Apu

Miksi Suomen metsien suurimmat puut päätyvät selluksi? – Niillä voisi korvata rakennusten terästä ja betonia – ja ne sitovat hiiltä

Miksi Suomen metsien suurimmat puut päätyvät selluksi? – Niillä voisi korvata rakennusten terästä ja betonia – ja ne sitovat hiiltä
Vastoin yleistä luuloa jättipuiden määrä Suomen metsissä ei ole romahtanut. Sen sijaan monet mahtipuut päätyvät selluksi, vaikka niille olisi järkevämpääkin – ja paljon tuottavampaa – käyttöä.
Julkaistu: 28.8.2021

Kuhmolaisyrityksen pihalla vierailijaa kohtaa melkoinen näky. Pinossa on toinen toistaan järeämpiä mäntyjä ja kuusia, joiden tyven halkaisija on yli puoli metriä.

– Tällaiset puut ovat liian järeitä sahoille, joten yleensä ne haketetaan ja keitetään selluksi, sanoo kuhmolaisen puutavarayhtiö Luottopuu Oy:n puunostaja ja osakas Hannu Kurkinen.

– Jättipuut eivät mahdu sahojen sirkkelikidan läpi.

Kurkinen jätti pankinjohtajan työt Kuhmossa ja alkoi puukauppiaaksi erikoistumalla jättipuiden hankintaan. Luottopuu perustettiin vuonna 2019.

– Perinteisen puukaupan lisäksi pelastamme leimikoilta järeitä jättipuita, jotta ne eivät päätyisi sellukattilaan, kertoo yhtiön toimitusjohtaja ja perustaja Mikko Mikkonen.

Luottopuu maksaa jättipuusta metsänomistajalle reilun tukin hinnan, kun sellupuuna siitä saisi vain murto-osan.

Tällaiset puut ovat liian järeitä sahoille, joten yleensä ne haketetaan ja keitetään selluksi, kertoo Luottopuu Oy:n puunostaja ja osakas Hannu Kurkinen.

Latvaläpimitaltaan vähintään 42-senttiset puut sahataan Luottopuun pihalla vaakavannesahalla 31 senttimetrin vahvuisiksi pelkkahirsiksi. Rinnankorkeudelta tällaisen puun halkaisija on vähintään 60 senttimetriä.

– Varastossa hirsiä kuivatetaan taapelissa vähintään vuosi, minkä jälkeen niistä veistetään rakennuksia. Lisäksi jättipuusta jalostetaan lattialankkuja, paneelia, pöydän kansia ja muuta huonekalupuuta, Kurkinen kertoo.

Varastossa on useita kilometrejä ällistyttävän leveitä, neljästä kuuteentoista metriä pitkiä pelkkahirsiä. Luottopuu kirjasi viime vuoden liikevaihdoksi noin neljä miljoonaa euroa.

”Liian järeät puut eivät mene meidän koneista läpi. Toisaalta yli 40 senttimetrin läpimittaista puuta tulee vähän. ”

Tommi Ruha, Kuhmo Oy:n toimitusjohtaja

Liian järeä puu ei mahdu koneeseen

Puut ovat päätyneet Luottopuulle noin 150 kilometrin säteeltä Kuhmosta – pääosin yksityismetsistä. Metsähallitus on jo kaatanut miltei kaikki järeät puut talousmetsistään muun muassa Kainuun saarista. Niitä hakkuita on laajasti arvosteltu.

Mikkonen kertoo, että jättipuuta tarjotaan Luottopuulle säännöllisesti eri puolilta Suomea, viimeksi Varsinais-Suomesta. Niin kaukaa runkoja ei kannata Kuhmoon kuljettaa.

Myös Koillismaan ja Kainuun suuret puunostajat, kuten Kuhmo Oy, Pölkky Oy ja Sotkamon Metsänhoitoyhdistys tarjoavat Luottopuulle jättipuita, useimmiten avohakkuuna tehtäviltä päätehakkuilta.

– Liian järeät puut eivät mene meidän koneista läpi. Toisaalta yli 40 senttimetrin läpimittaista puuta tulee vähän, sanoo Luottopuun naapurissa sijaitsevan Kuhmo Oy:n toimitusjohtaja Tommi Ruha.

Kuhmo Oy on erikoistunut pien­tukin käsittelyyn, jotta puu saataisiin hyödynnettyä sahalla mahdollisimman tarkasti.

