Skoda Kodiaq – Iso, tilava ja muhkea neliveto kulkee dieselillä ripeästi ja taloudellisesti – Eikä pelkää nimismiehenkiharoita

Lauri ja Klementiini? Ei nyt sentään, vaan Laurin & Klement. Tällä nimiparilla viitataan Skodan pitkään historiaan. Skodan juuret ulottuvat nimittäin aina vuoteen 1895 saakka, eli mittarissa on nyt komeat 128 vuotta. Skodan alku oli tuolle ajalle tyypillinen: ensin ei tehty autoja vaan korjattiin polkupyöriä. Ja jos tarkkoja ollaan, pienen manufaktuurin nimi ei ollut Skoda, vaan perustajiensa mukaan Laurin & Klement. Kummankin herran etunimi oli muuten Vaclav, ja he olivat valtavan Itävalta-Unkarin keisarikunnan alamaisia.

Vähitellen Laurin & Klement muuttui pyöräkorjaamosta moottoripyörätehtaaksi. Vuonna 1905 esiteltiin sitten ensimmäinen auto: Laurin & Klement Type A. Merkin esi-isien kunniaksi Skodan mallisarjojen huippumallit kantavat lisänimeä Laurin & Klement.

Nyt on ajossa varsinainen hyökkäysvaunu, eli Kodiaq 2.0 TDI 200 4x4 Laurin & Klement. Koodi TDI kertoo, että moottori on diesel, ja luku 200 on myllyn teho hevosvoimina. Vilkaisu faktalappuun kertoo, että vääntöä on käytössä mojovat 400 newtonmetriä. Voimaa pitää tietysti ollakin, sillä tämän Kodiaqin paino hipoo kahta tonnia. Moottorin numerotiedoissa kiinnittää huomiota se, että sekä huipputeho että vääntö irtoavat huomattavan alhaisilla kierroksilla. Tehopiikki on tarjolla välillä 3 600-4 100 r/min ja vääntöhuippu osuu välille 1 750-3 500 r/min.

Mutta lyödäänpä pata tulille. Koska on pakkaskeli, TDI raksuttaa alkuun kuuluvasti. Joitakuita tämä häiritsee, mutta minut dieselin jyskytys saa aina hyvälle tuulelle. Dieselit ovat nykyään kovin epämuodikkaita, mutta itse olen niiden suuri ystävä: dieselmoottorin nakutus ja murina rauhoittavat kummasti mieltä.

Skoda Kodiaq 2.0 TDI 200 4x4 Laurin & Klement

Jyhkeän moottorin jatkeena on seitsenportainen DSG-automaatti ja neliveto. Automaatti hoitaa hommansa pätevästi, ja neliveto siirtää moottorin voiman tehokkaasti tien pintaan. Kodiaqin koeajo osui sellaiseen joulukuun alun aikaikkunaan, että lunta ei ollut pääkaupunkiseudulla vielä kovin paljon. Sittemmin sitä alkoi tulla rajusti. Olisi ollut kiva päästä mönkimään Kodiaqilla kunnon pöperössä. Nyt tuo hupi jäi väliin, mutta aiemman kokemuksen perusteella voin sanoa, että eteneminen on varmaa.

Kodiaqin kyyti on kaikin puolin leppeää – varsinkin kun valitsee Comfort-ajotilan. Tällä asetuksella jousitus on todella mukava, mutta silti hyvin vaimennettu. Kodiaq onkin niitä autoja, joilla vetäisee oikein mielellään pidemmänkin siivun yhdeltä istumalta – suuntavakaus on erinomainen. Ja kavereitakin voi pyytää mukaan, sillä autossa on todella avarat tilat.

Vaikka diesel on tehokas, se polttaa maantieajossa alle seitsemän litraa sadalla. Jos keskittyy ajamiseen vähän tarkemmin, ovat kuutosta lähestyvät lukemat mahdollisia. Näin syntyy auto, jonka toimintamatka yhdellä tankillisella hipoo 1 000 kilometriä. Repikää siitä, kaikki sähköautoilijat!

Kojelauta on selkeä ja tyylikäs.

Kuljettajalla on mallikelpoiset oltavat. Ajoasento on jyhkeä, ja näkyyys ulos erinomainen.

Ja ei sitten kurahousuilla kyytiin! Vaalea verhous on tietty ihana, mutta ah niin herkkä likaantumaan.

Jos harrastaa metsästystä, niin tavaratilaan voi heittää vaikka sen juuri kaadetun hirven vasan. Kyllä mahtuu.

Takapenkkiläiset voivat halutessaan eristäytyä verhojen taakse.