Keväällä se tulee viimeistään mieleen, polkupyörän hankkiminen. Mutta pitäisikö laittaa sähköpyörä, vai ihan tavallinen?

Ensin kannattaa miettiä, mihin pyörää käyttää. Perinteisellä pyörällä polkaisee näppärästi muutaman kilometrin, mutta sähköavusteisella pyörällä taittaa kevyemmin pidemmät matkat ja kuljettaa enemmän tavaraa.

Monelle sähköpyörä korvaa auton käyttöä, sillä sen avulla on helppo ajaa liikaa hikoilematta vaikkapa työmatka. Samalla säästyy euroja. Akun lataaminen vie, sähkön hinnasta riippuen, kymmenestä kahteenkymmeneen senttiin. Yksi lataus riittää kymmenien kilometrien polkemiseen.

Sähköavusteinen kulkupeli on kalliimpi kuin tavallinen pyörä. Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen kertoo, että sähköavusteinen pyörä maksaa karkeasti noin tuhat euroa enemmän vastaava tavallinen pyörä.

Perushuolloissa sähköpyörä ei ole juuri monimutkaisempi tai kalliimpi, mutta elektroniikka ja ohjelmistot voivat tuoda ajan myötä haasteita.

– Elektroniikalle voidaan luvata esimerkiksi kymmenen vuoden huoltomahdollisuus. Pyöriin tulee myös ohjelmistopäivityksiä, ja jos ne on yhdistetty vaikkapa kännykkätoimintoihin, niin ei ole varmaa, että ohjelmistot olisivat yhteensopivia pitkälle tulevaisuuteen.

Myös tavallinen pyörä vaatii huoltoa, ja Koistisen mukaan sen käyttöikä on yleensä noin 15 vuotta. Vaihteeton pyörä voi kestää vuosikymmeniäkin.

Sähköpyörän akun ympäristörasitus jää paljon pienemmäksi kuin auton, sillä yhden sähköauton akun vaatimasta materiaalista voidaan tehdä 150–200 pyöränakkua.

Akku kestää yleensä 4–8 vuotta, ja sen voi vaihtaa helposti uuteen. Akkua ei pidä jättää pitkäksi ajaksi paahteeseen tai tyhjänä pakkaseen.

– Olennaisinta on, ettei akkua ladata pakkasessa, sillä se lyhentää akun käyttöikää. Joissakin akuissa automatiikka estää tämän, Koistinen kertoo.

Olipa suunnitelmissa pyörä sähköavusteisuudella tai ilman, oleellista on tehdä testiajo ja varmistaa rungon oikea koko.

Pyörän ostaminen käytettynä on hyvä vaihtoehto, mutta silloin kannattaa varmistaa, ettei hanki varastettua pyörää.

Jos myyjä ei esimerkiksi kerro itsestään tietoja, ei tiedä pyörästä paljoakaan eikä hänellä ole kuitteja tai takuutodistuksia, on hälytyskellojen syytä soida.