Vuosiluku 1619 lukee isoilla valkoisilla numeroilla elokuvantekijä Spike Leen mustassa lippiksessä. Se on hänen päässään, kun hän vastaa videopuheluun Brooklynistä, Forty Acres and a Mule -tuotantoyhtiönsä päämajasta.

– Onko mikään muuttunut vuosikymmenien aikana, hän kysyy retorisesti, ja jatkaa, että historia toistaa itseään. Niin valkoisten poliisien mustiin kohdistamissa väkivaltaisuuksissa kuin kansannousussa, hän kommentoi Avulle.

Hän toivoo, että Yhdysvaltain nykyistä tilannetta kuvattaessa puhuttaisiin kansannoususta eikä mellakoista.

– On väliä, miten asiat ilmaistaan.

Lee yleensä innostuu poliittisista aiheista, mutta nyt hän on hillitty. Ehkä väsymys painaa, sillä häneltä pyydetään haastatteluja koko ajan.

Ympäri Yhdysvaltoja on osoitettu mieltä sen jälkeen, kun minnesotalainen George Floyd kuoli hapenpuutteeseen valkoihoisen poliisin, Derek Chauvinin, polven alla. Ohikulkijat kuvasivat hitaan – 8 minuuttia 46 sekuntia kestäneen – tukahduttamisen. Surmaa seurasi vierestä kolme poliisia.

Yhdysvaltalaisten mitta poliisin käyttäytymiseen tuli täyteen, kun he näkivät videon. Koronavirus ei estänyt kansalaisia lähtemästä kadulle ympäri maan kahden ja puolen kuukauden kotieristyksen jälkeen.

– Samankaltaisen kansanliikkeen olen nähnyt viimeksi 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun aikana. Myös silloin valkoiset olivat mustien tukena. Uskon taas tulevaisuuteen, kun näen, että eri kansanryhmät osoittavan yhdessä mieltä, Lee sanoo.

– Ihmiset tuntevat sekä sympatiaa että empatiaa. He osoittavat solidaarisuutta mustaa väestöä kohtaan, arvioi Etelä-Kalifornian yliopiston oikeustieteen professori Jody David Armour.

Vaikka uutiskuvat ovat painottuneet mellakoihin, ilkivaltaan ja varasteluun, Lee muistuttaa, että suurin osa ihmisistä osoittaa mieltään rauhallisesti.

– Valitettavasti mukaan mahtuu aina kaaosta etsiviä ihmisiä. He ovat kuitenkin vähemmistö.

Tämän päivän levottomuudet Yhdysvalloissa juontavat juurensa yli neljänsadan vuoden päähän, elokuuhun 1619. Silloin britannialainen kaapparilaiva White Lion toi yli kaksikymmentä orjaa Afrikasta englantilaisten asuttamaan siirtokuntaan Virginian Jamestowniin Pohjois-Amerikassa.

Siitä alkoi melkein 250 vuotta kestänyt mustien orjuutus. Kun pohjoisvaltiot voittivat sisällissodan 1865, orjuus kiellettiin Yhdysvaltain perustuslaissa.

Sorto jatkui rasistisen Ku Klux Klan -liikkeen johdolla mustien oikeuksien riistämisenä, vihan levittämisenä, kiduttamisena ja lynkkaamisena.

Mustien kansalaisoikeusliikkeen keulakuva Rosa Parks tuomittiin häiriköinnistä vuonna 1955, koska hän kieltäytyi luovuttamasta istumapaikkaansa linja-autossa valkoiselle. Myöhemmin korkein oikeus päätti, että rotuerottelu bussissa on perustuslain vastainen.

Samoihin aikoihin vaikuttivat ihmisoikeusaktivistit, Nation of Islam -järjestön puhemies Malcolm X ja historiallisen Minulla on unelma -puheen pitänyt Martin Luther King Jr. Molemmat murhattiin.

