
Suomalainen syöpätutkimus sai äskettäin 5,2 miljoonan dollarin jättirahoituksen hankkeeseen, jossa kehitetään parempia hoitoja levinneeseen rintasyöpään. Erikoista on vain se, että tutkimushankkeen rahoitusta jouduttiin hakemaan Yhdysvaltain puolustusministeriön syöpätutkimusohjelmasta. Sieltä se myös saatiin.
Suomen valtio on leikannut yliopistosairaaloiden tutkimusrahoitusta voimakkaasti viimeisten parinkymmenen vuoden vuoden aikana. Julkinen rahoitus on pudonnut alle neljännekseen siitä, mitä se oli vuosituhannen alussa.
Eipä siis ihme, että tutkimusprofessori Juha Klefström purki Roosa nauha -kampanjan avajaistilaisuudessa pettymystään poliitikkoihin, jotka eivät hänen mielestään näe, mikä on tieteen ja tutkimuksen rahoituksen merkitys.
Klefströmin mukaan Suomi on pudonnut tutkimusrahoituksessa jonnekin itäblokin maiden tasolle. Ilman yksityistä apua Suomen syöpätutkimus romahtaisi.
Tutkijoiden onneksi tavalliset suomalaiset ja kotimaiset yritykset ymmärtävät tutkimuksen merkityksen ja haluavat tukea sitä osallistumalla keräyksiin, ostamalla kampanjatuotteita ja lahjoittamalla muuten rahaa.
Syöpä koskettaa jossain vaiheessa meitä kaikkia. Laadukkaan tutkimuksen ansiosta yhä useampi syöpään sairastunut paranee ja hoidot kehittyvät paremmin siedettäviksi. Suomalainen syöpätutkimus on maailman huippua, mutta miten kauan? Näin tärkeä asia ei saisi olla hyväntekeväisyyden tai vieraiden valtioiden varassa, eihän?