Apu

Saimaan ammattikalastajat tienaavat leipänsä luonnon keskellä ja sen ehdoilla, mutta kuinka kauan?

Saimaan ammattikalastajat tienaavat leipänsä luonnon keskellä ja sen ehdoilla, mutta kuinka kauan?
Kun suuri osa työpäivistä kuluu Saimaan aalloilla, oppii tuntemaan luonnon, ja sen muutokset. Kalastaja Antti Laine on huomannut muikun pienentyneen ja tuulisuuden lisääntyneen.
Julkaistu: 12.8.2021

Mökkiläistä suututti. Hän oli varma, että saimaannorppa oli jäänyt puumalalaisen kalastajan Antti Laineen verkkoon. Norpan pää kun pilkisti jatkuvasti pintaan verkkoa merkkaavan lipun vierestä. Laine yritti vakuuttaa puhelimessa, että tuskinpa norppa kiinni on. Kun mökkiläinen alkoi jo hiiltyä, Laine paljasti, ettei paikalla edes ole verkkoja, vaan rapumerta.

– Kävi ilmi, että norppa oli vain ollut kiinnostunut lipusta ja tutkinut sitä kolme päivää, Laine hymähtää.

Laine on kalastanut Saimaalla, lähinnä Puumalan ja Sulkavan vesillä, koko ikänsä. Viimeiset 15 vuotta kalastus on ollut täysipäiväistä. Kun vesi kesällä lämpiää, harvassa ovat ne kalareissut, jolloin esimerkiksi norppaa ei näy. Saimaannorppa on utelias kaveri.

– Jos jotain erikoista on, ne tulevat katsomaan eivätkä pelkää. Meidän troolatessamme norppa voi uida tuossa vieressä, Laine selostaa rautapaatin eli troolausaluksen kannella.

Kalastaja Antti Laineen kesä on täynnä työtä, eikä työpäivän pituutta tiedä ennakolta. Vesillä ei kuitenkaan tarvitse hypätä puhelimen tahtiin.

Norppa on söpö mutta peto. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten norppakanta oli niin pieni,että paunettien eli avorysien saalis pysyi tallella kalastajaa varten. 2000-luvun alussa norppia arvioitiin olevan noin 250. Nykyään niitä on noin 430, joista WWF Suomen mukaan satakunta elää Laineen työpaikalla Pihlajavedellä.

Nykyään paunetti ehtii olla paikallaan uudessa kohteessa pari kolme viikkoa, kunnes norpat löytävät sen ja käyvät aterioimassa.

– Sitten on vaihdettava paikkaa tai jännitettävä, jättikö norppa jotain, Laine kertoo.

Laine kalastaa luonnon ehdoilla ja rytmissä ja tuntee niin Saimaan sään kuin eläimet.

Isältä pojalle

Lähtöajan tietää, mutta takaisinpaluun voi arvata vain kymmenen tunnin tarkkuudella. Näin lohkaisee Antti Laineen poika Arttu Laine, 21, joka on kalastaja toisessa polvessa ja lähdössä isänsä kanssa tarkastamaan rysät Kalakontti-yrityksen kotipaikasta Puumalan Saunaniemestä, tunnin ajomatkan päässä kirkonkylältä.

Vesillä ei eletä kellon, vaan saaliin mukaan. Saalista on tultava, sillä asiakkaat, kuten paikallinen kauppa ja ravintolat, odottavat yrittäjältä toimitusvarmuutta. Jo nyt Laineet tietävät, että seuraavaksi päiväksi on oltava tarjolla kuhan, hauen ja ahvenen fileetä.

Toisen polven kalastaja Arttu Laine kokee norpille turvallista rysää.

Antti Laine panee merkille suoraan kalastukseen vaikuttavat asiat: ilman ja veden lämpötilan, tuulen ja kaikuluotaimen antamat tiedot. Ammattilainen huomaa luonnossa paljon muutakin. Tänä vuonna vesi on niin korkealla, että metsä tuntuu alkavan suoraan vedenrajasta. Suuria nisäkkäitä ei nyt näy, mutta monta kertaa kalastaja on nähnyt hirviä ja karhuja.

Laine, 46, on tarkkaillut luontoa koko ikänsä. Hän on kunnan teknisen johtajan ja vanhustenhoitajan poika Puumalan keskustasta. Veri veti kuitenkin vesille. Nuorena poikana Laine oli kesätöissä isän kotipaikalla. Sadepäivinä maatilan töitä ei voinut tehdä. Silloin Laine ja serkkupojat laskettiin kalaan.

– Jo silloin oli sellainen olo, että kunpa saisi vain kalastaa. Aina veneessä tarkkailtiin myös luontoa. Onko sorsalla monta poikasta, miten on maisema muuttunut.

