Ozempicin kaltaisilla lääkkeillä paino laskee ensin mutta pysähtyy sitten – Kilpajuoksu seuraavan sukupolven laihdutuslääkkeestä on jo alkanut

Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin jutun voit lukea tästä linkistä.

Uusimpia laihdutuslääkkeitä pidetään syystäkin läpimurtoina taistelussa liikalihavuutta vastaan, mutta ne ovat eräällä merkittävällä tavalla aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin painonhallintamenetelmät: niiden kyky pudottaa painoa on rajallinen. Kilot karisevat aluksi nopeasti, sitten hitaammin ja lopulta eivät enää ollenkaan. Paino ei laske enää tippaakaan, vaikka tekisi mitä. Laihduttaja on saavuttanut tasannevaiheen.

Näin tapahtuu, jos on dieetillä. Näin tapahtuu, jos käy lihavuusleikkauksessa. Näin tapahtuu nykyään myös sekä semaglutidin (joka tunnetaan paremmin nimellä Ozempic tai Wegovy, riippuen siitä, onko lääke määrätty diabeteksen hoitoon vai painonpudotukseen) että tirtsepatidin (joka tunnetaan paremmin nimellä Mounjaro tai Zepbound) kanssa.

Painon putoaminen laukaisee elimistössä useita voimakkaita fysiologisia muutoksia, jotka ovat kehittyneet miljoonien vuosien saatossa pitämään meidät hengissä, kun ravinnosta on ollut pulaa. ”Käytännössä jokainen saavuttaa lopulta tasannevaiheen”, sanoo Jamy Ard, liikalihavuuteen erikoistunut lääkäri Wake Forestin yliopistosta.

Tarkka ajankohta vaihtelee huomattavasti henkilöstä toiseen, mutta tasanne tulee eteen sen jälkeen, kun ruumiinpainosta on pudonnut tietty osuus. Toisin sanoen joidenkin ihmisten paino saattaa jäädä junnaamaan paikoilleen, vaikka liikalihavuuden kriteerit täyttyvät edelleen.

Wegovyn kohdalla näin käy keskimäärin 15 prosentin painonpudotuksen jälkeen, tyypillisesti reilun vuoden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Zepboundin avulla ruumiinpainosta putoaa noin 20 prosenttia. Osuudet ovat korkeampia kuin mitä pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla voi yleensä saada aikaan, mutta ne eivät sentään yllä lihavuuden hoitokeinojen aatelistoon kuuluvalla lihavuusleikkauksella saavutettavaan 30 prosenttiin.

Näillä eroilla on merkitystä, koska ne viittaavat siihen, että tasannevaihe ei välttämättä aina tule vastaan samassa kohdassa. Viime aikoina on saatu uutta tietoa suolistohormoneista, joita uudet laihdutuslääkkeet pyrkivät jäljittelemään. Tutkimusten mukaan voisimme kenties kehittää vieläkin tehokkaampia laihdutuslääkkeitä. Tutkijat etsivät nyt keinoja työntää tasannetta yhä alemmas, ja jonain päivänä lääke voisi olla jopa lihavuusleikkausta tehokkaampi ratkaisu.

Esiin nousee kysymys, johon ei ole olemassa vastausta: ”Milloin paino on pudonnut riittävästi?” sanoo Jonathan Campbell, joka tutkii suolistohormoneja Duken yliopistossa. Tutkimuksissa jo 5–15 prosentin painonpudotus voi alentaa merkittävästi korkeaa verenpainetta, korkeaa verensokeria ja korkeaa kolesterolia. Mutta siitä huolimatta potilas, jonka lähtöpaino on ollut 170 kiloa ja painoindeksi 60, ei välttämättä pääse tekonivelleikkaukseen, jossa painoindeksin raja on 40, vaikka tämä luku ei välttämättä kerro kaikkea. Tai ehkä ihminen vain haluaa näyttää hoikemmalta. Laihdutuslääkkeiden räjähdysmäinen kasvu on nostanut uudelleen esiin kiperiä kysymyksiä niiden käytöstä, mutta siitä huolimatta lääkeyhtiöt kehittävät kilpaa yhä tehokkaampia valmisteita.

