Apu

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen kipeästä lapsettomuudestaan: "Tuntuu, että niin oli tarkoitettu" – tanssi lohdutti

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen kipeästä lapsettomuudestaan: "Tuntuu, että niin oli tarkoitettu" – tanssi lohdutti
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen rakastuivat ensin palavasti toisiinsa ja tanssivat sitten maailmanmestareiksi. Intohimoisella rakkausmatkalla on saatu myös kipeitä kokemuksia lapsettomuudesta.
Julkaistu: 24.5.2022

Kohtaaminen. – Olen ollut ison osan elämästäni ihastunut Sirpaan. Olin jo silloin, kun emme olleet yhdessä, Jukka tunnustaa.

Lapualainen Jukka Haapalainen ja oululainen Sirpa Suutari-Jääskö tunsivat toisensa jo lapsina, sillä kilpatanssipiirit ovat Suomessa pienet. Heistä tuli hyviä ystäviä, kun he kulkivat amatöörikisoissa edustamassa Suomea silloisten pariensa kanssa. Juttu luisti aina hyvin.

Rakkaus roihahti vuonna 1989 Helsingissä, kun tuli hetki, ettei kummallakaan ollut seurustelukumppania. Sirpa oli 23-vuotias, Jukka 24.

– Tajusimme, ettei tämä ollutkaan ihan ystävyyttä. Ja sinä olit hyvin varma, Sirpa sanoo ja katsoo Jukkaa.

Jukka oli jo asettunut Helsinkiin, mutta Sirpa asui Oulussa eikä ollut ajatellut, että ikinä lähtisi sieltä. Hän opiskeli opettajaksi. Hänestä oli tulossa oululainen opettaja.

Se taas ei tullut kuuloonkaan, että Jukka olisi muuttanut Ouluun. Niinpä Sirpa tuli Helsinkiin.

Kumpikin oli tuolloin jo lopettanut amatööriuransa. He kävivät kyllä aktiivisesti harjoituksissa, mutta tähtäsivät tanssinopettajiksi. Siihen tarvittavia tutkintoja he lähtivät suorittamaan Lontooseen.

Sirpa ja Jukka eivät vielä tuolloin nähneet, että tanssista voisi tehdä ammatin. Sitten he päättivät mennä katsomaan ammattilaiskisoja ilman ajatustakaan kilpailla enää.

– Kun katsoimme kisaa ja sitten toisiamme, siitä tuli voimakas viesti – ja se on pelastanut meidät. Näimme, ettei ollut muita vaihtoehtoja kuin tähdätä täysillä ammattilaisiksi, Sirpa sanoo.

Puolen vuoden kuluttua he olivat jo ensimmäisissä kisoissaan. Tämän jälkeen he voittivat useita arvokisoja ja neljästi maailman arvostetuimman tanssikilpailun, British Openin.

He ovat yhä lajissaan menestyneimmät suomalaiset sekä kansainvälisesti arvostettuja tuomareita, opettajia ja kilpatanssivaikuttajia.

Kilpaurallaan Sirpa ja Jukka tanssivat vain yksi asia mielessä: he halusivat olla maailman parhaita ja tiesivät, mitä se vaatii. He puskivat toisiaan tekemään kaiken täysillä.

Sama tunne on säilynyt parisuhteessa: he pitävät siitä, että haastavat itsensä ja toisensa joka päivä.

– Joka päivä elämässä pitää tapahtua jotain mielenkiintoista eikä saa pitää asioita itsestään selvinä, Jukka sanoo.

– Jukka on aina niin mielenkiintoinen. Aina opin jotakin. Katsomme maailmaa samalla tavalla. Meillä kummallakin on halu hakea syvää merkitystä asioille. Rakastan sitä, että Jukan kanssa ei tarvitse tuomita ja valita, vaan voi ajatella, että kaikilla asioilla on syynsä, Sirpa sanoo.

Arki. Aamut alkavat yleensä niin, että Sirpa herää aikaisemmin ja tuo Jukalle kahvin vuoteeseen.

Kumpikaan ei ole aamuvirkku, ja etenkin Jukka nukkuu häpeilemättömästi niin pitkään kuin voi. Sirpa nauttii iltojen hiljaisuudesta, kun kukaan ei soita eikä viestitä. Hänen puhelimensa on muutenkin lähes aina äänettömänä, sillä hän ei halua keskeyttää tekemisiään.

Äidilleen hän kuitenkin vastaa aina.

Yhteinen koti on ollut Lontoossa 1990-luvulta asti. Vuonna 2004 he hankkivat asunnon myös Helsingistä.

