Sosiaaliturvan väärinkäyttöä kauhistellaan, mutta oikea ongelma on sen alikäyttö

Ruoka ja muu eläminen ovat viime vuosina kallistuneet vauhdilla. Vaikka hintojen nousu on tasoittunut, noin neljäsosa suomalaisista ei selviytynyt talouden lisämenoista Kuluttajaliiton vuodenvaihteessa tekemän kyselyn mukaan. Lisäksi joka neljäs arveli kestävänsä arkimenoissa vain 100 euron kasvun. Tiukimmilla olivat yksin asuvat, yksinhuoltajat, pienituloiset ja vuokralla asuvat.

Pienituloiset eläkeläiset asuvat usein yksin ja ovat joko alle 55-vuotiaita tai iäkkäitä, jo 85 vuotta täyttäneitä. Yksin asuvat ovat valtaosin ikääntyneitä naisia, mutta miesten eliniän piteneminen on lisännyt myös pienituloisten iäkkäiden miesten määrää 2000-luvulla.

Hallituksen säästöt keventävät jo muutenkin laihoja rahapusseja, kun tukia leikataan tai on jäädytetty nykyiselle vuositasolle. Myös arvonlisävero nousi syyskuussa.

Suomen perustuslaki takaa onneksi sosiaaliturvaa, joka helpottaa pärjäämistä. Yhteiskunta takaa lailla oikeuden perustoimeentuloon sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut niille, jotka eivät itse pysty järjestämään tarvitsemiaan palveluita esimerkiksi sairauden tai vanhuuden vuoksi. Useimpia etuuksia ja tukia haetaan itse tai hakijaksi valtuutetaan esimerkiksi läheinen suomi.fi-valtuuksin.

Hyvinvointialueet järjestävät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kuten koti- ja sairaalahoidon sekä asumispalvelut. Kela puolestaan tukee muun muassa ikääntyneiden, sairaiden ja vammaisten toimeentuloa rahaetuuksilla.

Esimerkiksi eläkettä saavan hoitotuki on tarkoitettu pitkäaikaisesti sairaan tai vammaisen eläkeläisen jokapäiväiseen elämään, kuten syömiseen ja liikkumiseen sekä kuntoutukseen ja hoitoon. Tällöin toimintakyvyn pitää olla heikentynyt vähintään vuoden ajan. Hoitotuen määrä on porrastettu kolmeen tasoon tarvitun avun, ohjauksen ja valvonnan määrän mukaan. Ylintä hoitotukea saava tarvitsee jatkuvaa tukea.

Edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti Sostesta eli Suomen sosiaali- ja terveys ry:stä muistuttaa, että tuet tulevat tarpeeseen ja niiden tarkoitus on turvata elämää. Rahapulassa moni säästää myös välttämättömästä: ruoasta, lääkkeistä ja asiakasmaksujen takia julkisistakin terveyspalveluista. Tällöin terveys saattaa heiketä.

– Jos tarvittavia tukia ei haeta, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään, ja ihmiset voivat syrjäytyä. Lasku tulee lopulta kalliiksi yksilölle, mutta sen hinta on myös yhteiskunnalle moninkertainen tukeen verrattuna, Perälahti sanoo.

Terveyden- tai sosiaalihuollon maksut eivät saisi vaarantaa toimeentuloa, vaan niihin voi vaihtelevasti hakea oikaisua hyvinvointialueelta. Talousahdingon vuoksi asiakasmaksua voidaan ehkä alentaa tai jättää perimättä.

Julkisessa terveydenhuollossa on myös maksukatto, jonka ylitys oikeuttaa julkiseen terveydenhuoltoon pääosin maksutta. Tänä vuonna se on 762 euroa. Maksujen kertymistä pitää seurata itse, ja kuitit täytyy säilyttää. Maksukaton ylityksestä haetaan hyvinvointialueelta todistus.

Terveydenhuoltoa helpottaa myös lääkekatto eli vuosiomavastuu, joka on tänä vuonna 626,94 euroa. Lääkekattoa kerryttävät reseptillä sairauden hoitoon määrätyt lääkkeet sekä kliiniset ravintovalmisteet ja perusvoiteet, jotka on vahvistettu korvattaviksi. Apteekki seuraa lääkekaton täyttymistä, minkä jälkeen kaikki reseptilääkkeet saa 2,50 euron hintaan.

Myös matkat terveydenhuoltoon ovat sairaille tuettuja, ja Kelan kuntoutuspäätöksellä myös kuntoutujille. Taksin käyttö vaatii todistuksen terveydenhuollosta. Omavastuu kyytiä kohden on enintään 25 euroa, jota peritään tänä vuonna 300 euron matkakattoon asti. Matkakuitit pitää säilyttää.

Sosiaaliturvan väärinkäyttöä päivitellään ajoittain, mutta todellisuudessa ongelmana on pikemminkin turvan alikäyttö. Suuri osa heikosti toimeentulevista ei hae tukia, joihin heillä olisi oikeus. Tarkkoja rahamääriä on vaikea arvioida, mutta kyse on valtavista summista. Esimerkiksi oikeutetusta toimeentulotuesta jää hakematta arviolta 20–50 prosenttia.

Toimeentulotukea voi saada, jos tulot ja käytössä olevat varat eivät riitä ruoan sekä asumisen kaltaisiin välttämättömiin menoihin. Muut mahdolliset tuet ja asiakasmaksujen huojennukset pitää tällöin olla jo käytössä.

