Apu

”Suahi tulloo!” – Persian shaahin vierailu sekoitti Suomen 50 vuotta sitten – Apu raportoi: Erkki Tuomioja ja Ilkka Taipale putkaan

”Suahi tulloo!” – Persian shaahin vierailu sekoitti Suomen 50 vuotta sitten – Apu raportoi: Erkki Tuomioja ja Ilkka Taipale putkaan
Persian shaahi Reza Pahlavi seurakuntineen lumosi Kuopion 50 vuotta sitten, vaikka ei maistanutkaan torilla kalakukkoa. Sitä ennen Helsingissä vastaanotto oli ollut erilainen.

Tietysti se oli suuri tapaus syvällä Savon maalla. Kunkkuja ja keisareita ei sentään ollut Kuopiossa liian usein nähty. Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf oli pysähtynyt siellä tutustuessaan 1802 alusmaahansa. Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, keisari Aleksanteri I puolestaan piipahti kalakukkokaupungissa 1819. Siinä kaikki.

Nyt oli luvassa jotain suurta, melkein suoraan tuhannesta ja yhdestä yöstä. Persian shaahi puolisoineen oli tulossa. Eikä vieraalle yksi lentokone riittänyt – tuli kolmella. Hän oli Shāhanshāh (Kuningasten kuningas) ja Aryamehr (Arjalaisten aurinko).

Apu julkaisi laajan reportaasin Iranin shaahin Suomen-vierailusta kesällä vuonna 1970.

Kuninkaallista sukua

Hänen ylhäisyyteensä Mohammed Reza Pahlavi oli shaahi toisessa polvessa. Isä Reza Pahlavi oli noussut kasakkaprikaatin rivimiehestä kenraaliksi, joka oli 1921 kaapannut sotilaineen vallan Qajar-dynastialta. Ensin isästä oli tullut Sardar Sepah, armeijan ylipäällikkö ja sotaministeri. Siitä asemasta hän oli kruunauttanut itsensä muutamassa vuodessa shaahiksi. Samalla hänen pojastaan oli leivottu kruununprinssi.

Mohammed Reza Pahlavi oli saanut siis kuninkaallisen kasvatuksen lapsesta saakka. Se oli näkynyt heti, kun hän oli hallitsevana shaahina laskeutunut lentokoneen portaita pitkin Seutulan lentokentälle. Sen huomioi myös Apu-lehden toimittaja Annamaija Kataja. Shaahi oli ryhdikäs, ja hänen askeltensa koreografia oli ”kuin huolella harjoitetussa menuetissa”.

Lentokentällä shaahi oli ällistyttänyt suomalaisia. Hän oli kätellyt kunniakomppanian päällikköä, joka häkeltyi niin, että vastasi käsine kädessä! Niinpä niin. Vielä reipas vuosikymmen myöhemmin jotkut tasavaltaisessa Suomessa osasivat ihmetellä, ettei rouva Tellervo Koivisto niiannut presidentin puolisona prinsessa Dianalle.

Napapiirin majalla nähtiin rakovalkea, poroja, joulupukki ja lappalaisasuisia pikkumiehiä, jotka hellyttivät koko seurueen sydämen.

Reza Pahlavin isä vaihdettiin poikaan natsisympatioiden takia

Elettiin presidentti Urho Kekkosen Suomessa. Urkki oli ollut virassaan vasta neljätoista, mutta shaahi melkein kolmekymmentä vuotta. Toisen maailmansodan aikana britit ja neuvostoliittolaiset olivat vaihtaneet isän poikaan, kun isällä oli natsisympatioita. Kekkonen oli Intian matkallaan 1965 poikennut Iranissa, joten saapunut valtiovieras oli vanha tuttu.

Vierellään shaahilla oli kuvankaunis vaimo Farah Diba, shaahille jo kolmas. Kaksi edellistä olivat joutuneet vaihtoon, kun he eivät olleet onnistuneet tärkeimmässä, poikalapsen synnyttämisessä. Farah oli miestään yhdeksäntoista vuotta nuorempi, mutta eihän se haitannut – Kekkonenkin viihtyi nuorten naisten seurassa eikä mennyt näiden kanssa edes naimisiin.

Jacqueline Kennedy, Mohammad Reza Pahlavi, Farah Pahlavi ja John F. Kennedy shaahiparin valtiovierailulla Washingtonissa 11. huhtikuuta 1962. Kuva: All Over Press

Apu-lehti tiesi kertoa, että shaahi käytti vuosittain miljoonia dollareita viiteen pr-toimistoon, jotka levittivät parin rakkaustarinaa. Tarkalleen ottaen valtiaan suuri rakkaus oli toinen vaimo Soroya, mutta liitto oli päättynyt lapsettomuuden takia painostuksen alla. Ripeäliikkeisenä shaahi oli ehtinyt kosiskella italialaista prinsessa Maria Gabriellaa, mutta se yritys oli tyssännyt paavi Johannes XXIII:n uhkaukseen kirkonkirouksesta.