Ennen koronaa työhön kuului paljon matkustamista, sillä heillä on oppilaita niin Euroopassa kuin Aasiassa, jossa Japani on Jukan suosikkimaa kulttuurinsa vuoksi – ja sinne on vähän ikävä.

Nyt matkustaminen on alkanut uudelleen, mutta tuntuu oudolta. Sirpa lähtee seuraavana aamuna opettamaan Lontooseen, Jukka tulee perästä parin päivän päästä Puolan kautta.

– On ikävä sitä matkustamista, jossa on ehtinyt kokea myös maan kulttuuria. Tajuaa sen arvon, että on nähnyt paikkoja, ihmisiä ja kulttuureja. Se on suuri lahja työn ohessa, Sirpa sanoo.

Ukrainan sota vaikuttaa paljon Jukan ja Sirpan työhön, sillä heillä on ollut oppilaita niin Venäjällä kuin Ukrainassakin. He ovat olleet mukana tanssi­yhteisön toiminnassa Ukrainan tukemiseksi, muun muassa luennoimassa ja opetusvideoilla Zoomissa.

Helsingissä päivät täyttyvät työstä omalla tanssikoululla. Sirpan vastuulla on pedagoginen suunnittelu, tuntien aikataulut ja opettajat, taloutta hoitavat Jukka ja studiomanageri Veera Hedman, joka on Sirpan siskontyttö.

– Olemme olleet viisi vuotta konttorirottia ja kateellisia oppilaille, jotka saavat kävellä sisälle ja alkaa tanssia, Jukka naurahtaa.

Keväällä 2020 koronapandemia lukitsi Sirpan ja Jukan heidän Lontoon-kotiinsa. Ensin se tuntui taivaalliselta: ei tarvinnut lähteä minnekään.

Kesällä he tulivat koronaeristyksestä Suomeen, menivät kuuliaisesti karanteeniin syrjäiseen järvenrantataloon ja huomasivat viihtyvänsä.

Sen tuloksena ostettiin viime vuoden lopulla Askolasta vapaa-ajan talo vanhoine rantasaunoineen.

Jukka voisi muuttaa sinne pysyvästikin, miksei Sirpakin.

Tunnin ajo Helsinkiin ei tunnu kummoiselta sen jälkeen, kun on matkustanut vuosikaudet kolme tuntia päivässä opettamaan toiselle puolelle Lontoota.

– Koronan suurin juttu oli se, että olimme yhtäkkiä Suomessa koko kesän. Vietimme ennen kahdenkeskiset lomat auringossa ja tulimme kotiin käymään perheiden luokse. Meiltä oli unohtunut, miten ihana Suomen kesä on. Yhtäkkiä alkoi tuntua kuin olisi kuorinut itsesään kerroksia. Muistin tuoksut ja valon, Sirpa kertoo.

Pitkästä aikaa Sirpa ja Jukka ovat myös esiintyneet yhdessä. He ja Jorma Uotinen loistivat keväällä Tampereen Työväen Teatterissa August Strindbergin Kuolemantanssissa, johon he tekivät myös koreografian. Tanssijoilla oli myös puheroolit, jotka ovat osa äänimaailmaa. Teos on saanut mainiot arvostelut ja täyttänyt suuren näyttämön katsomon. Poikkeuksellista on, että tanssijat ovat 56-, 57- ja 71-vuotiaita.

– Kukaan nuori ei kuitenkaan voisi edes esittää Kuolemantanssin kaltaista ihmissuhdedraamaa, Jukka sanoo.

Sirpa ja Jukka ovat pohtineet, mitä tapahtuisi, jos he eivät tanssisi enää. Mitä sellaista kumpikin löytäisi, jota haluaisi tehdä yhtä paljon? Kun Kuolemantanssia alettiin tehdä, Sirpasta alkoi tuntua kuin hän hengittäisi enemmän.

– Sain asettaa itselleni fyysisiä vaatimuksia luvan kanssa. Olin ehkä vähätellyt sitä, miten tärkeää tanssi minulle on.

Heittäytyminen esitykseen on ollut hienoa.

– Suhteessamme saa olla hullu, ja toinen yleensä lähtee siihen mukaan ilman yritystä estää. Tykkään siitä, että saan pelata riskirajalla, ja se korostuu tanssissa, Sirpa sanoo.

Sirpa ja Jukka ymmärtävät toisiaan, yhteistä kokemusta on 33 vuoden ajalta. – Jos Jukka ei halua puhua jostakin, en painosta. Jos teen niin, asia menee pilalle, Sirpa sanoo.

