Suomalainen ihme: Sotkamossa toimii terveyskeskus, johon ei tarvitse jonottaa

Syyskuisena maanantaipäivänä käytävällä odottaa vain viisi asiakasta. Pian hekin katoavat vastaanottohuoneisiin. Olemme saapuneet Kainuuseen Sotkamon terveyskeskukseen, joka on muuttunut jonottomaksi.

Vielä neljä vuotta sitten täälläkin oli ”äärettömät jonot”, kuten terveyskeskuslääkäri Tuula Sassi on kuvannut.

– Piti ihan kauhoa itseään ihmismassan läpi eteenpäin aina sen, joka halusi liikkua käytävillä, Sassi muistelee.

Parannamme palveluamme. Ole hyvä ja kerro palautteesi, ehdin lukea sinisin aakkosin kirjoitetusta kyltistä ennen kuin siirrymme syvemmälle ajan patinoimaan, hieman kolhuiseen suomalaiseen terveyskeskusrakennukseen.

Hoitaja Kaisu Rimpiläinen kehuu terveyskeskuksen tiimihuonetta, jossa hoitajat ja lääkärit työskentelevät ja voivat kysyä toisiltaan neuvoja.

Odotuskäytävää vastapäätä sijaitsee niin sanottu tiimikeskus, hoitajien ja lääkärien päämaja. Hoitaja Kaisu Rimpiläinen astuu sisälle ja valmistautuu tekemään potilaskirjauksen tietokoneelleen.

– Olen juuri tullut tapaamasta potilasta, jolle tein haavanhoidon tarkastuksen. Flunssapotilaita on myös ollut tänään paljon, Rimpiläinen kertoo.

Juuri maanantaisin potilaita on yleensä eniten. Myös perjantait näkyvät tilastoissa kiireisimpinä päivinä. Puoli kahteen mennessä Rimpiläinen on kohdannut toistakymmentä potilasta joko puhelimessa tai kasvokkain.

– On monia, joiden vaivan pystyi hoitamaan suoraan puhelimessa. Osan asiat taas olivat sellaisia, jotka vaativat potilaan pyytämistä paikan päälle, ja osan olen laittanut lääkärille, Rimpiläinen tarkentaa.

Paikalle kutsumansa potilaat Rimpiläinen hoitaa itse, tai jos hän tarvitsee lääkärin apua, hän kävelee käytävän yli tiimikeskukseen ja pyytää lääkäriä katsomaan potilasta.

Rimpiläinen on useiden potilaiden omahoitaja. Jokaisella potilaalla on oma ihminen, jonka kanssa asioida. Ihmiset saavat siis soittaa tai laittaa viestiä Rimpiläisen puhelimeen.

Lyhyen potilaskirjauksen kirjoittamiseen ei mene monta minuuttia. Seuraava sovittu potilasaika Rimpiläisellä on kahdelta, joten nyt hän voi päättää, mitä tekee seuraavaksi: Soittaako hän potilaille, jotka ovat laittaneet hänelle viestiä verkossa terveyskeskuksen Omasote-palvelun kautta? Vai vastaisiko hän puhelimeen tulleisiin soittopyyntöihin?

Iltapäivä on toisaalta myös varteenotettava aika kahvitauolle, ja kahvitauothan ovat tunnetusti jaksamisen kannalta erittäin tärkeitä.

Henkilökunnan taukohuoneen ikkunasta Rimpiläinen katselee läheiselle Pirttijärvelle.

– Tuntuu hyvältä, että nykyään ei tarvitse enää sanoa potilaille, että lääkäriaikoja ei ole, vaan niitä on.

Terveyskeskuslääkäri Tuula Sassi kertoo, että potilaiden akuutti vaiva hoidetaan ensin, mutta jos esimerkiksi verenpaine tai paino täyttävät tietyt kriteerit, potilas voi halutessaan suostua siihen, että myös niitä aletaan hoitaa. – Niin voidaan vähentää potilaiden sairastumista ja vaivojen pahenemista, jolloin he tarvitsevat vähemmän vastaanottoja myöhemmin.

On aika siirtyä lääkäri Tuula Sassin työhuoneeseen. Hän kertoo, että jokaisen lääkärin aamu alkaa tyypillisesti niin, että työkirja eli päivän lukujärjestys on lähes tyhjä. Vain itse varatut muutamat asiat ovat listalla. Kun yhteyttä ottava ihminen tarvitsee ajan, hän saa sen samalle päivälle tai sille päivälle, joka hänelle ja lääkärille parhaiten sopii.

Hoitohenkilökunnan kielellä puhutaan episodeista. Niin sanottu hoitotapahtuma alkaa ensimmäisestä kontaktista, ja potilaan asia hoidetaan aina loppuun saakka. Kun potilaalle määrätään hoitoa, sama lääkäri tai omahoitaja soittaa hänelle vielä myöhemmin kontrollisoiton, onko hoito tehonnut.

