Tuulilasi

Suomen tiet ovat nyt ennätysmäisen huonossa kunnossa – Tästä on kyse

Suomen tiet ovat nyt ennätysmäisen huonossa kunnossa – Tästä on kyse
Ei tarvita varsinaisesti asiantuntijoita, että voidaan todeta tieverkon olevan tällä hetkellä todella huonossa kunnossa; sen on huomannut tänä kevättalvena jokainen autoilija.
Julkaistu: 11.4.2022

Syynä on yksinkertaisesti pahin mahdollinen talvisää, joka on heilunut laidasta laitaan. Kovia pakkasia on seurannut pidempiä lämpöjaksoja, joka on sulattanut tiestöä. Pian on kuitenkin heilahdettu taas pakkasen puolelle, mikä ei todellakaan tee teille hyvää. Eri arvioiden mukaan tiet ovat nyt huonommassa kunnossa kuin koskaan. Se kuulostaa pahaenteiseltä, sillä kukaan tienkäyttäjä ei voi olla sitä mieltä, että tiestö olisi viime vuosina ollut edes välttävässä kunnossa – ja korjausvelan määrä vain kasvaa koko ajan. Lisäksi tänä vuonna ei saada päällystettyä eri syistä sitäkään vähää, mitä viime vuonna. 2020 pystyttiin päällystämään valtion teitä 4 000 kilometriä, viime vuonna pudottiin 2 500 kilometriin. Jos ja kun tänä vuonna lukema alenee entisestään, ollaan historiallisen surkeassa tilanteessa.

”Tilanne varmasti vaihtelee hieman sen suhteen, mistä osaa tieverkkoa puhutaan. Mutta ei tuo ole liioitellusti sanottu. Liikennemäärät ja ajoneuvojen painot vaikuttavat tähän asiaan tietysti paljon. Mutta tuskin kukaan voi sanoa, että tilanne olisi hyvä”, sanoo Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen.

Kuten viime vuonna, myös tänä vuonna budjetin määrärahojen piti riittää 2 500 kilometrin päällystämiseen. Öljyn hinnan nousu ja Ukrainan sota eivät auta tilannetta laisinkaan. Arvioiden mukaan päällystämisen kustannukset kallistuvat ainakin 25 %, joten ilman lisärahoitusta tiekilometrejä pystytään paikkamaan juuri tuon verran vähemmän. Se tarkoittaisi alle 1 900 kilometriä uutta asfalttia.

”Näinhän siinä käy, valitettavasti edullisen öljyn ja bitumin aika jäi meiltä hyödyntämättä. Silloin olisimme voineet budjetoida ja tehdä enemmän, mutta niin ei tehty. Määrärahat ovat olleet sillä tasolla, että päällysteiden kunto on jatkanut heikentymistä. Tieverkon korjausvelka on vain kasvanut vuoden 2018 alusta, vaikka vuonna 2020 määrärahoja hiukan enemmän olikin”, Nieminen surkuttelee.

Huonokuntoiset tiet liki kolminkertaistuneet

Huonokuntoisten päällysteiden määrä on kasvanut merkittävästi 2010-luvun alusta. Vuonna 2011 kaikki tiet huomioiden noin 3 000 kilometriä teistä oli huonokuntoisia, nyt sama lukema on jo 8 000 kilometriä. Kehityksen suunta on täysin väärä.

”Määrärahat eivät vain riitä. Nyt saatiin aikaan tällainen parlamentaarinen työryhmä, mutta ei se auta, että parannuksia tarvittavat hankkeet saadaan listattua, jos rahat niiden korjaamiseen eivät riitä. Meillä on Suomessa tapana laittaa joku työryhmä kasaan, ja se alkaa sitten jauhamaan asiaa, mutta lopputulemana on, että eurot ovat pikemminkin vähenemässä kuin lisääntymässä. Jos ja kun ilmasto lämpenee, päällysteiden merkitys vain korostuu. Päällyste on kuin talon katto. Jos se vuotaa, jokainen korjaa sen katon pikaisesti, sillä muuten on kohta paljon enemmän korjattavaa, eli tässä tapauksessa tien runko. Ja se onkin jo paljon kalliimpi juttu kuin pelkkä tien uudelleen päällystäminen.”

