Apu

Saimaannorpan kuutit ovat vaarassa – Huono lumitilanne uhka poikasten selviytymiselle

Saimaan jää- ja lumitilanne on norpan kannalta huonoin yli 40 vuoteen. Paikalliset ja vapaaehtoiset ovat yrittäneet kolata synnyttäville emoille apukinospesiä.
Kuvat Mikko Nikkinen, Hanne Kosonen / Suomen luonnonsuojeluliitto, Petteri Tolvanen / WWF

Talvi on ollut Saimaalla poikkeuksellinen. Jää- ja lumitilanne on huonoin koko saimaannorpan yli 40 vuotta kestäneen seurannan aikana.

Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä, miltä tilanne näyttää norpan kannalta tiistaina 18. helmikuuta?

– Savonlinnan pohjoispuolella Haukivedellä tilanne on vielä suurelta osin tyydyttävä. Myös kaupungin eteläpuolella Pihlajavedellä olosuhteet ovat noin viisikymmentäprosenttisesti kohtuullisen hyvät norpan kannalta. Mutta kokonaisuutta tarkastellen tilanne on hyvin vaikea, Tero Sipilä kertoo puhelimitse.

Savonlinnan ympäristössä elää yli puolet nykyisestä 410 yksilön vahvuisesta norppakannasta. Kaupungin eteläpuolella Pihlajavedellä elää arviolta 129 norppaa, kun vuorostaan pohjoispuolella Haukiveden norppakanta on noin 92 yksilön vahvuinen.

Kun pyydän puhelimessa tilannekatsausta Ismo Marttiselta, joka toimii WWF Suomen norppaseurantavastaavana Etelä-Saimaan alueella, kuuluu luurin toisesta päästä syvä huokaus.

"Luonnonolosuhteiden puolesta vaikuttaa siltä, että tämä talvi on Saimaan eteläosassa menetetty."
Ismo Marttinen

– Puumalan eteläpuolella asiat näyttävät norpan kannalta todella kurjalta. Esimerkiksi Petranselältä jäät lähtivät osittain viime päivien myrskyjen takia.

– Luonnonolosuhteiden puolesta vaikuttaa siltä, että tämä talvi on Saimaan eteläosassa menetetty, yli neljä vuosikymmentä norpan suojelussa aktiivisesti mukana ollut Marttinen kertoo puhelimitse.

Etelä-Saimaalla elää yhteensä noin 40 norpan populaatio. Lisääntymisikäisiä naaraita on noin 15. Vaikka saimaannorpan kanta on ollut viime vuodet hienoisessa nousussa, luokitellaan se edelleen erittäin uhanalaiseksi. 

Norpan pesäpaikat 2000–2010

Jää- ja lumitilanne on ny tpesinnälle erityisen huono eteläisellä Saimaalla.

Norppa piiloutuu ihmiseltä sydäntalvella

Sydäntalvella saimaannorppa pysyy normaalisti ihmiseltä piilossa. Se ylläpitää räpylöillään jäähän tekemiään hengitysaukkoja ja viettää suurimman osan ajasta veden alla. Silloin tällöin se nousee rantakinoksille kaivamaansa lumiluolaan lepäämään.

Talvina, jolloin olosuhteet ovat otolliset, kaikki norpat tekevät itselleen lumeen makuupaikan, jossa ne lepäilevät. Kulkureitteinä pesään ne käyttävät ainoastaan itse tekemiään avantoja.

Norpan kannalta pesän alla olevan jään paksuus tulisi olla noin 15 senttimetriä.

– Vaikka kaikki norpat tekevät itselleen lepopesän, ne pärjäävät tarvittaessa ilman sitä. Ainoastaan synnyttäville naaraille lumipesä on elintärkeä, Sipilä toteaa.

Saimaannorppa jäällä. Kuva: Lehtikuva

Norppaemot kaivavat synnytyspesän yleensä luodon tai saaren rannalle, johon on kasaantunut riittävästi lunta.

Vanhan sanonnan mukaan norppaemo synnyttää Nestorinpäivän aikoihin eli 26. helmikuuta. Tällöin emo ja kuutti ovat erityisen haavoittuvaisia häiriöille ja kaipaavat rauhaa.

Saimaannorpan talvipesät ja sen käyttämät lepokivet ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja.

Taipalsaarelainen Urho Nikkinen, 13, oli helmikuun alussa moottorikelkalla matkalla tekemään apukinoksia Saimaalla. Hän on nuorimpia norppia auttavia vapaaehtoisia, jotka tekevät työtään erittäin haastavissa oloissa eteläisellä Saimaalla. Hän käyttää pelastautumispukua ja naskaleita ja liikkuu vain aikuisten tarkistamalla reitillä.