Laine vei pyytämiään kaloja mummolaan ja kyläläisille. Kun serkun kanssa hommattiin verkkoja, saalis kasvoi. Viisitoistavuotiaana Laine ymmärsi, ettei nuottia ollut juuri kenelläkään ja osti sellaisen kesätyörahoillaan.

Siitä alkoi ensin osapäiväinen ja lopulta täysipäiväinen kalastus. Laine on opiskellut puuartesaaniksi, ajanut taksia ja tehnyt erilaisia rakennusalan töitä. Mutta jännitys siitä, tuleeko kalaa, ei kulu.

– Jos ei tule kalaa, se kyllästyttää. Onnistumiset kaatavat kyllästymisen.

Veneestä ei pääse mihinkään

Luonnossa kaikki on epävarmaa. Tänään aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja siivilöityy miljooniksi kultahipuiksi järven selälle, mutta vesi on kylmää. Antti Laine tietää sen tarkoittavan sitä, että kuhakaan ei ole vielä matalassa. Myös muikku on yhä syvissä vesissä.

– Liian kylmää kaikille kaloille.

Hetki on kuitenkin aina rauhoittava. Vesillä Laine kokee olevansa vapaa ja hetken irti kaikesta. Maissa kalastajaa vaivaavat käytännön asiat. Herätyskelloa ei tarvita.

Harva se aamu jopa puoli neljältä Sauna­niemen perkuuhalliin töihin tulevilla perkaajilla on ongelmia perkuukoneen kanssa. Kukapa niitä selvittäisi ellei parin kilometrin päässä asuva yrittäjä itse. Vesillä puhelin on taskussa, mutta sen mukaan ei tarvitse hypätä.

– Väkisin tässä rauhoittuu, kun ei veneestä pääse mihinkään.

Jäähileisiin nostetaan haukea, lahnaa ja ahventa.

Hauella on kokoa – muikulla ei

Kun pinnan alla olevien rysien paikkaa merkkaavat liput hipovat veneen kylkeä Lohilahdella Sulkavan puolella, kymmenisen kilometriä kotisatamasta, kalastajilta on pakko kysyä, tuleeko tänään kalaa. Molemmat naurahtavat.

– Sen näkee, kun malttaa vähän odottaa. Varmasti tulee jotain, mutta määrää ja laatua ei osaa sanoa. Tuskin liikaa, Antti Laine sanoo.

Arttu Laine seisoo tuulesta huolimatta tukevasti moottoriveneen nokassa. Hän nostaa ylös norppaturvallisen rysän. Pian jäähileisiin nostetaan haukea, lahnaa ja ahventa. Yksi hauki näyttää kaupunkilaisen silmään jättiläismäiseltä. Antti Laine arvioi sen painoksi 7,8 kiloa.

Hauella on kokoa, mutta yrityksen päätuotteella muikulla ei. Viimeksi edellisenä iltana Laineet olivat troolaamassa. Saalis oli kirjaimellisesti laihaa. Muikkua on paljon, mutta se on liian pientä.

Arttu Laine ja kahdeksankiloinen hauki. Kokenut kalastaja arvioi painon parillasadalla grammalla pieleen.

Kalan pitäisi olla kaksitoistasenttistä, jotta sitä olisi kannattavaa perata koneella. Vain viidennes Kalakontin pyytämistä muikuista on niin isoa.

– Heti keväällä kävimme katsomassa tilanteen kolmella järvenselällä ja se oli sama joka paikassa. Noin 80 prosenttia ei sovellu perkuukoneeseen.

Antti Laineen tuntuma on, että muikku on ollut pientä jo kolme neljä vuotta. Hän arvioi sen johtuvan siitä, että vedessä on liian vähän ravinteita.

– Joko kalaa on liikaa tai ravinteita vedessä muista syistä liian vähän. Jos sataa paljon, kala tuntuu kasvavan paremmin. Ehkä ravinteita valuu silloin enemmän maalta järveen.

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lehtorin Timo Marjomäen mukaan muikkujen pienuus johtuu siitä, että kaloja on paljon suhteessa vähäisiin ravintovaroihin. Luonnon kannalta pikkuiset muikut eivät ole haitaksi, mutta sisävesikalastajalle ongelma on iso.

Pienenä ja perkaamattomana muikkua ei osteta. Laine toivoisi, että tilannetta tutkittaisiin.

– Nyt meille on vain sanottu, että kalastakaa, kalastakaa, jotta kanta pienenee. Emme me voi vain sen takia kalastaa. Saalis pitää saada myytyä.

Muikku on Laineen yrityksen pääsaalis.

Kalaa riittää, mutta ongelmana on liian pieni koko. Pientä muikkua ei kannata panna perkuukoneeseen, eikä perkaamaton käy kaupaksi.