Shaahi ja Farah olivat avioituneet 1959. Vuonna 1967 rouva oli saanut arvonimen Shahbanu, jonka edelliset haltijat olivat olleet sassanidikuningattaret yli 2500 vuotta aiemmin. Luonnollisesti Farahin elämä oli nyt luksusta. Hänen yllään loistivat monen miljoonan arvoiset jalokivet – eikä niitä tarvinnut olla monta, tiesi Apu.

Shaahipari tapasi Suomessa luonnollisesti presidentti Urho Kekkosen ja hänen rouvansa Sylvin.

Helsingissä oli hoidettu muodollisuudet. Shaahi oli laskenut seppeleen Hietaniemen sankarihaudalle. Taas Apu tiesi kertoa, että shaahi ylsi mahdottomaan: hän pystyi marssimaan taustalla soineen Oi kallis Suomenmaa -laulun tahdissa. Illalla presidentti oli tarjonnut vieraidensa kunniaksi juhlapäivällisen linnassa, ja reuman jo haurastama Sylvi Kekkonenkin oli urhoollisesti edustanut miehensä rinnalla.

Seuraavana päivänä shaahitar oli saanut ohjelmakseen kiertokäynnin Meilahden sairaalassa ja Riistavuoren vanhainkodissa, kun siippa samaan aikaan kävi eduskunnassa, Valion meijerissä ja Wärtsilän telakalla.

Sitten oli käyty Helsingin kaupungin tarjoamalla lounaalla. Sen jälkeen shaahitar oli viety Arabian tehtaille – ei nimen, vaan keramiikan takia, shaahi puolestaan Outokummun tutkimuslaboratorioon. Sitten vielä tutustuttiin Tapiolaan arkkitehti Alvar Aallon johdolla.

Shaahi (vas.) ja presidentti Urho Kekkonen paperitehtaalla Kuopiossa.

Persialaiset vieraat saivat tivata sotasukupolven vuorineuvoksia, kauppaneuvoksia, maatalousneuvoksia ja kunnallisneuvoksia, jotka tarjosivat lahjoja paimenpoikaveistoksista valkoisiin vateihin. Tuolloin puhuttiin tankeroenglantia, jos sitäkään. Kouluja käyneet olivat enimmäkseen lukeneet pitkän saksan, eikä sillä ollut nyt käyttöä.

Katujen varsilla riitti runsaasti kansalaisia töllistelemässä idän ihmeitä, mutta myös mielenosoittajia. Iranin tilanteeseen paremmin perehtyneet tiesivät, ettei shaahin valtakunnassa hänen länsimaisista mieltymyksistään huolimatta eletty lähelläkään demokratiaa.

Partaradikaalit putkaan

Poliisi pisteli partaradikaaleja kovakouraisesti putkaan, etunenässä kansanedustaja Erkki Tuomiojan.

Erkkiä viedään. Poliisi korjasi nuoren kansanedustaja Tuomiojan (oik.) pahnoille shaahia vastustaneesta mielenosoituksesta. Kohtalontoverina retuutetaan lääkäri Ilkka Taipaletta.

Kolmantena vierailupäivänä Kuopiossa protestoijia ei kuulunut. Lupaa mielenilmaisuun oli kyllä haettu, mutta poliisi ei sitä ollut myöntänyt liikenteellisiin haittoihin vedoten. Lupa heltisi vain monisteiden jakamiseen, mutta ne eivät shaahipariskuntaa häirinneet. Paikalla todennäköisesti kaikki kuusikymmentäviisituhatta kuopiolaista seisoivat katuvierillä hurraamassa, Apu raportoi.

”Nyt on semmoset rinssit nähtävänä, että nyt pittää nähä hinnasta mistä hyvvää – vähän maksuaki suavat meiltä ottaa niin maksetaan ja katotaan”, muuan savolaismuori sanoi väentungoksessa toimittaja Hannu Karpon tekemässä televisio-ohjelmassa.

Suomalainen on aina ollut huono täyttämään tyhjää hetkeä, kun small talkin puhumisen taito puuttuu. Siksi ulkoministeriön protokollaosasto oli pitänyt Kuopiossakin huolta, ettei sellaisia hetkiä syntynyt. Kun shaahipari saapui Kuopion kirjastoon, osa tuijottajista oli hankkiutunut jopa talojen katoille nähdäkseen paremmin.