Pesän sisälämpötila pysyy nollassa

Lumiluolan suojissa emo imettää kuuttiaan ja pulpahtaa silloin tällöin avannosta kalastamaan veden alla. Lumipesän sisällä kuutti on suojassa pedoilta ja vaihtelevilta sääilmiöiltä.

– Norpan pesän sisällä lämpötila on nollassa, missä kuutti pärjää oikein hyvin. Nykyään kovat pakkaset ovat olleet harvassa Saimaalla, mutta pesäpaikan merkitys on ennen kaikkea toimia näkösuojana pedoilta, Tero Sipilä kertoo. 

Myös norppaemon kaivertamassa lumipesässä on yksi kammio. Kuutin kasvaessa pesä kuitenkin laajenee, kun se kaivaa itselleen omia käytäviä, mikä on tärkeä osa sen kehitystä.

– Olemme löytäneet poikaspesästä niin pieniä kammioita, että vain kuutti mahtuu niihin. Kuutti tutkii uteliaana pesäympäristöään, mikä on tärkeää sen kehitykselle. Seuraavana talvena kuutin pitää osata tehdä itsenäisesti oma lumipesä, Tero Sipilä kertoo.

"Meille selvisi, että norppa hahmottaa elinympäristöään veden alta tarkasti. Se erottaa jäiden läpi parhaat kinospaikat."
Tero Sipilä, Metsähallitus

Saimaannorppa on yleisesti ottaen paikkauskollinen ja pyrkii pesimään samalla alueella, usein jopa samalla pesäpaikalla vuodesta toiseen.

Tällä hetkellä koko Saimaan vesistössä elää noin 113 lisääntymiskykyistä naarasta. Viime vuonna Saimaalle syntyi 88 kuuttia.

Talvina, jolloin lumikinoksia ei ole syntynyt luonnostaan, norppaemot ovat joutuneet synnyttämään jäälle. Tällöin kuutit ovat alttiita kylmälle, pedoille ja häiriölle.

Tällaisina talvina kuuttien kuolleisuuden on havaittu nousevan jopa 30–50 prosenttiin. Normaaleissa olosuhteissa alle 10 prosenttia kuuteista kuolee imetysaikana.

Apukinokset ovat esimerkki pitkäjänteisestä tutkimustyöstä ja suojelutoimista, joita on tehty Saimaalla.

Toista sataa vapaaehtoista kolaajaa

Viime vuosina ihmisten kolaamat apukinokset ovat auttaneet leutoina talvina lukuisia syntyneitä kuutteja selviytymään kriittisestä pesäpoikasajasta.

Vuosien 2014 ja 2018 välillä vapaaehtoisten voimin kolattiin yhteensä reilut 1 000 apukinosta. Näistä 264 apukinospesään syntyi kuutti.

"Valitettavasti tänä talvena osa kuuteista syntyy avojäälle. Ne voivat pärjätä jäällä, jos ei tule kovia sateita ja sen perään pakkasia."
Tero Sipilä, Metsähallitus

– Apukinokset ovat osoittautuneet huonoina talvina todella tärkeäksi suojelutoimeksi, jolla yritämme vähentää kuuttien imetysaikakuolleisuutta. Meillä on koko norpan elinalueella toistasataa vapaaehtoista kolaajaa, alueen asukkaita ja mökkiläisiä, jotka tuntevat hyvin alueet ja norppien liikkeet. Talkootyöllä olemme pystyneet auttamaan norppaa jo monena vuonna, Sipilä kiittelee.

Apukinokset ovat esimerkki pitkäjänteisestä tutkimustyöstä ja suojelutoimista, joita on tehty Saimaalla. Pitkän linjan norppatutkija Tero Sipilä kertoo, että ensimmäiset apukinoskokeilut tehtiin silloisen Joensuun yliopiston toimesta jo 1980-luvulla.

– Tuolloin meitä kiinnosti ennen kaikkea se, miten norppa löytää kinokset ja valitsee pesäpaikan. Meille selvisi, että norppa hahmottaa elinympäristöään veden alta tarkasti. Se erottaa jäiden läpi parhaat kinospaikat. Kolaamamme apukinokset vastaavat hyvien talvien luontaisia lumikinoksia, joita norppa tarvitsee. Tässä ollaan kuljettu vuosikymmeniä kestänyt tieteellinen matka, jonka aikana ymmärrys saimaannorpan elämästä on karttunut pikkuhiljaa, Sipilä kertoo.

Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin työntekijät Kaarina Tiainen ja Anna Vuorikolasivat apukinoksia saimaannorpille helmikuun puolivälissä Etelä-Saimaalla.

Pelastuspuvut tulivat tarpeeseen

Tänäkin talvena apukinoksia on tehty kaikkialla norpan elinalueella, missä olosuhteet ovat antaneet myöten. Poikkeuksellisen huono jää- ja lumitilanne on kuitenkin vaikeuttanut talkoita.