Tuki muodostuu kolmesta osasta, joista perustoimeentulotukea elämisen peruskuluihin haetaan Kelasta. Täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea haetaan hyvinvointialueelta, kun pyritään ehkäisemään hankalia tilanteita ja selviämään niistä. Tuki voi auttaa esimerkiksi vuoden alussa kalliiden lääkkeiden ostossa, ennen kuin lääkekatto tulee täyteen.

Etuuksista jää käyttämättä myös muun muassa oikeutettua asumistukea. Eläkkeensaajan asumistuki tukee pienituloisen eläkkeensaajan asumista vakinaisessa vuokra- tai omistusasunnossa. Sen sijaan yleistä asumistukea ei saa enää ensi vuonna omistusasuntoon. Se myös pienenee ensi vuonna niin, että moni etsii edullisempaa asuntoa.

Myös eläkkeensaajan asumistukeen on ehdotettu leikkauksia. Tulot ja asumismenot vaikuttavat molempien asumistukien määrään. Hallitus on esittänyt omaisuusrajojen kiristämistäkin, joka voisi lopettaa asumistuen joiltakin kokonaan.

Joskus eläkeasiat yllättävät myös Kelan, joka on rekisteritutkimuksissaan löytänyt hakemattomia eläkkeitä. Pientä työeläkettä saava ihminen ei aina huomaa hakea kansaneläkettä, johon on oikeutettu 65-vuotiaana. Myös takuueläkkeitä jää hakematta. Sen täysi määrä on 976,59 euroa, ja muut eläkkeet pienentävät takuueläkettä.

Sosiaaliturvan alikäytöllä on monta syytä. Jotkut häpeävät tuen hakua ja pelkäävät leimautuvansa etenkin, jos asuvat pienellä paikkakunnalla. Suurin ongelma on kuitenkin monimutkainen järjestelmä, jonka vaikeaselkoista kieltä ei ymmärretä. Anne Perälahden mukaan ihmiset eivät edes tiedä, mistä ylipäätään voi saada tietoa tuista ja etuuksista, saati miten niitä haetaan.

Lisäksi internetin käyttö on ikäihmisille usein haastavaa, ja tieto tuista on hajallaan eri sivustoilla. Moni ei jaksa ottaa asioista selvää ja tehdä hakemuksia runsaine liitteineen. Varsinkin pitkäaikaisessa rahapulassa on työlästä tehdä toimeentulotukihakemus tulo- ja menoselvityksineen joka kuukausi.

– Olisi tärkeää saada apua oikea-aikaisesti silloin, kun rahat ovat loppu, mutta hakeminen vie paljon aikaa ja vaatii valppautta. Se on hyvin vaativaa, varsinkin kun tukea tarvitsevat ovat usein myös hauraita ja heikossa asemassa, Perälahti sanoo.

Läheiset auttavat ikäihmisiä usein, jolloin valtuutus asioiden hoitoon helpottaa tehtävää. Apua on kuitenkin saatavilla muutoinkin. Kelan ja hyvinvointialueiden viranomaisten pitää myös lain mukaan neuvoa ja ohjata asiakasta sosiaaliturva-asioissa, kuten hakemuksien teossa ja tarvittavien liitteiden hankinnassa.

Virkailijan suullinen arvio ei ole päätös. Siksi hakemus kannattaa ehkä tehdä, vaikka virkailija puhelimessa arvioisi, että se voidaan hylätä. Hakemuksesta on nimittäin aina saatava kirjallinen ja perusteltu päätös – sekä tärkeä liite, joka kertoo, minne ja miten voi halutessaan valittaa ja hakea muutosta.

Ennen valitusta kannattaa neuvotella päätöksentekijän tai yksikön vastuuhenkilön kanssa, sillä viranomainen saa itsekin muuttaa päätöstään. Tosin mahdollisuus harkinnanvaraisiin päätöksiin on tiukentunut, kun tukien kriteerejä on kiristetty säästöpakon vuoksi.

Tarvittaessa muutoksenhaku tehdään päätöksen mukana annetun ohjeen mukaan. Neuvoja saa myös potilas- tai sosiaalivastaavalta.

Sosiaaliturvaa uudistetaan Suomessa paraikaa, ja mahdolliset uudet tukien kiristykset pelottavat vähävaraisia. Kaikkien etu olisi selkeä ja nykyistä helppokäyttöisempi turva, joka todella auttaisi jokaista tukea tarvitsevaa nykyistä varmemmin.

Anne Perälahti toivoo, että esimerkiksi tulorekisteriä ja muita rekisteritietoja voitaisiin hyödyntää automaattisesti. Se vähentäisi hakemuksissa vaadittavia toistuvia selontekoja runsaine liitteineen.

Rekisterien avulla ihmisille voitaisiin ehkä myös tehdä automaattisesti etuusehdotuksia, joissa tarkastellaan heidän oikeuttaan erilaisiin tukiin, kuten eläkeläisen asumistukeen.

– Olisi hyvä, jos järjestelmä ehdottaisi tukea niin, ettei jokaisen itse tai läheisen tarvitsisi koko ajan olla valppaana. Suomen pitäisi olla hyvinvointivaltio, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei kaikkien elämä ole turvattu. Tärkeintä on, että jokainen tukea tarvitseva myös saa sitä, Anne Perälahti sanoo.

Asiantuntija: edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti, Soste Suomen sosiaali ja terveys ry.

Lähteet: Kela.fi, Vanhuksen hoidon hyvät käytännöt (Duodecim 2023), Kuluttajaliitto.fi ja etk.fi.