Kirjastoon oli koottu pieni Persia-aiheinen kirjanäyttely, mutta siihen ei ollut tuotu shaahia arvostelevia teoksia. Koraania ei pantu esille. Vallitsi epätietoisuus siitä, sopiko se kirjana kirjojen joukkoon. Apu-toimittaja kertoi väitteestä, että kaupunginkirjastoon oli ”tuotu suittuja ja pestyjä lainaajia seisomaan kaikkein korkeatasoisinta kirjallisuutta esittävien hyllyjen viereen”. Toimittaja epäili tarinan paikkansapitävyyttä. Näin 50 vuotta myöhemmin siihen on paljon helpompi uskoa.

Shaahi lupasi lähettää Kuopioon persialaista kirjallisuutta. Toinen apulaiskaupunginjohtaja Juhani Koskinen lahjoitti shaahille Puijon tornin hopeisen pienoismallin.

Rouvien riemu rajattiin aisan taakse, kun itämaan keisari astui Härmän kamaralle.

Juhlakattauksena persiljalla kruunattu appelsiini

Seuraavaksi muhamettilaisen maan shaahipariskunta sai tutustua ortodoksiseen museoon, jota esitteli arkkipiispa Paavali. Ikiaikaisesta kulttuurista tulleet vieraat näkivät Konevitsan luostarin perustajan munkki Arsenin sarkofagin, joka oli ihan neljäsataa vuotta vanha. Notaari Maria Iltona näytti tuhat vuotta vanhan ristin, johon on säilytetty marttyyrien pyhäinjäännöksiä.

Kuopiossa Apu-toimittaja näki myös ensimmäisen inhimillisen merkin shaahittaren harjoitellun hymyn takana. Helle ja tiukka ohjelma olivat saaneet Farahin puhkumaan hyvin epäkuninkaallisesti, kun hän oli istahtanut mustaan autoon maaherra Risto Höltän rouvan viereen. ”Farah puhalteli alahuuli törröllään hikipisaroita nenänsä alta.”

Sentään vieraille suotiin lyhyt hengähdyshetki hotelli Puijonsarvessa. Pikakäyntiä varten hotelli oli varustautunut punaisilla matoilla, jotka olivat maksaneet kaupungille 6 500 markkaa. Pian shaahipariskunta oli jo matkalla Puijon torniravintolaan kaupungin tarjoamalle lounaalle. Juhlapöydältä löytyi koristeltu appelsiini, jolla oli hopeoitu kruunu, ympärillä persiljanoksia.

Shaahi Reza Pahlavi. Kuva: All Over Press

Kuninkaallisen ruokavalion haasteet

Shaahin puolesta oli etukäteen ilmoitettu, ettei pariskunta söisi kalaa eikä mansikoita. Raakakypsennetyn härän ja pakastevadelmien jälkeen puolisoiden tiet erosivat taas. Shaahi tutustui ensin vaneritehtaaseen, sitten kartonkitehtaaseen, rouva tavarataloon, kaupunginteatterissa sijainneeseen kotiteollisuusnäyttelyyn sekä lastenkotiin.

Vauhti oli kova, sillä iltapäivän ohjelmaan oli varattu aikaa siirtymisineen vain reipas tunti. Jo iltakuudelta matka jatkui lentokoneella Rovaniemelle ilman, että oli maistettu kalakukkoa. Tarina ei kerro, mitä Farah Diba teki niille kaikille kukkakimpuille, jotka hänelle joka käänteessä ojennettiin.

Farahin saattoupseerina Kuopiossa toimi Kekkosen adjutantti Esa Seppänen. Hänelle jäi Kuopiosta pysyvästi mieleen väenpaljoudesta erottunut innokas huuto:

”Kaho, suahi ja Farah!”

Farah Diba oli aikansa superjulkkis, jonka loisto hurmaa tässä kuopiolaisia.

Poroja ja rakovalkeat

Rovaniemelläkin haluttiin ottaa kaikki irti saapujista. Jo lentokentällä kaupunginjohtajan vaimo Aira Aho työnsi Farahille vaaleanpunaisista ruusuista, hajuherneistä, päivänkakkaroista ja ruiskaunokeista sidotun kukkakimpun. Napapiirin majalla maaherra Martti Miettunen antoi tietosulkeiset läänistään, ja vieraat saivat todistuksen napapiirin ylittämisestä.

Valtiovieraat saivat kokea Lapin eksotiikan monin tavoin. Helteinen sää sai mäkäräiset riehumaan valoisassa illassa. Hyttysöljyä tarjottiin. Tarina ei kerro, käyttikö viimeisen päälle pynttäytynyt Farah tätä erikoista hajuvettä. Näytettiin poroja ja rakovalkeat. Shaahi ei poromies Oula Aikion houkuttelusta huolimatta mennyt muotipuvussaan laavuun makaamaan. Tietysti tervehdittiin myös joulupukkia, jolla tuntui olevan vieraita hauskempaa. Päivä päättyi ulkoministeriön tarjoamaan illalliseen, jota Kekkonen isännöi.