Saimaan eteläosassa olosuhteet ovat olleet apukinoksien kolaamisen kannalta paikoin mahdottomat. 

– Tänä vuonna pelastuspuvut ovat olleet vapaaehtoisille kolaajille erityisen tärkeitä. Suunnitelmissa oli 78 apukinosta, mutta surkean jäätilanteen ja toistuvien vesisateiden takia saimme kolattua ainoastaan 18 apukinosta, ja niistäkin osa on hyvin pieniä suojakinoksia. Täällä ei yksinkertaisesti ole lunta mitä kolata norppaemoille, Ismo Marttinen huokaa.

Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä kertoo, että tänä vuonna apukinosmäärissä ollaan tavoitteessa Pohjois-Karjalassa sekä Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistoissa, missä on vakaimmat jääolot.

– Homma jatkuu vapaaehtoisporukoin niin kauan kuin mahdollista eli helmikuun loppupuolelle. Asennamme myös testiluonteisesti muutaman keinopesäviritelmän nähdäksemme, miten norppaemot reagoivat niihin näin haastavana talvena, Sipilä sanoo.

Osa kuuteista syntyy avojäälle

Tero Sipilä kertoo, että alun perin tänä talvena tavoitteena oli kolata koko Saimaalla yli 200 apukinosta, mutta nyt näyttää siltä, että tavoitteeseen ei päästä, vaan apukinosten määrä jää reilun sadan tienoille.

Poikkeuksellisten olosuhteiden takia kaikille synnyttäville norpille ei siis pystytä kolaamaan apukinospesää.

– Valitettavasti tänä talvena osa kuuteista syntyy avojäälle. Ne voivat pärjätä jäällä, jos ei tule kovia sateita ja sen perään pakkasia.

– Tosin ketut ovat vaaraksi kuutille. Viime vuosien aikana noin joka toinen vuosi on todennettu tapauksia, joissa punakettu on saalistanut jäällä yksin oleilleen kuutin, Sipilä kertoo.

"1980-luvun aikana neljänä talvena Saimaan vedenpinta nousi yli 20 senttiä, ja syntyneistä kuuteista jopa 30 prosenttia menehtyi pesäpoikasvaiheessa."
Tero Sipilä, Metsähallitus

Tero Sipilä sanoo, että jokainen kolattu apukinos parantaa tänä talvena syntyvien kuuttien selviytymismahdollisuuksia.

– Saimaannorpan sosiaalinen käyttäytyminen on matriarkaalista, eli ensimmäisenä parhaat pesäpaikat valitsevat aina synnyttävät naaraat. Normaalisti pian sen jälkeen, kun naaras on valinnut pesäpaikkansa, ilmestyy lähistölle sukukypsä uros, joka odottelee lähettyvillä maaliskuun paritteluaikaa. Näin tiedämme, että vaikka apukinoksia on rajoitettu määrä, ne hyödyttävät eniten synnyttäviä naaraita, joille ne ovat elintärkeitä.

Talven aikana sade on tullut koko Saimaalle  pääosin vetenä.

Vesisateen, huonon jäätilanteen ja vähälumisuuden lisäksi myös vedenkorkeuden poikkeuksellinen nousu on merkittävä uhka tänä keväänä syntyville kuuteille.

– 1980-luvun aikana neljänä talvena Saimaan vedenpinta nousi yli 20 senttiä, ja syntyneistä kuuteista jopa 30 prosenttia menehtyi pesäpoikasvaiheessa.

Tänä talvena sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen valtavia, ja vedenpinta uhkaa nousta jopa 30 senttimetriä. Tämä voi johtaa rantajäiden ja niissä sijaitsevien pesien murtumiseen maaliskuun aikana.

– Nyt täytyy vain toivoa, että kuutit ehtivät kehittyä riittävän suuriksi ennen sitä.

– Mutta on myönnettävä, että ilmaston lämpenemisen moninaisten vaikutusten takia tilanne on tänä vuonna norpan kannalta erityisen vaikea. 

Apukinokset ovat leutoina talvina tärkeä kuuttien suojelutoimi. WWF:n vapaaehtoiset kolaamassa Lietvedellä vuonna 2017.

Ismo Marttinen toivoo, ettei edessä olisi yllättäviä pakkaskelejä.

– Kun lunta ei nyt tunnu tulevan, niin tästä eteenpäin toivon lauhaa kevättä. Kovista pakkasista ilman lumen suojaa olisi enemmän haittaa kuuteille.

Taipalsaarelaisella Marttisella on neuvo, jota noudattaen Saimaalla liikkujat voivat auttaa panoksellaan norppaa.

– Annetaan norpalle pesintärauha ja vältetään aiheuttamasta häiriötä emoille ja kuuteille, jotka yrittävät selviytyä poikkeuksellisten haasteiden edessä.

Julkaistu: 11.3.2020
Kommentoi »