Painonpudotus on helpointa alussa, ennen kuin keho alkaa aktiivisesti vastustaa sitä. ”Aivot eivät ymmärrä, että painon putoaminen on tarkoituksellista”, Ard sanoo. Kun aivot huomaavat laihtumisen, ”ne luulevat, että jokin on vialla”. Niinpä keho yrittää kaikin keinoin kompensoida tilannetta.

Ensinnäkin nälkä luonnollisesti kasvaa. Eikä vain siksi, että laihduttajan tekee mieli syödä yhtä paljon kuin ennen, vaan koska tämä haluaa syödä jopa enemmän kuin ennen painonpudotusta.

”Jokaista menetettyä kiloa kohti ruokahalu nousee noin 90 kilokaloria päivässä lähtötasoon verrattuna”, sanoo Kevin Hall, joka tutkii aineenvaihduntaa National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases -tutkimuslaitoksella. Samaan aikaan elimistö etsii keinoja säästää energiaa. Esimerkiksi lihakset alkavat toimia tehokkaammin, Ard sanoo, joten kävelylenkki, joka olisi normaalisti polttanut 100 kaloria, saattaa nyt polttaa vain 90. Keho saa ihmisen haluamaan enemmän ruokaa ja polttamaan vähemmän kaloreita, ja niinpä painonpudotus hidastuu ja lopulta pysähtyy. Tasanne on saavutettu. Kyseessä on kaiken kaikkiaan erittäin elegantti ja toimiva järjestelmä, jos haluaa painon pysyvän samana.

Jos taas tavoitteena olisi laihtua enemmän, tasannevaihe tuntuu henkisesti turhauttavalta. Ruokavalio, liikuntaohjelma ja laihdutuksen apuna käytetty lääke ovat kaikki pysyneet samana, mutta mikään niistä ei näytä enää toimivan – vaikka se ei pidäkään paikkaansa. (Jos ne todella lakkaisivat toimimasta, paino alkaisi taas nousta.) Mutta tässä vaiheessa elimistö taistelee niin kiivaasti painonpudotusta vastaan, että vaatii jatkuvaa ponnistelua pitää jo menetetyt kilot poissa, Hall sanoo. Tilanteessa ei ole varaa hellittää hetkeksikään, muuten paino nousee heti takaisin. Jojolaihduttamisessa käy yleensä juuri näin, tai paino voi palata entiselleen myös Wegovyn tai Zepboundin käytön lopettamisen jälkeen.

Ainut tapa selättää tasannevaihe on lisätä laihdutuskeinojen tehokkuutta tai määrää. Lääkärit saattavat suositella esimerkiksi lihavuusleikkausta tai laihdutuslääkettä. Tulevaisuudessa laihtumista voidaan kenties tehostaa farmakologisesti uusien lääkkeiden avulla. Siirtyminen Wegovystä tehokkaampaan Zepboundiin on itse asiassa jo tuonut meidät askeleen lähemmäs tätä todellisuutta.

Sekä Wegovy että Zepbound ovat lääkkeitä, jotka jäljittelevät suolistohormonia nimeltä GLP-1. Kumpikin näistä lääkkeistä sitoutuu GLP-1-reseptoreihin aivoissa, mikä näyttää vähentävän näläntunnetta. Zepbound menee kuitenkin vielä pidemmälle: se voi sitoutua myös toisen suolistohormonin, GIP:n, reseptoreihin. Jo vuosia sitten tutkijat havaitsivat, että lihavuusleikkaus muuttaa GLP-1:n ja GIP:n kaltaisten suolistohormonien tasapainoa. Nykyään tiedetään, että juuri tämä saa potilaan painon putoamaan, ei pelkästään mahalaukun koon pieneneminen; tämän vuoksi lihavuusleikkausta kutsutaan toisinaan ”aineenvaihduntaleikkaukseksi”. Havaintojen johdosta tutkijat alkoivat tarkastella lääkkeitä, jotka vaikuttavat paitsi GLP-1:een myös GIP:hen ja muihin hormoneihin. Käytännössä niillä suoritetaan aineenvaihduntaleikkaus, mutta välineenä käytetään lääkettä leikkausveitsen sijaan.

