Škoda Superb vm. 2019 – Komea auto, josta on vaikea löytää puutteita – ja vain 26 800 eurolla
Iso, nelivetoinen Škoda. Turbodiesel nakuttaa keulalla. Ei muuta kuin menoksi.
Tilaa, tyyliä ja tehoa. Tätä oli ostoslistalla tällä kertaa. Piti saada vähän vastapainoa äskettäin koeponnistetulle sportti-Toyotalle. GT86 on sinänsä hyvin kiehtova peli, mutta se on auto, joka sopii vain todella harvoille käyttäjille.
Taitavien kalamiesten tavoin lähdimme apajille, joilla nappaa aina. Kaikuluotaimen näytöllä luki tietysti Škoda. Pienen pyörimisen jälkeen saimme havainnon todellisesta A-luokan vonkaleesta. Se oli hohtavan punainen ja iso – kalojen maailmassa voitaisiin puhua ukkolohesta. Tässä tapauksessa se oli kyllä nelipyöräinen, mutta yhtä kaikki kookas. Eli tietysti Škoda Superb.
Ajoimme komean Superbin päivänvaloon, ja ryhdyimme perehtymään autoon lähemmin. Jo pelkkien paperitietojen perusteella kyseessä oli todellinen valioyksilö. Auto oli vuodelta 2019, ja se oli tullut liikkeeseen ensimmäiseltä omistajaltaan. Superbin mittarissa oli 100 000 kilometriä, mikä on todella vaatimaton lukema. Auton ajohistoria on helppo selvittää, sillä siinä on sähköinen huoltokirja. Varusteita oli todella mukavasti. Mainittakoon nyt vaikka polttoainekäyttöinen lisälämmitin kaukosäätimellä, mukautuva vakionopeudensäädin ja tavallista parempi Canton-poppikone.
Erilaiset himmelit ovat tietysti kivoja, mutta niillä ei ole mitään arvoa, jos perustekniikka jättää toivomisen varaa. Tämän Superbin kohdalla asia oli juuri päinvastoin. Superbimme oli mallia 2.0 TDI 190 4x4 DSG. Koodi kertoo, että keulalla on 190-heppainen turbodiesel, jonka jatkeena on DSG-automaatti ja neliveto. Tuumin, että näillä eväillä mennään vaikka puuhun.
Mehän vaadimme tilaa, tyyliä ja tehoa. Tyyli ja teho tuli jo kuitattua, mutta entäpä ne tilat. Nyt alkaa oikein naurattaa. Superb kun on tiloiltaan täysin lyömätön. Harvassa ovat ne autot, joissa kaksi 190-senttistä körilästä matkustaa peräkanaa erittäin väljissä tunnelmissa. Vastaavaan suoritukseen pystyy oikeastaan vain 90-sarjan Volvo.
Naurun sävy nousee falsettiin, kun avaan takaluukun. Tiesin kyllä jo ennalta, mitä oli odotettavissa, mutta silti... Superb näyttää sedanilta, mutta sen takaluukku ulottuu lattiasta kattoon. Valtavaan kitaan on helppo mättää kyytiin mitä vaan. VDA-normin mukaan tilaa on 660 litraa. Se on paljon, todella paljon. Kuvaavaa on se, että vaikka kuinka kurottelisi, tavaratilan perukoille ei yllä oikein millään.
Mennyt maailma
Miten olisi aikamatka vuoteen 1985? Aloitin tuolloin Tuulilasin kesätoimittajana. Tehtävät olivat monipuolisia ulottuen kahvinkeitosta aina mittausapulaisen vaativaan toimeen asti. Mittauksissa olin usein Tapio Ketosen assistenttina. Jo edesmennyt Tapio oli legendaarisen kätevä käsistään – hän osasi korjata minkä tahansa hajonneen vempeleen.
Todisteena tästä olivat Tapion omat autot. Hänen mielitiettynsä olivat merkkiä Skoda, mallimerkinnöiltään 105 ja 120. Tapio kertoi minulle, että näitä rakkineita saa niin halvalla, että kannattaa ostaa aina kaksi kerralla. Jos yksi hajoaa, niin toisella voi jatkaa matkaa!
Nämä takamoottori-Skodat ovat juuri niitä autoja, jotka edelleen kummittelevat joidenkin suomalaisten tajunnassa. Tapion Skodilla ja oheisella Superbilla ei kuitenkaan ole mitään muuta yhteistä kuin keulamerkki.
Ps. Helsingin seudulla liikennöivän pikaratikan keulalla kiiluu täsmälleen sama logo.
– Lauri Larmela –