Kuhmo Oy:n sahalinjan kone­näköön perustuva optimointi­järjestelmä laskee nopeasti, miten kukin tukki kannattaa sahata, jotta siitä saataisiin mahdollisimman paljon myytävää. Oksaton latvatukki matkaa puusepän­teollisuudelle esimerkiksi pöydän jalaksi.

Konenäkö mittaa kuoritun tukin tarkasti ja havaitsee kierouden ja muotoviat. Sen jälkeen tietokoneohjelma päättää, miten tukki sahataan muuttamalla sahan terän asetuksia. Kaikki tapahtuu sekunnin murto-osassa.

Sen sijaan jättipuita Kuhmo Oy konenäkö ei pääse katselemaan. Ne matkaavat naapuriin Luottopuu Oy:lle.

Hirsityöntekijät Hannu Pulkkinen ja Henry Kyllönen pystyttämässä kuorituista jättipuista kuusi metriä korkeita kannatinpilareita Luottopuun uudelle varastorakennukselle Kuhmossa.

Kainuussa metsätaloudella pitkät perinteet

Yhä useammin puhutaan, onko metsien talouskäyttö liiaksi massatuotantoon viritettyä. Kun leimikoita kaadetaan avohakkuilla ja puurekkojen mukaan lähtevät kaikenkokoiset puut, metsien järeimpien puiden loppuosoite on yhä useammin sellu­kattila, vaikka niiden olisi parempi jäädä metsään – tai päätyä edes rakennuksiksi ja huonekaluiksi.

Täällä Kainuussa metsäasioilla ja puun käytöllä on pitkät perinteet, aina tervanpolttoajoista asti.

Vanhimmat merkinnät kauppareitistä löytyvät 1500-luvun asiakirjoista ja Kajaanin linnan aikaisista kartoista vuodelta 1651. Sen reitin varrelta löytyy myös Suomen vanhin merkkipuu kyljessään vuosiluku 1685.

Vanhat, järeät puut, kuten hitaasti kasvaneet tiheäsyiset ikimännyt eli aihkit, kantavat alueen kulttuurihistoriaa ja luontoarvoja, mutta ne ovat olleet täkäläisessäkin metsäkeskustelussa monella tapaa sivuraiteella.

– Suuret aihkit kannattaisi jättää pystyy jo pelkästään metsän geneettisen monimuotoisuuden vuoksi, mutta hakkuu­aukealla yksittäinen puu jää alttiiksi myrskytuhoille, kun sen ympäriltä on kaadettu metsä, sanoo metsänhoitotieteen dosentti, MMT Yrjö Norokorpi.

Tuulituho-ongelmia olisi Norokorven mukaan vähemmän, jos avohakkuiden asemesta metsää hakattaisiin ja hoidettaisiin jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Silloin metsä jäisi hakkuiden jälkeen aina puustoiseksi.

– Olen puhunut jatkuvan kasvatuksen puolesta jo 40 vuotta. Sen käyttö tuli vihdoin sallituksi vuonna 2014, mutta tasarakenteinen ja avohakkuisiin perustuva metsänhoito on ollut niin pitkään vallitseva, ettei sitä nopeasti muuteta. Lisäksi kaikki metsänomistajat eivät uskalla kirjata jatkuvaa kasvatusta metsänkäyttöilmoitukseen, vaan ilmoittavat sen harvennushakkuuksi, Norokorpi kertoo.

Rinnankorkeudelta jättipuun halkaisija on vähintään 60 senttimetriä. Pölkystä voi valmistaa esimerkiksi penkin ja lehtitelineen yhdistelmän.

Jatkuva kasvatus on yleistynyt

Suomessa on vuoden 2014 jälkeen hakattu metsää jatkuvan kasvatuksen menetelmällä vasta 12 000 hehtaaria.

– Jatkuva kasvatus on aina ollut käytössä Sveitsissä, ja Saksassa se on yleistynyt laajasti, Norokorpi huomauttaa.

Merkittävä osa metsänomistajista on Luonnon­varakeskus Luken mukaan kiinnostunut käyttämään jatkuvapeitteistä kasvatusta ainakin osassa metsistään.