Intohimo. – Teemme vain asioita, joihin pystymme suhtautumaan intohimoisesti. Puolella liekillä ei kannata tehdä mitään, Jukka sanoo.

Opettajana on Jukan mielestä aina juuri niin hyvä kuin on ollut edellisellä tunnilla. Työssä pitää todistaa edistyvänsä sekä vaalia ja kehittää omaa tietämystään ja tanssin hienoa perinnettä.

– Luulen, että meidän intohimomme on tuottaa elämyksiä. Olemme saaneet tuottaa niitä tanssimalla itse ja opettamalla. Jokaisen oppitunnin tavoitteena voi olla intohimo, toteaa Sirpa.

Kun Jukka tuli mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan ja pari alkoi viettää enemmän aikaa Suomessa, alkoi tuntua, että he tarvitsivat oman studion. Niin parketti olisi aina valmiina, ja oikeastaan tanssikoulu perustettiin ensin sitä varten.

Sitäkin voi kutsua intohimon kohteeksi, sillä siellä he pystyvät osoittamaan, että tanssi on tarkoitettu kaikille.

– Meillä saattaa olla samaan aikaan menossa yhdessä salissa aloittelijoiden tunti ja viereisessä salissa opetamme Sirpan kanssa maailman huippuparia. Pieni lapsitanssija saattaa harjoitella samassa salissa maailmanmestarin kanssa. Se kerroksellisuus, jonka siellä näkee, on hienoa. Siellä voi todistaa päivittäin, että joku saa oivalluksen ja onnistumisen tunteen, sanoo Jukka.

Vastoinkäyminen. – Emme saaneet lasta. Tuntuu, että niin oli tarkoitettu, sillä minulla oli useita keskenmenoja, Sirpa kertoo

Kipeässä asiassa heillä oli Lontoossa tukenaan vain toisensa. Sirpa sanoo, että hän ei oikein osannut käsitellä asiaa ja painoi sen taka-alalle.

Mutta heillä oli tanssi: siitä tuli heille voima ja intohimo, jolle he saattoivat antautua täydellisesti. Elämä on mennyt eteenpäin ja antanut paljon.

Jukka kokee vastoinkäymisenä myös epärehelli­syyden.

– Olen omasta mielestäni rehellinen ihminen ja pyrin toimimaan avoimesti ja läpinäkyvästi aiheuttamatta ongelmia muille. On ollut vaikeaa käsitellä sitä, että uralla on tullut vastaan ihmisiä, jotka toimivat vastoin rehellisyyden perusperiaatetta. Tanssissa, joka on arvostelulaji, on ihmisiä, jotka vääristelevät asioita puheissaan ja tekemisissään, Jukka sanoo.

Häntä on myös satutettu.

– Anteeksi voin antaa, mutta en unohda.

Sirpa sanoo, ettei hän olisi halunnut menettää luottamuksen tunnetta ihmisiin. Mutta tietty viattomuus on kadonnut, eikä kerran menetettyä luottamusta saa takaisin.

Arvojensa vastaisissa tilanteissa ja ikävää käytöstä kohdatessaan Sirpa ja Jukka toimivat eri tavalla. Jukka muuttuu välinpitämättömäksi, Sirpa taas yrittää uskoa, että asiat kääntyvät kohdalleen.

– Mutta isompi ongelma olisi, jos emme olisi jo oppineet, että kaikki eivät ole rehellisiä.

Unelmat. Pienenä poikana Jukka saattoi unelmoida teatterin lavalla esiintymisestä, mutta sittemmin haaveilu on ollut hänelle vieras käsite.

– Voi kuulostaa karsealta, mutta mielestäni en ole unelmoinut mistään. Olen asettanut vain tavoitteita, sanoo Jukka.

Sirpalla sen sijaan on konkreettisia hyvän mielen unelmia. Hän haluaisi osata ratsastaa ja akrobatiaa sekä tehdä hyppyjä luistimilla.

– Käytännön unelmani on, että olisi kuukauden kesäloma niin, että voisin tanssia vaikka Argentiinan tangoa. En huolehtisi kenestäkään tai mistään.

Jukka Haapalainen, 56

● Tanssitaiteilija, tanssinopettaja, koreografi, kilpatanssituomari, Tanssii tähtien kanssa -päätuomari.

● Harrastukset: musiikki, elokuvat, teatteri, kok­kaaminen, aloitteleva nikkaroija.

Sirpa Suutari-Jääskö, 56

● Tanssitaiteilija, tanssinopettaja, koreografi, kilpatanssituomari, kasvatustieteiden maisteri.

● Harrastukset: tanssi, kävely, lukeminen, teatteri, maailman tutkiskelu.

Kommentoi »