Ennen niin sanotut päivystävät lääkärit aloittivat aamunsa pääasiassa tyhjillä työkirjoilla, mutta ne täyttyivät nopeasti. Muuhun, kiireettömään työhön oli käytössä vain vähän lääkäreiden työaikaa. Asiat tehtiin paljon jäykemmin: jotta jokin vaiva voitiin hoitaa, tarvittiin potilaalle lääkärinaika, ja se aika oli aina vakiona puolen tunnin mittainen.

Potilaita ei hoidettu puhelimessa, vaan hoitaja arvioi heidän hoidontarpeensa puhelun perusteella, ja sitten heidät jaettiin kiireettömiin ja kiireellisiin tapauksiin. Kiireettömiä lääkärinaikoja oli nopeasti tukkeutuvien työkirjojen vuoksi vain vähän jaossa. Kun ihminen ei saanut vaivaansa kiireetöntä aikaa, hän saattoi tulla jonottamaan paikan päälle akuuttivastaanottoon.

– Moni tuli esimerkiksi flunssan takia lääkäriin, mutta kertoi samalla vastaanotolla kaikki muutkin vaivansa, koska kiireettömiä aikoja olin niin vaikea saada, Sassi sanoo.

Nykyään hoitajat ja lääkärit voivat miettiä itse, miten paljon aikaa tarvitsevat kulloisenkin potilaan hoitamiseen, ja miten he sen tekevät.

Muutos parempaan alkoi vuonna 2020. Alkuvuodesta uutisoitiin silloisen hallituksen ajamasta seitsemän päivän hoitotakuusta. Sassin esihenkilö otti yhteyttä ja sanoi: Tuula, muokkaa Sotkamon terveyskeskuksen sellaiseksi, että jonoja ei ole.

– Sanoin, että minä en kyllä osaa sellaista tehdä, Sassi kertoo.

Maaliskuussa Sassi esiintyi Ylen iltauutisissa kollegansa kanssa kertomassa Sotkamon terveyskeskuksen huonosta jonotilanteesta ja siitä, kuinka lääkäreitä ei ole tarpeeksi. Tuolloin konsulttiyhtiö Savoa Partners otti yhteyttä Sassiin.

Myöhemmin uutisoitiin, että Satakunnan hyvinvointialue lopetti oman yhteistyönsä Savoa Partnersin kanssa. Työterveyslaitoksen kyselyyn vastanneista hyvinvointialueen työntekijöistä jopa viidesosa koki, että yhtiön toimintatavat ja vuorovaikutus olivat epäasiallisia. Hyvinvointialue myös pyysi poliisia tutkimaan, onko potilastietoja katsottu konsultoinnin yhteydessä asiattomasti. Elokuussa 2024 syyttäjä päätti, että tutkinta päätetään ei rikosta -perusteella.

Sassi kokee, että Sotkamon terveyskeskus sai Savoa Partnersilta merkittävän avun. Samanlaisia ongelmia kuin Satakunnan hyvinvointialueella ei hänen kokemuksensa mukaan ollut. Välillä ”puhuttiin isoilla kirjaimilla”, eli kaikkeen ei Sotkamossa suostuttu suin päin tuomatta omaa näkemystä ilmi.

– Uutta mallia kehitettiin hyvässä yhteistyössä. Konsulttiyhtiö toimi peilinä ja valmentajana.

Kaikki meni uusiksi: Yhteydenottotapa ja potilaiden kanssa kommunikointi muuttui, tuli omahoitajat, ja työtiloja säädettiin. Esimerkiksi paikka, jossa nyt sijaitsee tiimikeskus, oli ennen uudistusta tarkkailuhuone. Siellä makuutettiin potilaita kello 8 –16 odottamassa hoitoa.

Nytkin tarkkailuhuone on olemassa, mutta se sijaitsee eri kohdassa, ja paikkoja tarvitaan paljon vähemmän.

– Työntekijämme ovat uskomattoman hienoa porukkaa. He vain katsoivat vähän aikaa ja sanoivat, että okei, näin mennään, Sassi kuvailee henkilökunnan suhtautumista uudistukseen.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2020 uusi malli otettiin käyttöön. Sassi ja hänen vanhempi kollegansa tulivat joka aamu hyvin varovasti töihin.

– Katsoimme toisiamme ajatellen, että kohta rysähtää, ja ihmisiä tulee ikkunoista ja ovista sisälle. Mutta ei vain rysähtänyt. Olemme siitä lähtien olleet jonottomia.

Terveyskeskus pyytää potilailta palautetta.

Ismo Kemppainen on ottanut yhteyttä digitaalisen palvelun kautta ja päässyt samana päivänä hoitaja Kaisu Rimpiläisen vastaanotolle.

Vuoden 2020 kesällä korona-aika oli kiivaimmillaan. Vaikka pandemia vahingoitti kiistatta ihmisten hyvinvointia, jotain hyvääkin siitä seurasi. Kun tartuntariski oli suuri, potilaat eivät välttämättä halunneet tulla terveyskeskukseen paikan päälle. Lääkärissä haluttiin hoitaa vain aivan välttämättömimmät asiat.