Lämpötilan sahaaminen on aiheuttanut monenlaisia vaurioita teille. Jopa melko hiljattain päällystettyjä tai korjattuja tieosuuksia on mennyt täysin kammottavaan kuntoon; uria ja erikokoisia kuoppia riittää. Suorien teiden lisäksi etenkin liikenneympyrät näyttävät kärsineen erityisen paljon.

”Tällä hetkellä pääteilläkin on ihan järkyttäviä reikiä. Oikein kauhulla ajattelen sitä, kun kohta alkaa moottoripyöräkausi. Tuolta löytyy paljon jopa metrien pituisia halkeamia, joihin mahtuu maitopurkki niin leveys kuin syvyyssuunnassakin. Niitä on keskikaistoilla, rampeissa, liikenneympyröissä ja ajourissakin, ei vain tien reunoissa. Kyllä nyt olisi syytä saada paikkauspartiot liikkeelle ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Paikkaamisiin ja hätäapukorjauksiin pitäisi panostaa entistä enemmän, koska tällaisista vaurioista alkaa tulla meille arkipäivää. Se on jo ihan liikenneturvallisuuskysymys”, Pasi Nieminen muistuttaa.

Rahaa säästyisi paljon, jos tiet olisivat kunnossa

Kun tiet ovat surkeassa kunnossa, syntyy paljon erilaisia vaurioita. Vakuutusyhtiöt ja tienkäyttäjät joutuvat painimaan entistä enemmän siitä, kuka on vastuussa, kun auto hajoaa. Niemisellä on tähän ratkaisuehdotus.

”Vanteita ja renkaita hajoaa, autojen alustat ovat kovilla ja tuulilaseja menee rikki. Tämä johtaa tietenkin ajoneuvojen ylläpitokustannusten nousuun. Olisi syytä harkita lainsäädännön tiukentamista niin, että kun teitä ei pidetä kunnossa, niin korvausvastuu on entistä kattavammin tienpitäjällä. Nythän vastuu on enemmän tienkäyttäjällä. Tätä voisi ruuvata toiseen suuntaan.”

Paitsi autoilijoille, huonokuntoiset tiet aiheuttavat välittömästi tai välillisesti lisäkustannuksia koko yhteiskunnalle. Tämä näkyy jopa kauppojen hintalapuissa.

”Jos tiet olisivat kunnossa, autojen korjauskuluja säästyisi paljon, onnettomuuskuluja myös. Matka-ajat ovat yksi iso asia. Meillä tehdään nopeasti ratkaisuja, että vaikkapa nopeusrajoituksia pudotetaan huonokuntoisilla teillä, jolloin matkat kestävät entistä kauemmin. Painorajoitukset puolestaan vaikuttavat siihen, että tavarat kiertävät päämääräänsä paljon pidemmältä. Tavaraa ei voida välttämättä kuljettaa sellaista reittiä, mikä olisi optimaalisesti kaikkein järkevintä. Esimerkiksi metsäteollisuuden kuljetukset ovat nyt melkoisissa vaikeuksissa etenkin alemmalla tieverkolla. Tällaiset asiat sitten heijastuvat myös kaikkien hyödykkeiden kuluttajahintoihin.”

Nieminen on suorastaan tuohtunut tilanteesta ja vaatii niin tienpitäjiltä kuin valtioltakin nopeita ratkaisuja.

”Jos korjaustöitä ei pystytä tekemään teknistaloudellisesti optimaaliseen aikaan, korjattavaa on entistä enemmän. Korjauksia pitää tehdä silloin, kun niitä tarvitaan, eikä miettiä, onko juuri sillä hetkellä rahaa vai ei. Ja lopulta tässä kokonaisuudessa ei puhuta edes mistään huimista rahamääristä: reilut 300 miljoonaa vuodessa lisää määrärahoja, niin pääsisimme määrätietoisesti leikkaamaan korjausvelkaa järkevällä tavalla ja järkevässä ajassa.”

Vaurioita on vaikea estää

Vaurioiden estämiseen ei monenlaisia keinoja ole. Nopeusrajoitusten alentaminen on yksi konsti, painorajoitukset toinen. Osa kansasta vaatii jopa nastarenkaiden kieltämistä.

