaammat apuvalmentajat. Puhuisi vähemmän – valmentaisi enemmän. Välittäisi oikeasti ja kunnolla HIFK:sta.
Minulla on kritiikkilaitoksen johtavana pelin tuntijana ja valmentamisen ymmärtäjänä paljon myötätuntoisia ajatuksia Olli Jokisen suuntaan. Jos kohta olen teroittanut kynänikin teräväksi.
Tehtäväni on auttaa ja edistää kriittisin kirjoituksin ja puhein Jokista ja HIFK:ta suoriutumaan paremmin. Jos Jokinen ei edisty, hän saa ennemmin tai myöhemmin potkut heikosta seurasta HIFK:sta.
Toisaalta, paradoksaalisesti, jos saan osaltani vaikutettua siihen, että Jokinen saa potku HIFK:sta, olen onnistunut työssäni, jossa tavoite on yrittää pitää huolta siitä, että suomalaisen jääkiekkoilun avaintehtävissä ovat parhaat mahdolliset tekijät ja voimat.
Tosin ideaalia olisi, että Jokinen kehittyisi valmentajana eikä HIFK:n tarvitsisi antaa Jokiselle potkuja. Ettei kävisi, niin kuin Ville Peltoselle kävi. Vanha kehno HIFK päätti lopulta erottaa hänet.
Viime kädessä tahdon, että myös HIFK kehittyy ja edistyy organisaationa. Vahva helsinkiläinen seura on koko suomalaisen jääkiekkoilun etu ja ajan oloon jopa elinehto.
”Hän on yksin, ja yksinäinen. Jonkinlainen surullisen hahmon ritari.”
Mitä Jokisen pitäisi tehdä nyt? Tai viimeistään ensi kesänä.
Jokisen tulisi hankkia ympärilleen pari apuvalmentajaa, jotka osaavat pelinvalmentamisen ja joilla on Jokista parempi pelinymmärrys.
Jokisen suurimpia puutteita valmentajana on kokemattoman valmentajan luulo omista ylivertaisista kyvyistään, mikä johtaa siihen, että Jokinen joutuu hoitamaan liki kaiken yksin.
Toki usko omiin ylivertaisiin kykyihin voi olla myös hankala persoonakysymys, ja jos noin on, silloin ollaan liki pääsemättömissä.
Voi olla, että Jokinen on ”suuri” yksinäinen ihminen, jonka luokse muilla ei ole pääsyä. Hän on yksin, ja yksinäinen. Jonkinlainen surullisen hahmon ritari.
”On jonkinlaista vanhaa liittoa, että päävalmentaja hoitaa kaiken itse.”
En syyttä suotta käynyt kovistelemassa Jokista Salmisaaren jäähallissa ennen SM-liigan alkua. Jokinen horjui väkivahvojen käsieni otteessa. Piipahdin toissakaudella myös Mikkelissä Jokisen pakeilla Sihvosen kanssa hallilla -ohjelmassa MTV Urheilun asiantuntijana.
Tahdoin nähdä Jokisen arkityössään. Mikä hän on miehiään? Ja valmentajana.
Jokinen on loistava koutsi suunnittelemaan ja vetämään jääharjoituksia. Laadukas jääharjoittelu – taktisesti, teknisesti, fyysisesti ja lopulta myös psyykkisesti – oli Mikkelin Jukureiden runkosarjamenestyksen kulmakivi silloin muutama kausi sitten. Harmi vain oli se, että Jokinen joutui, tietysti, hylkäämään Jukurit-pelitapansa eräänlaisena epäpelinä.
Jokinen oli niin Kalevankankaalla kuin Salmisaaressa kuin nykyään Nordiksella herra ja hidalgo jääharjoituksissa hieman Pekka Virran tapaan. Toki sillä erotuksella, että Virta oli ja on ja tulee aina olemaan Jokista huomattavasti nerokkaampi pelitapansa suhteen.
On jonkinlaista vanhaa liittoa, että päävalmentaja hoitaa kaiken itse.
”Ei ole heidän vikansa, että Jokinen on haalinut juuri heidät, hyvät jätkät, valmennustiimiinsä.”
