Toyota GT86 vm. 2012 – Subarun kireä bokseri Toyotan keulalla – mitä ihmettä?

Tällä kertaa lähdimme hakemaan jotain vähän parempaa. Perehdyimme SAKA:n Espoon Koskelossa sijaitsevan myymälän tarjontaan huolella etukäteen. Kaikenlaista jännää osui haaviin, mutta yksi menopeli oli ylitse muiden: Toyota GT86. Kun Toyotan nimi mainitaan, useimmille meistä tulee mieleen joku Corolla tai vaikkapa Yaris. Vain harva edes tietää, että sellainen malli kuin GT86 on olemassa.

Rakenteeltaan matalia boksereita on kutsuttu myös pannukakkumoottoreiksi.

Kyseessä on ihan aito urheiluauto, joka esiteltiin ensimmäisen kerran Tokion autonäyttelyssä vuonna 2011. GT86:n sukujuuret ovat erittäin mielenkiintoiset. Se on nimittäin kehitetty Toyotan ja Subarun yhteistyöprojektina. Asiasta on kiva kiistellä, mutta olisin sitä mieltä, että kyseessä on Matti Nykästä lainaten kyllä enemmän Subaru, ainakin varmuudella fifty-sixty. Painavin peruste tälle mielipiteelle on se, että auton keulalla on Subarun bokseri. Niin ja kerrottakoon heti kärkeen, että autoa on myyty myös Subaruna mallimerkinnällä BRZ.

Kuljettaja istuu lattian tasolla, kuten sportissa pitääkin.

Takapenkille mahtuu ehkä yksi ihminen – poikittain.

GT86:n konsepti on klassistakin klassisempi: moottori edessä ja veto takapyörillä. Kokoa eikä painoa ole liikaa. GT86 on 4,2 metriä pitkä, ja korkeutta sillä on lättymäiset 1,3 metriä. Paino on pidetty hyvin kurissa, sillä vaaka näyttää vain reilun 1,2 tonnin lukemaa. Monet Subarun bokserit ovat turboahdettuja, mutta tässä tapauksessa pakoputkissa ei ole mitään ylimääräisiä mutkia. Kyseessä on siis aito vapari. Kahden litran iskutilavuudesta otetaan 200 hevosvoiman teho. Se on käytössä lukemalla 7 000 r/min. Vääntöä on ohuenlaiset 205 Nm. Olennaista on se, että huippuvääntö irtoaa vasta melkein samoilla kierroksilla kuin huipputeho: 6 400 r/min. Tämä kertoo, että kyseessä on aika takakireä kone. Pienenä anekdoottina paljastettakoon, että Honda S2000 pistää kyllä paremmaksi, sillä tämän sportin kaksilitraisesta vaparista puristetaan peräti 240 hevosvoimaa. Subarun suoritus on siis hyvä, mutta Hondan noteeraus peräti raju.

Urheiluautossa kierroslukumittari on se kaikkein tärkein näyttö. Kiinnittäkää huomiota mittarin punarajaan – nyt ei puhuta mistään Briggs&Strattonista.

Subarun bokserin voima välitetään vetäville pyörille kuusipykäläisen manuaalilaatikon kautta. Tämä on tietysti ainoa oikea vaihtoehto, vaikka laiskimuksille toki tarjottiin aikanaan automaattiakin. Tomaatti ei sovi ollenkaan ylävireisen vaparin pariksi, mutta kyllähän asiakkaan pitää sellainen saada, jos siltä tuntuu.

Teoriat sikseen – nyt käydään Toyotan kimppuun. Auto on todellakin pieni ja matala. Korin mittasuhteet ovat klassiset: pitkä keula ja töpö perä. Kun avaa Toyotan oven, kohoaa vesi kielelle. Ohjaamo on maukkaan oloinen, ja istuma-asento juuri niin sporttisen matala kuin olla ja voi. En ollut asiasta etukäteen varma, mutta näköjään tässä Toyotassa on myös niin sanottu takaistuin. Oikeammin voisi puhua kahdesta poterosta, joihin ei edes pikkulapsia voi istuttaa.

Tavaratila on postilaatikon kokoinen, mutta viis siitä.

Laskeudun ratin taakse ja lyön bokserin tulille, jolloin takapään suunnasta alkaa tulvia ilmoille matalia sulosointuja. Tämä ei ole ihme, sillä tässä autossa on Milltek-erikoispakoputkisto. Koeajolla käy ilmi, että Toyota on napakassa kunnossa, vaikka mittarissa on jo 171 000 kilometriä. Bokseri kiertää ihanasti, ja tehoa tulee koko ajan tasaisesti lisää. Rajoitin katkaisee orgiat vasta, kun mittarissa on 7 500 r/min. Ai niin - se vaihteisto on aivan mahdottoman täsmällinen ja lyhytliikkeinen. Kyllä kelpaa.

Perinteinen, ja sportissa aivan ylivoimainen yhdistelmä: vaihdekeppi ja aito kässäri.