”Näillä parannuskeinoilla on hintansa, kuten jo mainitsin. Paljon on puhuttu siitäkin, ajetaanko nastarenkailla vai ei. Ongelma on siinä, että kukaan ei osta nastarenkaita siksi, että ne olisivat miellyttävämmät ajaa kuin kitkat, vaan siksi että pärjätään liikenteessä ja vältytään onnettomuuksilta. Jos kotipihaan ei ilman nastarenkaita pääse, silloin alle laitetaan nastarengas”, Nieminen sanoo.

Jo nyt on lähes pläkkiselvää, että tästä vuodesta tulee korjausten, päällystämisen ja kustannusten suhteen katastrofi. Jokohan se riittäisi herättämään päättäjät?

”Toivon niin, mutta olen aika kyyninen. Aika kauan on yritetty puhua siitä, mikä on järkevää rahankäyttöä ja mikä ei. Valtion muu budjetti näyttää aina määrittelevän tiemäärärahoja. Niistä on tullut sellainen tasauspuntari; kun menee hyvin, ei voida panostaa teihin, etteivät markkinat ylikuumene. Sitten kun menee huonosti, rahaa tarvitaan johonkin muualle. Liian usein päättäjät ajattelevat, ettei se nyt niin paljon haittaa, jos tiet menevät vähän huonompaan kuntoon. Silloin lopputulos on, mikä se juuri nyt on.”

Väkisin tulee miettineeksi, onko asfaltti sitten pomminvarmasti paras materiaali päällystää teitä. Ihminen on käynyt kuussa 53 vuotta sitten, maailma on nykypäivänä täynnä mitä ihmeellisempiä ja mielikuvituksellisimpia innovaatioita. Miksi kukaan ei ole keksinyt teoriassa niinkin yksinkertaista asiaa kuin nykyistä paremmin kestävää tien pinnoitusmateriaalia?

”Betonia on joskus meillä kokeiltu. Se jäi kokeiluksi, sillä talvirenkaat ja routa aiheuttivat hankaluuksia, koska betoni on tosi jäykkä materiaali ja sen korjaaminen on hankalaa. Kyllä näitä innovaatioita silti mietitään, ovathan bitumien laadutkin parantuneet paljon. Myös korjaustekniikat ovat parantuneet oleellisesti. Tällä hetkellä hinta-laatusuhteeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan ei öljyyn perustuvaa bitumia parempaa ratkaisua kuitenkaan ole”, Nieminen kertoo.

Väylävirastossakin konstit vähissä

Valtion teiden tienpidosta vastaa Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnoima Väylävirasto, joka muinoin Liikennevirastonakin tunnettiin. Myös siellä ongelma tunnistetaan, mutta konstipussi alkaa olla tyhjä.

”Helmikuusta alkoivat ikävät kelit, tuli vesisateita ja yöllä oli pakkasta, kelin sahaaminen on huonoin juttu tiestölle. Tilanne on hankala, mutta juuri nyt kelit ovat toki jo menossa parempaan suuntaan”, kertoo Väyläviraston teiden kunnossapidon asiantuntija Katri Eskola.

Kesälomareissulla ei voi missään maan kolkassa välttyä siltä, että tie on poikki, nopeusrajoitus 30 km/h ja päällystystyöt käynnissä. Se on tietysti hyvä asia, mutta repii kovin usein mökille oluen, grillimakkaran ja saunan ääreen hamuavien suomalaisten hermoja. Kun tie kerran päällystetään, kuinka pitkään sen pitäisi kestää hyvänä ennen kuin samaan puuhaan joudutaan uudelleen?

”Esimerkiksi moottoritiellä on kaksi eri kaistaa, niissä saattaa olla erilainen päällyste. Suurin osa ajaa pääkaistaa, joten siihen tarvitaan hyvin nastarengaskulumista kestävää materiaalia. Ohituskaistalla on paljon pienempi liikennemäärä, siihen monesti tehdään vähän nopeammin kuluva päällyste. Pyritään pääsemään samaan kestoikään. Liikennemäärät ratkaisevat, kuinka pitkään ne kestävät. Arvio voisi olla, että moottoritien uusi päällyste kestää noin 4–5 vuotta hyvänä”, Eskola sanoo.

Eri kohteisiin erilaista materiaalia

Itse asiassa tien päällysteen koostumuksen suunnittelu on melkoista hifistelyä. Joka kohtaan ei suinkaan laiteta samaa materiaalia, vaikka auton ikkunasta katsoen tökötti tismalleen samanlaiselta näyttääkin.