Menetelmää pidetään joustavana. Erityisen hyvin jatkuva kasvatus sopii turvemaille, joita on runsaasti Pohjois-Suomessa. Jos metsässä on valmiina hyvä taimiaines, on mahdollista. että menetelmä voi tuottaa parempaa taloudellista tulosta kuin avohakkuu ja istutus.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsää kasvatetaan etenkin kuusimailla melko harvaksi, jotta pienten puiden ja alikasvuston kunto säilyisi hyvänä ja metsä taimettuisi. Toisaalta metsän voi myös pilata, jos tekee liian rohkean poimintahakkuun tiheäksi kasvaneessa metsässä. Silloin kasvu taantuu, ja myrskytuhot iskevät.

Jättipuut sahataan Luottopuun pihalla vaakavannesahalla 31 senttimetrin vahvuisiksi pelkkahirsiksi. Varastossa hirsiä kuivataan taapelissa vähintään vuosi.

– Sveitsissä ja Etelä-Saksassa jatkuvaa kasvatusta on suosittu vaikeiden korjuuolosuhteiden vuoksi. Jatkuvassa kasvatuksessa metsät kuusivaltaistuvat, mikä on nyt havaittu siellä ongelmaksi. Kuusimetsät ovat mäntymetsiä alttiimpia hyönteistuhoille, kuten kirjanpainajan massa­esiintymille, kertoo ohjelmapäällikkö Markku Granander Suomen Metsäkeskuksesta.

– Jatkuvassa kasvatuksessa korjuu on kalliimpaa, koska pienaukko- ja poimintahakkuilla puuta saadaan hehtaaria kohti vähemmän kuin avohakkuilla. Granander sanoo

Lisäksi tasarakenteisen metsän muuttaminen eri­rakenteiseksi on hidasta. Menetelmä ei Grananderin mukaan edes sovi kaikille kasvupaikoille. Heinät voivat tukehduttaa taimet, jos poimintahakkuun jälkeen leimikolle ei jätetä riittävästi kasvavaa puustoa.

Suomen metsiä ja puiden mittoja on tutkittu vuosikymmeniä. Tilastot ovat osin yllättäviä, ne eivät aina vastaa julkisessa keskustelussa esitettyjä mielikuvia ja väitteitä.

Ensimmäisen (1921–1924) ja yhdennentoista inventoinnin (2009–2013) välisenä aikana puuston tilavuus kasvoi Suomen alueella 70 prosenttia, ja metsät tihentyivät koko maassa. Suuret puut ovat ko. tutkimuksessa rinnanläpimitaltaan yli 40 senttimetriä ja vanhat puut yli 150-vuotiaita.

Kuhmo Oy on erikoistunut pientukin käsittelyyn, jotta puu saataisiin hyödynnettyä sahalla mahdollisimman tarkasti. Hieman yli kolmasosa sahan raaka-ainevirrasta on pientukkia.

Suomen metsissä oli 1970-luvulla noin 829 miljoonaa vähintään 150-vuotiasta puuta. Neljä vuosikymmentä myöhemmin niitä oli yhä noin 800 miljoonaa, joten mielikuva suurien puiden katoamisesta on osaksi väärä. Jättipuita on eteläisessä Suomessa nyt suhteellisesti selvästi enemmän kuin pohjoisessa Suomessa, ilmenee Luonnonvara­keskuksen (Luke) tutkimuksesta.

– Toisin oli 1920-luvulla, jolloin niitä löytyi enemmän pohjoisesta, kertoo Luken johtava tutkija Harri Mäkinen.

Mäkisen mukaan järeiden puiden lisäyksestä peräti 76 prosenttia on toteutunut Etelä-Suomessa.

– Sen sijaan vanhojen, yli 150-vuotiaiden puiden määrässä ei ole samanlaista alueellista muutosta.

Yksi selitys eteläisen Suomen metsien järeytymiseen löytyy historiasta. Sata vuotta sitten Etelä-Suomen sisämaassa metsiä käytettiin yleisesti laitumina. Esimerkiksi Etelä-Savossa 26 prosenttia metsämaasta oli ensisijaisesti hakamaakäytössä. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että muutokset ovat tapahtuneet eri puolilla Suomea eri tavalla.

– Etelässä varsinkin keskikokoisten ja suurten mäntyjen ja kuusien määrä on kasvanut huomattavasti. Maan keski- ja pohjoisosissa eniten ovat lisääntyneet pienet ja keskikokoiset männyt ja pienet lehtipuut, Mäkinen sanoo.

