”Pelkällä tsemppaamisella ei voita pudotuspelisarjoja” – Olli Jokinen on uuden haasteen edessä Helsingin IFK:ssa

Helsingin jäähallilla on viime aikoina puhaltanut muutoksen tuulet. Edellinen kausi päättyi pettymykseen, kun Helsingin IFK hävisi puolivälierissä SaiPalle otteluvoitoin 4–0.

Tulos ei vastannut seuran tai fanien odotuksia, ja seurauksena oli valmennustiimin täydellinen uusiminen. Ville Peltonen sai lähteä ja tilalle palkattiin Olli Jokinen. Entinen NHL-tähti toi mukanaan myös uuden valmennustiimin, jossa on mukana valmentajan tuttuja aiemmista pesteistä.

Toistaiseksi Jokinen on ehtinyt viettää pelaajien kanssa yhden kuuden viikon mittaisen harjoitusjakson toukokuun alusta kesäkuun puoliväliin, jota seurasi saman pituinen omatoiminen jakso. Ensi viikolla uusi päävalmentaja pääsee tositoimiin joukkueharjoittelussa.

– Ei tässä vielä ihan täyttä kuvaa ole pelaajista saanut. Parhaan tiedon saa vasta kun kiekko tippuu jäähän ja aletaan pelaamaan, Jokinen tuumii.

Ennen nykyistä pestiään Jokinen valmensi ensin Mikkelin Jukureita kolme vuotta, jonka jälkeen hän toimi vuoden Timrå IK:n puikoissa. Hänen aikanaan Jukurit pärjäsi runkosarjassa pääosin hyvin, mutta pudotuspeleissä joukkueen rahkeet eivät riittäneet. Sama kaava jatkui myös Ruotsissa.

Timrå IK:n kanssa Jokinen purki 2+1 vuoden mittaisen sopimuksensa vain yhden vuoden jälkeen. Silloin valmentaja vetosi perhesyihin. Suomessa ovet aukenivat heti yhdessä sarjan suurimmista seuroista. Vaikka aiemmissa seuroissa suurta menestystä ei tullut, etenkin Jukureissa monet pelaajat kehittyivät roimasti entisen NHL-tähden valmennuksessa.

– Enää ei voida liitää sillä, että kehitetään pelaajia. Nyt ollaan isommassa organisaatiossa, jossa odotetaan menestystä ja resurssit ovat varmasti yhtä hyvät kuin kilpailijoilla, hän summaa.

Tyhjin käsin Jokinen ei kuitenkaan aiemmista seuroistaan poistunut. Mukaan jäi oppeja, joita hän aikoo soveltaa työssään HIFK:n päävalmentajana.

– Neljä vuotta sitten kokeiltiin rajoja. Revittiin niin sanotusti raameja ja pelattiin sellaista peliä, jossa ei loppupeleissä ole kovin paljon järkeä. Kyllä tässä on paljon opittu. Pelisapluuna pitää laittaa sellaiseksi, että sillä voi voittaa playoff-sarjoja.

– Päivittäiseen harjoitteluun olen saanut hyvää kokemusta siitä, mikä toimii ja mikä ei. Mutta totta kai myös pyrin laajentamaan harjoituspankkia koko ajan.

HIFK:sta Jokinen haluaa tehdä nopeasti pelaavan joukkueen, joka reagoi kiekottomana hanakasti ja saa pelivälineen riistettyä nopeasti takaisin menetyksen jälkeen.

SM-liigan runkosarja alkaa 9. syyskuuta, joten Jokisella on hyvin aikaa tutustua pelaajiin ja valmistautua tulevaan kauteen. Hän korostaa, että pelistä pitää saada kitkettyä pois kaikki turha jahkailu ja miettiminen. Pelitavan tulee lähteä pelaajilta selkärangasta, automaationa.

– Meillä tulee olemaan tietty rakenne ja arvomaailma. Se pitää tehdä pelaajille selkeäksi.

Kun pelitapa on pelaajilla hallussa, Jokinen vaatii myös luovuutta ja hallittua riskinottoa. Hyvänä pelaajien kehittäjänä tunnettu valmentaja uskoo, että pelaajaa pitää pystyä opettamaan ja kannustamaan. Pelkkä tsemppaaminen ei kuitenkaan riitä.

– Pelkällä yrittämisellä ja tsemppaamisella pärjää johonkin asti, mutta sillä ei voiteta pudotuspelisarjoja. Kaikkihan tsemppaavat, mutta tärkeää olisi löytää sellainen rohkeus pelaamiseen, että uskaltaisi oikeasti kokeilla omia rajojaan. Aika moni pelaaja laitetaan hyvin pieneen muottiin ja annetaan joku tarkasti rajattu rooli. Itse pyrin olemaan avarakatseisempi.

Jokinen on saanut aiemmissa seuroissa toimia ilman suuria paineita menestyä. Nyt tilanne on toinen. HIFK on historiansa aikana voittanut korkeimmalla sarjatasolla mestaruuden seitsemän kertaa, mutta viimeisimmistä kultajuhlista on jo 14 vuotta.

Fanit janoavat menestystä, jopa mestaruutta. HIFK on yksi SM-liigan suurimmista seuroista, jolla on vahva fanipohja ja pitkät perinteet. Vaatimus menestyä on kova, mutta Jokinen vakuuttaa, että ei koe kovin suurta painetta.

– Nordiksen ovet eivät ole minulle liian isot. Mutta tiedostan kyllä sen, että valmentaja on ultimaattisesti vastuussa tuloksesta. Sitä kohti tehdään töitä, että pystytään menestymään, Jokinen päättää.