Ajat olivat uudistukselle otolliset: Odotushuoneet olivat tyhjempiä kuin normaalissa tilanteessa. Lääkäreiden työkirjat tukkiutuivat hitaammin kuin yleensä. Ihmiset olivat vastaanottavaisia näkemykselle, ettei aina tarvitse tulla paikan päälle tullakseen hoidetuksi.

Kun uusi malli otettiin käyttöön, se mitä ilmeisimmin auttoi pitämään työkirjat tyhjinä. Kun kerran päästiin jonottomaan tilaan, jossa työkirjat ovat joka aamu tyhjinä, sellaisena se myös pystyttiin pitämään.

Uudessa mallissa oli ehkä kyse mahdollisimman suorasta ihmisten välisestä kommunikaatiosta, Sassin mukaan ”asioiden sanomisesta suomeksi”. Kun saattoi aina ottaa yhteyttä samaan hoitajaan, ei tarvinnut joka kerta käyttää aikaa asiansa selittämiseen uudelle ihmiselle. Omasta hoitajasta tuli tuttu ihminen, ja syntyi tunne, että terveydenhuollon organisaatiossa on joku ihminen juuri minua varten.

Vaikuttaa siltä, että potilaille on syntynyt luottamusta siihen, että asiat voivat selvitä jo ensimmäisessä puhelussa. Ja jos vakava asia todella tarvitsee lääkärin arviota kasvokkain, aika siihen järjestyy.

– Sana omahoitajasta on kiirinyt, ja kuulemma ihmiset saattavat sanoa, että minäkin haluan omahoitajan, kun tuolla tutullakin on, Sassi kertoo.

Taannoin Ylen uutisissa mainittua lääkäripulaa ei enää ole, vaan virat on saatu täytettyä. Tulevaisuudelta Sassi toivoisi, että jatkossa terveyskeskuksessa ei olisi pelkästään omahoitajia, vaan myös omalääkäreitä. Samaa potilasta hoitaisi siis aina sama lääkäri työparina hoitajan kanssa. Tämä sujuvoittaisi työskentelyä entisestään.

– Osa erikoistuvista lääkäreistämme on nyt sairaalan puolella harjoittelemassa. Kun he palaavat takaisin, omalääkäriasiaa voidaan alkaa viedä eteenpäin.

Sotkamossa tehty uudistus olisi laajennettavissa muihinkin terveyskeskuksiin Suomessa, myös isompiin kaupunkeihin, Sassi pohtii. Täällä tiimi on mitoitettu 10 000 potilaalle. Isommassa kaupungissa tulisi olla vain enemmän tiimejä.

Sassi katsoo suoraan silmiin hymynkare huulillaan.

Aina ennen hän ajatteli, että mahdottomien jonojen suossa rämmitään, eikä ulospääsyä ole. Nykyisin hänelle on kuitenkin muodostunut uusi motto.

– Se on, että muutos on mahdollista.

Marjut Repo kertoo, että hänen äitinsä ei ole vielä oppinut käyttämään sähköistä Omasote-palvelua. Äidin onneksi terveyskeskuksen yleiseen numeroon tai omahoitajalle voi myös soittaa.

Hoitaja Kaisu Rimpiläisen kahvitauko on ohi. Hän noutaa vastaanottohuoneeseen Ismo Kemppaisen, joka on ottanut yhteyttä Omasote-palvelussa ja kertonut viikon jatkuneesta flunssasta. Hänen omahoitajansa on tilapäisesti poissa, joten Rimpiläinen otti hänet vastuulleen ja kutsui hänet paikalle.

– Yleensä pääsee samana päivänä vastaanotolle. Omissa ja lasten asioissa, Kemppainen sanoo. Jätämme Rimpiläisen ja Kemppaisen työskentelemään rauhassa.

Odotusaulasta löydämme kello kahden jälkeen vain yhden potilaan. Marjut Repo juttelee varsin mielellään tilanteestaan.

– No minäpä kerron. Laitoin eilen viestiä Omasote-palvelun kautta vaivastani. Ja heti tälle päivälle kello kahdeksi sain ajan.

Repo muistaa ne vuodet, kun terveyskeskukseen tultiin sankoin joukoin odottamaan hoitoon pääsyä. Jonottamaan joutui neljäkin tuntia putkeen.

Kun uudistus tuli, Repo suhtautui siihen aluksi varauksella. Ensisijainen yhteydenottotapa oli viesti Omasote-palveluun. Tuntui oudolta kirjoittaa hoitajalle asiansa ja viestitellä siitä.

– Mutta kyllä minä siihen sitten totuin. Ihan hyvin se toimii, Repo sanoo.

Erityisen hyvänä asiana Repo pitää omahoitajaansa. Ennen piti oma vaivansa ja sen historia selittää jokaiselle erikseen.

Kun poistumme terveyskeskuksesta, käytävä ammottaa tyhjyyttään. Jossakin muussa yhteydessä tyhjä tila olisi surullinen näky, nyt ei. Päinvastoin.