”Olen virheistäni oppinut” – 10+1 väitettä Olli Jokiselle

Haastattelu on Aition Liigan -erikoisnumerosta, josta löydät Jokisen henkilökuvan lisäksi muun muassa analyysit jokaisesta Liigaseurasta.

Olli Jokinen teki pitkän uran jääkiekkoilijana NHL:ssä ja Leijonissa. Pelaajauran jälkeen hän on valmentanut kolme vuotta Mikkelin Jukureita ja vuoden Ruotsissa Timrå IK:ta. Nyt hänellä on edessään uusi haaste Helsingin IFK:n päävalmentajana.

Jokinen istui kuulustelutuoliin harjoituskauden alussa Helsingin jäähallilla.

1. HIFK:n suurin este ja vastustaja on paine menestyä.

Olli Jokinen: Jos katsotaan historiaa, mestaruuksia, menestymistä ja millainen pelaajabudjetti ja -rosteri on ollut, niin kyllä tuossa jotain perää on. Silloin kun olin täällä pelaajana, en itse kokenut noin.

2. Olet osa HIFK:n historiaa, niin sanottua HIFK-perhettä. Sait siksi paikan valmentajana.

OJ: Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, että on ollut täällä pelaajana ja omistajana. Sitä kautta on toisaalta myös ymmärrystä siitä, mihin ja millaiseen seuraan on tulossa.

HIFK:n pelaajistossa on puutteita, mutta vakuuttelet yhdessä urheilujohtajan kanssa, että kaikki on kunnossa.

OJ: Ei ehkä paperilla ole sellainen nimilista mitä joinain vuosina on saattanut olla, mutta meillä on paljon hyviä pelaajia. Myös sellaisia, jotka pystyvät ottamaan urallaan seuraavan askeleen. Katsotaan sitten kun sarja on käynnissä, oliko tämä puutteellinen vai hyvä rosteri.

Ajattelet, että mediapeli on tärkeä osa menestyvää valmentamista.

OJ: Tuohon en ihan usko. Totta kai media kuuluu tähän lajiin, välillä sitä käytetään välineenä saada oma mielipide esiin. Hei, se on pelin henki ja hyvä, että ihmisiä kiinnostaa.

Kiillotat julkisuuskuvaasi tuttujen toimittajien avulla.

OJ: Ainut tosiasia tässä väitteessä on se, että minulla on tuttuja toimittajia. Ne voivat soittaa, joilla on numero.

Runkosarja saattaa sujua, mutta pudotuspeleissä et pärjää. Sama tulee tapahtumaan HIFK:ssa.

OJ: Aika näyttää. Aiempien vuosien takia tämän väitteen alla on jopa vähän betonia. Mutta luotan joukkueeseen, valmennusryhmään ja omaan kehitykseeni valmentajana. Vuoden poissaolon jälkeen Liigasta takaisin on tullut paljon parempi valmentaja.

Ympäröit itsesi tutuilla jees-miehillä. Et halua, että kukaan kiistää auktoriteettisi tai oppisi.

OJ: Staffissa kaikki on kyllä tuttuja, mutta eivät missään nimessä jees-miehiä. Varsinkin Mika Hyvärisen kohdalla toivoisi, että olisi joskus minun kanssa samaa mieltä. Meillä on tosi hyvä valmennusryhmä.

Vahvuutesi on pelaajavalmentaminen ja pelaajien kanssa toimiminen. Ei taktinen osaaminen.

OJ: Ei ole näin. Itse uskon, että olen kehittynyt. Mutta katsotaan mitä se Petteri sitten sanoo. Sieltähän se totuus aina tulee. En tiedä, onko Aition porukka katsonut viime kaudella Timrån pelejä. Pelitavassa me ei Frölundalle hävitty.

Jätät taaksesi vain savuavia raunioita, et eteenpäin menneitä joukkueita.

OJ: Ne temput, joita tein Timråsta lähtiessä oli sellaisia, joita itse en arvosta. Mutta en minä sinne savuavia raunioita jättänyt. Jukureissa urheilutoimenjohtaja meni aina sillä budjetilla, jonka hallitus hänelle antoi. Urheilullisesti tehtiin siellä hyvää duunia. En ymmärrä, millaisen raunion sinne muka jätin.

Tavoittelet valmennusuraa NHL:ssä ja välität vain oman urasi edistämisestä, et valmentamistasi seuroista.

OJ: No tuo ei pidä paikkaansa. Totta kai kaikki haluavat viedä myös omaa uraansa eteenpäin, mutta työni on olla Liigajoukkueen valmentaja. Välitän aina työpaikasta ja työnantajasta ja pyrin hoitamaan oman hommani parhaani mukaan. Niissä raameissa, jotka minulle on annettu.

Olet opportunisti – aina valmiina kääntämään takkisi voittaaksesi.

OJ: En ole. Jukureissa olisi pitänyt olla jopa enemmän opportunisti. Se oli iso virhe, kun Jukureissa ensimmäisenä vuonna julistin, että ei ruveta trappaamaan. Pudotuspeleissä KooKoota vastaan olisi pitänyt kääntää takki, syödä sanat ja vetää trappi. Olen virheistäni oppinut.