Etenkin Pohjois-Suomessa suometsien ojitukset ja ilmastonmuutos ovat kiihdyttäneet metsien kasvua. Se näkyy pohjoisessa 10–20 senttimetriä paksujen mäntyjen määrän kasvuna. Kookkaat, yli 30 senttimetriä paksut männyt taas ovat vähentyneet runsaiden hakkuiden vuoksi.

”Jättipuut kannattaisi ylipäätään jättää hakkuutyömailla pystyyn, sanoo Vainion puheita tukeva.”

Vesa Hyyryläinen, Kainuun luonnonsuojelupiirin metsävastaava

Metsähallituksen eläkkeellä oleva suunnittelija Matti Vainio istuu Suomussalmella kotinsa lähellä sijaitsevassa metsässä ja nojaa suuren aihkin kylkeen.

– Tällaisia puita Metsähallitus on kaatanut surutta myös valtion virkistysmetsistä eri puolilla Kainuuta. Suomessa on epäonnistuttu metsämaiseman hoidossa. Hyvään metsänhoitoon kuuluu myös maiseman huomioon ottaminen. Metsätalous on rumentanut ja rumentaa yhä Suomen maisemia kohtuuttoman paljon. Asiaa voisi hieman korjata jättämällä mahtipuut pystyy, Vainio sanoo.

Vainio oli yksi niistä, joiden ansiosta Suomussalmen Hossaan perustettiin kansallispuisto. Hän näkee ristiriidan entisen työnantajansa juhlapuheiden ja tekojen välillä.

– Suomen suurille puille näyttää käyvän kuin keloille. Niitä kaadetaan surutta, kunnes huomataan, että niitä ei enää ole. Vanhoja talousmetsiä on enää vähän. Ne pitäisi jättää koskematta, mutta tietenkin korvausta vastaan, sillä Kainuussa on paljon yksityisiä metsänomistajia, joille metsä on pankki, Vainio sanoo.

– Jos jättipuu pitää kaataa, sitä ei missään tapauksessa pidä tuhlata sellunkeittoon.

  • – Jättipuut kannattaisi ylipäätään jättää hakkuutyömailla pystyyn, sanoo Vainion puheita tukeva Kainuun luonnonsuojelupiirin metsävastaava Vesa Hyyryläinen.
Hannu Kurkinen esittelee jättipuista veistettyä hirsihuvilaa Kuhmossa.

Enemmän ja isompia jättöpuuta

Julkisessa keskustelussa usein esiintyvä termi on jättöpuu. Se tarkoittaa hakkuualueelle jätettävää puuta, jonka tarkoitus on luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ajan mittaan kuolla ja lahota.

Eteläisimmän Suomen vanhoista puista jättöpuita on Luken inventoinnin mukaan noin kaksi miljoonaa eli neljä prosenttia. Pohjoisessa vastaava osuus on vain prosentti.

– Suurten puiden jättämisestä kasvamaan on puhuttu niin Metsähallituksen kuin metsäteollisuuden edustajien kanssa, mutta tulokset vaihtelevat suuresti. Se on ihan toimijasta kiinni, Vesa Hyyryläinen kertoo ja ihmettelee, miksi usein hakkuualueelle jätetään pystyyn vain pieniä riukuja.

– Jos leimikoille jätettäisiin nykyistä enemmän järeää puustoa kasvamaan, lopputulos olisi myös luonnon kannalta kestävämpi, Hyyryläinen sanoo.

”Jättipuilla voisi korvata teräs- ja betonirakenteita laajemminkin. Puuhun sitoo paljon hiiltä. Lisäksi se on pitkäikäinen ja kestävä rakenne.”

Mikko Mikkonen, Luottopuun toimitusjohtaja

Metsähallituksen Kainuun aluejohtaja Arto Tolonen puolustautuu sanomalla, että asiaa on edistetty.

– Olemme ohjeistaneet, että jättöpuiksi jätettäisiin aina paksumpia puita.

Tolonen kertoo, että Metsähallitus on päässyt luontojärjestöjen kanssa sopimukseen useiden vanhanmetsän kohteiden jättämisestä hakkuiden ulkopuolelle talousmetsässä Suomussalmen Näljängässä. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 400 hehtaaria. Niistä on kiistelty vuosia.

– Jättipuilla voisi korvata teräs- ja betonirakenteita laajemminkin. Puuhun sitoo paljon hiiltä. Lisäksi se on pitkäikäinen ja kestävä rakenne, Luottopuun toimitusjohtaja Mikko Mikkonen sanoo.

Kommentoi »