Rotuerottelu lopetettiin Yhdysvalloissa kansalaislailla vuonna 1964. Samana vuonna poliisin aiheuttama mustan nuorukaisen kuolema laukaisi levottomuudet, jotka levisivät yli 150 kaupunkiin. Myös afroamerikkalainen vallankumouksellinen organisaatio, Mustat pantterit perustettiin tuolloin.

Mellakoita seurasi myös, kun vuonna 1992 neljä Los Angelesin poliisia, jotka olivat pahoinpidelleet Rodney Kingin, vapautettiin syytteistä.

– Silloin paikkoja tuhottiin ja rakennuksia poltettiin. Nyt itse mielenosoitukset ovat paljon rauhallisempia. Kauppojen tuhoaminen ja varastelu ovat ikäviä rikollisjengien organisoimia sivutuotteita, vertailee saksalaistoimittaja Anke Hofmann, joka muutti Los Angelesiin 1990-luvun alussa.

Hänen mukaansa tämän päivän levottomuudet johtuvat kansalaisten kyllästymisestä poliisin mielivaltaiseen toimintaan, mutta myös koronaeristyksen ja taloudellisen romahduksen tuomasta ahdistuksesta.

– Nyt syytettynä ovat kaikki neljä poliisia, joka olivat paikalla, kun George Foyd tapettiin. En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, jos heitä ei tuomita, Hofmann miettii.

Kun Barack Obama valittiin Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2008, oli ilmassa toivoa paremmasta ja tasa-arvoisemmasta tulevaisuudesta. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Rasismi on juurtunut syvälle amerikkalaisen kulttuurin rakenteisiin – asuinalueisiin, koulutukseen, terveydenhuoltoon, pankkilainoihin, työmahdollisuuksiin ja moniin muihin asioihin. Sitä on vaikea kitkeä pois.

Vielä nykyäänkin afroamerikkalaiset vanhemmat opettavat lapsilleen, mitä tehdä, jos poliisi pysäyttää heidät: pitää puhua kohteliaasti ja pitää kädet näkyvillä. Yhdysvalloissa mustien riski joutua poliisin surmaamaksi on kaksi kertaa suurempi kuin valkoisten.

Tilannetta on yritetty parantaa rauhanomaisesti muiden muassa Black Lives Matter – mustienkin elämä merkitsee -liikkeen avulla vuodesta 2013.

Kolme vuotta myöhemmin amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernick protestoi poliisin väkivaltaa vastaan ja polvistui pelejä ennen kansallislaulun aikana.

Hänen pelisopimustaan ei uusittu. Osa pelaajista jatkoi tapaa. Ja nyt sitä jatkavat mielenosoittajat, kuten myös useat poliisit, jotka tukevat tasa-arvoon pyrkivää liikettä.

– Toivottavasti vihdoin lopetetaan rotuun liittyvät epäoikeudenmukaisuudet. Tämä on tämän sukupolven mullistus, jolla voidaan muuttaa yhteiskuntarakenteita ja tasapuolistaa valtarakenteita sekä jakaa vaurautta tasapuolisemmin, professori Jody David Armour sanoo.

Miten tästä eteenpäin? Entinen puolustusministeri James Mattis pitää istuvaa presidenttiä Donald J. Trumpia epäkypsänä johtajana, jolla ei ole edes halua yhdistää kansaa. Spike Lee käyttää Trumpista nimitystä oranssi agentti.

– Miten rasismi päihitetään? Se kysymys pitäisi itse asiassa kysyä valkoisilta. Mutta ensiksi ihmisten on äänestettävä. Jos tämä heppu voittaa uudestaan marraskuussa, koko maailma on vaarassa, ei pelkästään Yhdysvallat, Lee sanoo.

Auttaisivatko julkinen anteeksipyyntö ja korvaukset tilannetta?

– Se on mahdollista.

Los Angelesin kaupunginjohtaja Eric Garcetti toivoo ihmisiltä avointa mieltä ja toisten kuuntelemista.

Hän ilmoitti, että poliisilaitoksen budjetista siirretään yli 100 miljoonaa euroa vähemmistöyhteisöjen hyväksi. Rahat käytetään koulutukseen ja uusien työpaikkojen kehittämiseen.