Saimaa on muuttunut

On muitakin muutoksia, joita ikänsä Saimaalla elänyt on huomannut. Yksi niistä on tuuli, joka tänään puhaltaa lempeästi. Yhä useammin on toisin.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuntuu, että tuulet tuntuvat lisääntyneen. Ennen hellepäivinä ei juuri tuullut. Nyt voi olla päivisinkin kympin tuulta. Se ihmetyttää.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan tuulisuus ei ole Suomessa viime vuosikymmeninä lisääntynyt, mutta yksittäisten vuosien välillä voi olla isoa vaihtelua.

Kalastajalle tuulen voimakkuus ja suunta on tärkeä tieto. Laine tietää, miten paljon milläkin tuulella pintavesi jäähtyy, ja miten se vaikuttaa yhdessä ilman ja veden lämpötilan kanssa eri kalojen sijaintiin.

Tuuli aiheuttaa myös lisätyötä. Rysät ja paunetit eivät kestä paljoa. Normaalisti kalat noukitaan niistä aamuisin, mutta kovalla tuulella pyydysten kunto on käytävä tarkistamassa illalla.

Tuuli voi olla vaaraksi ihmisellekin. Pahimmillaan se on syksyllä pimeän jo saapuessa nostanut vettä keulan yli ja yltynyt myrskyksi.

– Mieluummin jäämme yöllä paikoillemme kuin siirrymme pimeässä tunnin sillä tuulella, Laine kertoo.

Syysmyrsky pitää välillä kalastajan maissa useita päiviä.

Saalis on kohtuullinen. Veneen nokan voi suunnata kohti kotisatamaa.

Miten talvikalastuksen käy?

Tänä vuonna kalastusmatkoja taitettiin vielä toukokuun puolivälissä kylmissä vesissä. Saimaalta lähtivät viimeiset jäät vasta vapun jälkeen.

– Viime talvi oli oikea talvi. Jäätä 45 senttiä, Antti Laine sanoo.

Vuosien aikana hän on huomannut, että vähitellen talvikalastus vaikeutuu. Moneen vuoteen Puumalankaan vesille ei ole enää tullut tasaista jäästöä.

– 1990-luvulla jää oli joka talvi 50–60-senttistä. Jään päällä ajettiin traktoreilla. Nyt niillä ei ole ollut asiaa jäälle enää moneen vuoteen. Toissa ­talvena jäätä oli vain 17 senttiä.

Kalastajan on saatava saalista talvellakin, mutta miten viedä verkot, jos jäälle ei meinaa päästä edes moottorikelkalla. Erään kerran talvella 2020 Laineet veivät verkot moottorikelkalla, mutta sen jälkeen talvisää taas lämpeni. Verkot piti hakea pois potkukelkoilla.

”Tänä vuonna investoimme viiteen pohjarysään paikataksemme verkkokalastuksen puuttumista, mutta ne ovat arvokkaita, ja niitä pitäisi olla 10–15, jotta pääsisimme samaan tulokseen kuin verkoilla.”

– Antti Laine –

Laine miettii, voiko talvikalastus loppua lopulta kokonaan.

– Jos kelit menevät siihen, että järvessä on viisisenttistä jäätä, hyhmää ja kokonaan jäättömiä kohtia, ei siellä kalasteta millään.

Sohjokeli tuntuu kalastajan selässä. Laine oli syksyllä selkäleikkauksessa.

– Moottorikelkkoja on tullut nostettua hyhmästä.

Sydän mukana

Rysät on nopeasti tarkistettu. Haukea tulee 40 kiloa, muuta kalaa 20 kiloa. Saalis on kohtuullinen. Veneen nokan voi suunnata kohti kotisatamaa, jossa perkaajat käsittelevät edellisillan muikkusatoa.

Tämän päivän kalat Antti ja Arttu Laine aikovat fileoida itse. Perheenäiti Tanja Raivio jalostaa ne Puumalan keskustassa olevissa toimitiloissa erilaisiksi valmiiksi tuotteiksi, kuljettaa jälleenmyyjille ja myy itse yrityksen omassa myyntiautossa satamassa.

– Tässä on sydän mukana. Voin sanoa asiakkaalle raaka-aineesta, mistä niemestä ja miltä selältä se on tullut, ja että se ui vielä eilen, aiemmin ruokakauppiaana toiminut Tanja Raivio sanoo.

– Voin sanoa asiakkaalle raaka-aineesta, mistä niemestä ja miltä selältä se on tullut, Tanja Raivio sanoo.

Kesäisin Antti Laine kalastaa joka päivä paitsi lauantaisin. Silloin hän on Puumalan torilla myymässä. Vaikka hänellä ja puolisolla ei ole koko kesänä kokonaista vapaapäivää, elämäntapa miellyttää.