Kun kaikki haluttiin näyttää, se myös yritettiin tehdä. Kun yötön yö oli nukuttu, seuraavan aamupäivän ohjelmassa shaahille tarjottiin unohtumattomia elämyksiä voimalaitoksella, taimitarhassa ja puukkotehtaalla, josta hänen kainaloonsa jäi isäntien lahjana puolen metrin leuku. Shaahitar kävi raanukutomossa ja kotitalousopistolla. Rajajääkärintien lastentarha tipahti ohjelmasta ajan puutteen (!) vuoksi pois, mutta sen sijaan käytiin vielä tutkimassa kaupungin kirjastosalia.

Kekkonen jatkoi kalastusta

Karhulammen majalle saavuttiin lounastamaan vain puoli tuntia myöhässä. Ennen paluulentoa Helsinkiin oli edessä vielä pakollinen kuvio. Kekkonen oli tottunut kalastamaan neuvostojohdon kanssa, ja shaahillekin tuikattiin virveli käteen vastustelusta huolimatta – hänhän ei edes syönyt kalaa, saati pyytänyt sitä.

Parin heiton jälkeen shaahi luovutti, mutta Kekkonen jatkoi kalastusta – olihan tarjolla helposti narrattavia kirjolohia. Isäntä kykki kalapuuhissaan lähdön hetkiin asti. Vieraat olivat saaneet tähän mennessä runsaasti lahjoja, mutta lähtiessä shaahitar osti hotellin aulasta vielä neljä Lapin nukkea ja kaksi kahvipannun myssyä. Illalla Helsingissä Smolnassa syötiin vielä pääministeri Teuvo Auran tarjoama päivällinen.

Rovaniemellä shaahitar tutustui taidekutomon raanunäyttelyyn, mutta vasta Kuopiossa hän pääsi ilmastoituun autoon.

Kosmopoliitti vaihtoi kieltä lennossa

Viimeinen vierailupäivä lyheni puolitoista tuntia, kun shaahi ilmoitti lähtevänsä aikaisemmin kotiin. Sitä ennen hän piti presidentinlinnassa lehdistötilaisuuden yhdessä ulkoministerinsä Ardeshir Zahedin ja protokollapäällikkö Syrus Farzanehin kanssa.

”Shaahi vastaili asiallisesti, pitkään ja perusteellisesti, vaihtoi kielen luontevasti englannista ranskaan ja takaisin kysyjän kielen mukaisesti”, Apu kertoi. Kysymys mielenosoituksista oli tietysti kiintoisin.

”He eivät ole käyneet maassani – he eivät tunne kansaani. He toimivat käskystä tuntematta asioiden todellista tilaa. Näitä ihmisiä on kaikkialla, se on vaarallista. Jos he saavat mielipiteensä läpi, heidän lapsensa saavat palata takaisin luoliin ja aloittaa alusta koko sen kulttuurin rakentamisen, jonka hyväksi ihmispolvet ovat vuosituhansia työskennelleet.”

Shaahipariskunta jätti jälkeensä runsaasti lahjoja: persialaisia mattoja, kultaisia koruja ja platinaisia kelloja. Presidentti Kekkosen matto päätyi Tamminiemen vintille.

Avun toimittaja Annamaija Kataja kertoi, että lehdistön suosikki shaahin laajassa seurueessa oli ollut Persian lasten avustusjärjestön presidentti Lyli Amir-Arjomand. ”Hän oli nuori, kaunis, minikolttuinen ja mahdollisimman epäkuninkaallisesti käyttäytyvä nuori nainen, Farahin paras ystävä.”

Iranilaisneito oli tehnyt huomiota herättävän poistumisen.

”Hän hyppeli yhdellä jalalla punaista mattoa pitkin kohti lentokonetta. Oli sattunut kengänkorko luiskahtamaan.”

Kesällä 1970 Espoon “puutarhakaupunginosa” Tapiola oli suunnilleen hienointa, mitä suomalaiset saattoivat heidän korkeuksilleen tarjota.

50 vuotta sitten

  • 12.6.1970 Aleksanterinkatu Helsingin keskustassa muutettiin kokeilumielessä kävelykaduksi. Se ei oikein toiminut, kadulla oli sallittu raitiovaunuliikenne ja poikkikaduilla myös autoilu.
  • 21.6. 1970 Brasilia voitti jalkapallon MM-kisat Meksikossa kukistamalla loppuottelussa Italian 4–1.
  • 28.6.1970 Yhdysvaltain joukot vetäytyivät Kambodžasta massiivisten sodanvastaisten mielenosoitusten jälkeen.
Julkaistu: 17.6.2020
2 kommenttia