Sote saa aikaan myös paljon hyvää – Hoitajan neuvokkuus ratkaisi isäni ongelman
Terveyskeskuksista ja vanhustenhoidosta löytyy myös onnistumistarinoita. Niitä pitäisi puhua enemmän, kirjoittaa päätoimittaja Marja Aarnipuro.
Turhan vähän puhutaan siitä, mikä sotessa toimii. Kerroimme äskettäin Sotkamon terveyskeskuksesta. Siellä ei ole jonotettu lääkäriin enää neljään vuoteen. Luulisi, että asiat voisi järjestää samaan tapaan myös muualla.
Vanhustenhoidostakin kuulee lähinnä vain kauhutarinoita. Omat yli 90-vuotiaat vanhempani asuvat edelleen kotona. Hoitajat käyvät heidän luonaan neljä kertaa päivässä auttamassa pukeutumaan, antamassa lääkkeet, lämmittämässä ruoat ja huolehtimassa muutenkin, että arki sujuu turvallisesti. Muina aikoina apua saa painamalla turvarannekkeen punaista nappia.
”Hoitaja muisteli, että apteekissa olisi valmis resepti odottamassa tilannetta. Seuraavaksi näin ikkunasta auton perävalot.”
Kun olin viikonloppuvierailulla vanhempieni luona, isäni silmätulehdus paheni niin, että lääkettä oli saatava. Hoitaja muisteli, että apteekissa olisi valmis resepti odottamassa tilannetta. Seuraavaksi näin ikkunasta auton perävalot.
Pian hoitaja palasi antibioottivoide mukanaan. Hän oli soittanut apteekkiin ja pyytänyt laittamaan lääkkeen valmiiksi. Apteekki oli juuri menossa kiinni, mutta henkilökunta odotti, että hoitaja ehti karauttaa paikalle lääkettä noutamaan. Isää lääkitessään hän tuumasi: ”Onneksi ei ollut poliiseja matkalla.”
Sotessa tapahtuu myös hyviä asioita. Järjestelmän pitää toimia, mutta yksilöiden neuvokkuuttakin tarvitaan. Mieleen jäävät ne kerrat, kun joku tekee jotakin, josta huokuu inhimillinen ymmärrys siitä, miten asiat ratkeavat.