Yhtä kaikki, kun jäällä treenejä vetää Jokinen, kaukalossa on vain Jokinen ja vielä kerran Jokinen, muut koutsit ovat statisteja eli niitä kuuluisia kiekonkerääjiä.
En halua tässä edes nimeltä mainita Jokisen apuvalmentajia ja maalivahtivalmentajaa HIFK:ssa. Ei ole heidän vikansa, että Jokinen on haalinut juuri heidät, hyvät jätkät, valmennustiimiinsä. Siinä on visu logiikkansa, että juuri he ovat tulleet valituiksi.
Kuten erikoislehti Aitio Liigassa kirjoitin, lopulta Jukureissa Jokinen löi apu- ja maalivahtivalmentajansa lihoiksi. Niin käy myös HIFK:ssa, ja niin pitääkin käydä – kunhan seuraavalla kierroksella Jokinen ottaa likelleen todellisia osaajia, joilla on myös vahvoja omia mielipiteitä, joita Jokinen joutuu ja ymmärtää kuunnella.
”Puheukko Jokinen uhosi myös Ruotsissa, että hän vihaa (fuc*ing) trapia – ja kuitenkin peluutti sitä.”
Sekin on valmentajana ja jopa ihmisenä raakileen Jokisen ongelma, että hän aina ensin puhuu ja vasta sitten valmentaa. Menestyneet huippuvalmentajat ensin valmentavat ja puhuvat vasta sen jälkeen, jos puhuvat.
Jokisella on kyllä sopivasti kykyä katsella itseään sivusta, että millainen hän on, mutta silti hän ei mahda itselleen mitään. Oli melkopuoleista, kun Jokinen myönsi Aition Osmo Reimalle, että hän oli valmentanut aikoinaan Jukureille pelitapaa, jossa ei ollut kovin paljon järkeä.
Niin ikään Jokinen katui myöhemmin Reiman Ristikuulustelussa sitä, että hän oli mennyt julkisuuteen uhoamaan, ettei Jukurit pelaa trapia. Jälkikäteen Jokinen myönsi, että trapia jos mitä olisi tarvittu pudotuspelisarjassa Olli Salon KooKoota vastaan.
Puheukko Jokinen uhosi myös Ruotsissa, että hän vihaa (fuc*ing) trapia – ja kuitenkin peluutti sitä.
Metkaa on, että laajalti Olli Jokista pidetään ”HIFK:n näköisenä valmentajana”. Jos noin on, sehän tarkoittaa, että peilistä näkyy kaksi melko rumaa kuvaa katselemassa toisiaan, jos tuolla tavoin teknisesti asian ilmaisen.
Olli Jokisella oli polte päästä valmentamaan HIFK:ta. HIFK:n takia Jokinen hylkäsi Ruotsissa paremman organisaation Timrå IK:n. Tosin Timrån päävalmentajana Jokisen kasvot eivät olisi komeilleet kahden SM-liigan erikoislehden kannessa suomalaisissa kaupoissa. Jokinen sai Helsingistä haluamansa: julkisuuden.
Vaan jos Jokinen olisi jatkanut Timråssa, hän ei olisi joutunut vetämään jäätreenejä kovassa paikassa vaivaiselle ja häpeälliselle neljäntoista pelaajan vajaalle ryhmälle, kuten nyt HIFK:ssa. Näky Nordikselta oli murheellinen. Jossakin kuvassa tuo resupekkalauma oli jäällä ”luistelemassa viivoja”.
”Kun HIFK on nyt kyykännyt, on käynyt ilmi, ettei Jokinen löydä vastauksia pelistä.”
Minun papereissani Olli Jokinen on kuitenkin potentiaalinen päävalmentaja. Jokisella on valtavia kykyjä, joita voi luonnehtia yleensä parhaisiin pelaajiin liitettävällä ilmaisulla hockey sense. Kun kyse on valmentajasta, suomentaisin käsitteen ilmaisuilla kuten; lajin sisäinen vaisto ja lajitaju.
Korpeaa nähdä tästä analyytikon etäisyydeltä, kun tuollainen lajin sisäinen vaisto ja lajitaju meinaa mennä hukkaan ja tärviölle Jokisen kohdalla.