Vielä ei tiedetä tarkkaan, miksi Zepbound toimii paremmin kuin Wegovy. Yksi ilmeinen hypoteesi on se, että lääke jäljittelee kahta eri suolistohormonia: mitä useamman hormonin toimintaa lääke häiritsee, sitä useampaan elimistön osaan se vaikuttaa ja sitä enemmän painonpudotusta se saa aikaan. Tuoreessa kliinisessä kokeessa laihdutuslääke retatrutidi, Zepboundin muunnettu johdannainen, joka jäljittelee kolmatta, glukagoni-nimistä hormonia, sai aikaan vieläkin suuremman painonpudotuksen: 24 prosenttia ruumiinpainosta lääkkeen suurimmalla annoksella.

Toisen hypoteesin mukaan Wegovyn ja Zepboundin välinen ero juontuu edelleen GLP-1:stä. Vaikka molemmat lääkkeet kiinnittyvät tähän samaan reseptoriin, ne vaikuttavat siihen hiukan eri tavoin, mikä käynnistää hieman erilaisia ketjureaktioita. Wegovy näyttää myös aktivoivan jonkinlaisen solukoneiston, joka toimii eräänlaisena jarruna, mikä saattaa rajoittaa sen tehokkuutta. Tämä tuo esiin toisen keinon, jonka avulla suolistohormonilääkkeitä voisi parannella: Yritykset ovat toistaiseksi keskittyneet kehittämään vain yhtä lääkettä, joka sitoutuisi useisiin hormonireseptoreihin, eräänlaista yleisavainta, jolla voi avata kolme erilaista lukkoa. Näin on tehty käytännön syistä, Campbell selittää, koska kolmen eri uutuuslääkkeen tutkiminen kliinisissä kokeissa olisi logistinen ”painajainen”. Mutta paras ratkaisu painonpudotukseen saattaa itse asiassa edellyttää kolmea erilaista avainta, jotka voivat kiertyä yksittäisissä reseptoreissa juuri oikealla tavalla – toisin sanoen kahden tai kolmen lääkkeen yhdistelmää.

Jossain vaiheessa voi myös olla mahdollista kasvattaa GLP-1-lääkkeiden annostusta aina vain suuremmaksi, jotta tasanne saadaan työnnettyä alemmas. Tällä hetkellä ihmisten sietokyky rajoittaa suositeltavan lääkeannoksen suuruutta. Lääkkeet voivat aiheuttaa voimakasta pahoinvointia, oksentelua ja ripulia, joten annosta nostettava hitaasti useiden viikkojen aikana sietokyvyn parantamiseksi ja haittavaikutusten ehkäisemiseksi. Novo Nordisk -lääkeyhtiö suorittaa parhaillaan lääkekokeilua, jossa Wegovyn vaikuttavaa ainetta otetaan jopa 16 milligrammaa viikossa, eli yli kuusi kertaa enemmän kuin nykyinen enimmäisannos. Muiden suolistohormonien toiminnan peukalointi voi myös vähentää haittavaikutuksia. Esimerkiksi GIP-reseptoreita löytyy hermosoluista, joiden aktivointi saattaa vähentää pahoinvointia. Tämä voi osaltaan selittää sen, miksi Zepboundin haittavaikutukset ovat yleensä hieman lievempiä.

Zepbound on todennäköisesti vasta ensimmäinen monista kehitysaskelista yksivaikutteisista GLP-1-lääkkeistä eteenpäin. Vaikka tiede kehittyy, minkään turvallisen laihdutusmenetelmän tavoitteena ei ole poistaa laihduttajan tasannevaihetta kokonaan: kukaan ei sentään halua painonsa putoavan loputtomasti. Mutta lääkeyhtiöt luottavat siihen, että suuremmalle painonpudotukselle löytyy kysyntää. Laihdutuslääkkeiden ennustetaan kasvavan 100 miljardin dollarin markkinoiksi vuoteen 2030 mennessä, ja kukin yhtiö haluaa oman osuutensa tästä valtavasta potista. ”Dollarin kuvat kiiluvat nyt silmissä”, Campbell sanoo. Zepbound on uusin tulokas laihdutuslääkkeiden joukossa, mutta pian sekin voi olla jo vanha juttu.

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.