”Kuluminen riippuu hirveästi kohteesta ja siitä, kuinka paljon siinä ajetaan. Vaikka asfaltti näyttää samalta, sen koostumus on suunniteltu eri kohteisiin eri tavalla. Esimerkiksi kiviaineksen koko voi vaihdella. On kuitenkin aika pienestä kiinni, onnistuuko koostumuksen suunnittelu hyvin vai olisiko voinut onnistua hieman paremmin. Virheitäkin joskus sattuu.”

Eskola avaa vielä tarkemmin, millaisia erilaisia päällysteitä erilaisiin kohteisiin tarvitaan.

”Nastarengaskestävyys on vain yksi asia. Olemme aiemmin priorisoineet monilla teillä urautumiskestävyyttä. Nyt kun on tullut paljon vesisateita, tarvitaan hiukan tiiviimpää päällystettä, joka ei välttämättä ole niin hyvä urautumista vastaan. Kaupunkialueilla taas toivotaan usein vähemmän melua aiheuttavaa päällystettä, joka on taas juuri päinvastainen kuin se, mikä kestää nastarengaskulutusta. Tämä on ikuista optimointia ja taiteilua.”

Kovin paljon uusia kikkoja ei Väylävirastoltakaan löydy teiden kunnon parantamiseksi ja päällysteiden kestoiän pidentämiseksi.

”Ajonopeuksien laskemisen lisäksi kulumista voisi hidastaa nastarenkaista luopumalla sekä päällysteen rakenteen optimoinnilla. Kahtena viime vuonna olemme panostaneet vähäliikenteisten teiden kuivatukseen, että niiden rakenteet pysyisivät kunnossa ja kantavampina. Vesi ei saa patoutua tierakenteisiin. Tällaisilla teillä on erilaiset syyt huonokuntoisuuteen kuin vilkasliikenteisillä teillä. Yritämme ottaa oppia kokemuksista ja tehdä asioita paremmin.”

Bitumin hinta ratkaisee nyt paljon

Vaikka ihan hölmöläisen peiton pidentämisestä ei puhutakaan, on vaurioiden korjaaminen niukkojen määrärahojen puristuksessa jatkuvaa priorisointia eri kohteiden välillä.

”Pyrimme priorisoimaan kaikkein vilkasliikenteisimpiä teitä. Tämän tieverkon nykykunto pyritään säilyttämään, vähäliikenteisillä teillä ei pystytä päällysteitä uusimaan niin paljon kuin haluaisimme, ne alkavat jo hapertua vanhuuttaan. Juuri tällä hetkellä tehdään lähinnä kiireellisiä paikkaustöitä, muuten päällystystyöt alkavat siinä vapun nurkilla”, Eskola valottaa.

Öljyn hinta nousi ensin rajusti Ukrainan sodan alettua, mutta nyt hinnat ovat tulleet ainakin väliaikaisesti hieman alas. On silti mahdotonta arvioida, mikä on tilanne esimerkiksi juuri vapun maissa, jolloin öljypohjaisen bitumin tarve kasvaa kesän päällystystöiden tarpeisiin.

”Seuraamme huolestuneina, mihin bitumin hinta päätyy. Öljyn hintakehitystä tulee seurattua ihan päivittäin. Se ratkaisee, kuinka paljon uutta päällystettä tänä vuonna saadaan laitettua.”

Tiestön korjausvelan hurja kasvu on jatkunut jo vuosikausia. Historiatilastojen valossa velka ei ole vähenemässä. Paljonko teitä sitten pitäisi vuosittain päällystää uudelleen, että tieverkko pysyisi kohtuullisen hyvässä kunnossa?

”Pyöreästi 4 000 kilometriä vuodessa, siihen päästiin vuonna 2020 ja sitä ennen 2005”, Katri Eskola toteaa hieman synkkänä.

"Tuolta löytyy paljon jopa metrien pituisia halkeamia, joihin mahtuu maitopurkki niin leveys- kuin syvyyssuunnassakin. Niitä on keskikaistoilla, rampeissa, liikenneympyröissä ja ajourissakin, ei vain tien reunoissa."

2 kommenttia