Oma lukunsa on sitten se, ja tämä menee Jokisen omaan piikkiin, ettei hän ole kyennyt viiden huipulla valmentamansa kaudenkaan jälkeen luomaan itselleen selkeää pelikirjaa, jossa hän rakentaisi aina vanhan hyvän päälle ja poistaisi heikkouksia.
Fakta on, että suomalaiset huippukoutsit kuten Jukka Jalonen, Kari Jalonen, Virta, Jussi Tapola, Karri Kivi ja Lauri Marjamäki ovat aina kovimmassakin paikassa hakeneet joukkueidensa ongelmiin ratkaisuja pelin valmentamisesta. Mitä tiukempaa on ollut, sitä enemmän voittavat valmentajat ovat etsineet vastauksia pelitavasta ja sen säätämisestä.
Kun HIFK on nyt kyykännyt, on käynyt ilmi, ettei Jokinen löydä vastauksia pelistä. Ja miten löytäisikään, koska hän valmentaa juuri nyt sellaista pelikirjaa, jota hän ei ole koskaan aiemmin koutsannut. Lisäksi hän on yksin asiansa kanssa ilman voimakkaita ja näkemyksellisiä apuvalmentajia.
”Voitosta voittoon porhaltavaa Jokisen HIFK:ta sopisi hieroa naamoihimme.”
Oletan ja melkeinpä toivon, että HIFK alkaa Jokisen komennossa virkistyä, kun sinne hankitaan sairaslistalaisia korvaamaan muutamia uusia pelaajia ja sairastuvalta alkaa pelaajia palata riviin. Vesi kielellä odotan, miten ja mihin suuntaan Jokinen alkaa viedä siinä kohtaa HIFK:n pelitapaa. Nyt viimeistään on Jokisen aika näyttää kyntensä pelin valmentajana. Osaamista joko on tai ei ole.
Minne HIFK:ssa aletaan antaa ensimmäinen peliä tekevä lyhyt syöttö? Entä miten peli siitä jatkuu, onko syöttösuuntia auki? Ylitetäänkö vastustajan siniviiva kolmelta kaistalta vauhdikkaasti kera puolustajan tuen? Millainen on HIFK:n kaksivaiheinen karvauspelisapluuna ja sen toteutus sitten, kun kokoonpano olla kunnossa? Ja niin edelleen.
Noilla Jokista mitataan, ei sillä, mitä hän päästää suustaan savolaisittain taipuvalla Stadin ”murteellaan”.
Vain peliä valmentamalla Jokinen pystyy näyttämään ja antamaan ähäkuttia myös meille epäilijöilleen. Olisi todella meidän vuoromme saada nokillemme. Voitosta voittoon porhaltavaa Jokisen HIFK:ta sopisi hieroa naamoihimme.
”Mutta se on kamalaa, alleviivaan vielä, että hän on niin tavattoman yksin. Tuominnut itsensä omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.”
Jotakin turhan vapaaherraakin Jokisessa on. Hänhän on taloudellisesti riippumaton miljonääri. HIFK:n historiallisen heikko kauden alku ei ole näkynyt sillä tavoin Jokisen kasvoissa, miten tuollainen kujanjuoksu olisi käynyt ulkoisesti ilmi valmentajista, joille valmentaminen on aivan kaikki kaikessa.
Mutta se on kamalaa, alleviivaan vielä, että hän on niin tavattoman yksin. Tuominnut itsensä omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Millaista olisikaan mennä, vaikka nyt tekee tiukkaa, Nordiksen uumeniin, jos siellä odottaisi kolme, neljä todella kovan kaliiberin energistä ja kokenutta valmentajakollegaa, joiden kanssa kääriä hihat?
Jos siellä odottaisi apuvalmentajan koostama pelinäytteiden potpuri, joka osoittaisi, että näin me emme voi jatkaa pelaamista; tai että hei, katso Olli, näin ja näin hieman säätämällä tuota ja tuota pelitilannetta alamme saada parempaa peliotetta.
Siinä olisi sitä jotain. Jotain yhteistyöhön kiinnittyvää, joka vasta tuo mielekkyyden joukkuepallopelivalmentamiseen.