Yrittäjä ei kuitenkaan ole varma, ymmärtävätkö päättäjät ja virkamiehet minkälaisissa olosuhteissa kysyttyä suomalaista kalaa pyydetään kansan ruokapöytään ja saako työlle tukea.

Kalastajan näkövinkkelistä norppakysymys on hankala. Varsinkin kuutit ja nuoret norpat voivat kuolla verkkoihin. Tämän vuoksi verkkokalastusta on rajoitettu Saimaalla, mutta pyydyksiin on edelleen kuollut viime vuosina muutama norppa per vuosi.

Laineen mielestä on selvää, että harvinaista eläintä on suojeltava, mutta suojelun rajat mietityttävät. Ammattikalastajalle on vaikeaa, kun norpan takia verkkokalastus on kielletty heinäkuuhun asti.

– Tänä vuonna investoimme viiteen pohjarysään paikataksemme verkkokalastuksen puuttumista, mutta ne ovat arvokkaita, ja niitä pitäisi olla 10–15, jotta pääsisimme samaan tulokseen kuin verkoilla.

Saimaan hauesta tehdään esimerkiksi kalapurilaisia.

Laine pitää mahdollisena, että verkkokalastus kielletään lopulta norpan takia kokonaan. Talvipyyntiin ei ole korviketta verkolle.

– Suojelu on hyvästä, mutta sen pitäisi pysyä tolkuissaan. Kaupallinen kalastus ei kestä paljon enempää rajoituksia, sillä kalaa pitää saada isoja määriä, jotta yksi perhe elää sillä.

Kalastus vaatii myös kallista välineistöä. Toinen troolausalus on valmistettu kotisatamassa pitkälti itse, sillä ei ole taloudellisesti mahdollista tilata juuri sopivaa alusta valmiina.

Kalakontilla on nyt toimitiloja Saunaniemessä, jossa toimi ennen kauppa ja laivalaituri, sekä Puumalan kirkonkylällä. Lisää tilaa tarvitaan. Haaveena on, että kalojen käsittely ja jalostus saataisiin samaan paikkaan, ja jalostusta voitaisiin kehittää nykyistä pidemmälle.

– Nyt eivät riitä tilat eivätkä rahat, Antti Laine tiivistää.

Työvoimankin saatavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Perkaajien on oltava töissä silloin, kun saalista tulee.

– Täytyy kiittää työntekijöitä, kun ovat ymmärtäneet.

Luonnossa työssä ja vapaalla

Antti ja Arttu Laine kantavat kalat kotisatamassa perkuutiloihin. Se yksi suuri hauki on punnittava. Mittari napsahtaa kahdeksaan kiloon, 200 grammaa suurempaan painoon kuin Antti Laine ennakoi. Seuraavana päivänä paikalliset ostavat hauesta tehtyjä herkkuja esimerkiksi Kalakontin omasta myyntiautosta tai matkailukeskus Sahanlahdesta. Päivän kalareissu on ohitse, mutta työt jatkuvat. Käsittelyä, kuljettamista, koneiden hoitoa, seuraavan päivän suunnittelua...

– Jälkikäteen en yleensä muista kesästä mitään, Antti Laine nauraa.

Silti arki on hyvää. Vesillä mieli on rauhallinen, maissa tuntee tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus. Kun illalla palataan kotiin, vastassa ovat rakkaat metsästyskoirat. Kotoa lähti vasta viisi suomenpystykorvanpentua.

– Vaikka miten väsyneenä menee kotiin, hymy tulee huulille, kun näkee koirat.

Laine työskentelee luonnossa, mutta haluaa viettää siellä myös vapaa-aikansa. Kaikki joustaa, koska luontoa ei voi ennakoida maissakaan. Metsälle mennään silloin, kun aika on sopiva.

Jos aikaa on paljon, Antti Laine käy uudestaan veneeseen.

– Uisteluun ei enää riitä intoa, koska veneessä tulee istuttua muutenkin niin paljon, mutta jigi- ja pilkkikalastuksesta tykkään.

Mikä?

Kalakontti: Puumalalainen yritys myy kalastajan itse Saimaalta pyytämää kalaa ja rapuja tuoreena ja jalostettuna. Yrittäjä Antti Laine kalastaa, yrittäjä Tanja Raivio jalostaa ja myy. Perheen poika Arttu Laine on mukana toiminnassa oman toiminimen kautta. Kalakontin tuotteita myydään yrityksen omasta myyntiautosta, paikallisissa kaupoissa ja ravintoloissa sekä verkkokaupassa.

Työssä parasta on Antti Laineen mielestä vesillä olemisen vapaus ja puhdas työympäristö.

Kommentoi »