Tuulilasi

Sähköauton pikalatausasema on usean kymppitonnin investointi

Sähköauton pikalatausasema on usean kymppitonnin investointi

Tavallisen sukopistorasian saa omakotitalon seinään satasella, sähköautolle varta vasten suunnitellun latauspömpelin alle tonnilla, mutta julkisissa latauspisteissä puhutaan jo tuhansista, tai pikalatauksen tapauksessa kymmenistä tuhansista euroista.
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Vesa Linja-aho
Mainos

Sähköauton lataaminen kotona ei vaadi välttämättä mitään investointeja, jos asuu omakotitalossa ja parkkipaikan vieressä on ulkopistorasia. Jos omistaa autotallin, siellä pistorasia on lähes satavarmasti. Taloyhtiössä auton voi ladata – varsinkin tämän vuosituhannen puolella rakennetuissa kiinteistöissä – moottorinlämmittimen pistorasiasta, kunhan sopii laskutusasioista taloyhtiön kanssa. Sähköauton kun voi ladata ihan tavallisesta pistorasiasta auton mukana tulevan latauskaapelin avulla. Näiden kaapeleiden latausteho on yleensä 2,3 kilowattia, joten tavallinen 20-30 kilowattitunnin akku latautuu täyteen yön aikana, vaikka pihaan ajaisi lähes tyhjillä akuilla.  

Jos haluaa käyttömukavuutta, sukopistorasian irtokaapeleineen voi korvata sähköauton lataukseen varta vasten tarkoitetulla latausasemalla. Niitä on saatavilla sekä kiinteällä kaapelilla (esimerkki) että pelkällä latauspistorasialla (esimerkki) varustettuja. Hinnat osuvat tyypillisesti 500-1000 euron (sis. alv. 24 %) haarukkaan, kauniista designistä voi joutua maksamaan enemmänkin. Asennuskulut riippuvat sähköurakoitsijasta ja siitä, paljonko pisteelle joutuu vetämään kaapelia, mutta tyypillisesti puhutaan korkeintaan muutamasta satasesta.

Julkisten latauspisteiden hinnat ovat korkeampia: ne on tehty kestämään kovempaa käyttöä (ja ilkivaltaa), usein mukana on käyttäjäntunnistus gsm-modeemeineen ja niistä voi ottaa ulos 32 ampeeria virtaa kolmivaiheisena eli 22 kilowattia tehoa. Tällaiset latausasemat maksavat tyypillisesti 1000-3000 euroa (+ arvonlisävero 24 %). Kun puhutaan 32 ampeerin kolmivaihevirrasta, asennuskulutkin ovat korkeammat. Jos latauspaikka tulee parkkihalliin sähkökeskuksen lähelle, asennuskulut voivat olla samaa suuruusluokkaa kuin kotitaloudessa: ainoa ero kotitalousasennukseen on paksumman viisijohtimisen kaapelin käyttö.

Ulos sijoitettavissa latauspisteissä asennuskustannukset voivat olla useita tuhansia euroja maakaapelitöiden takia. Kallein on kaupunkikeskustan kadunvarsipysäköinti, jossa kustannukset voivat kivuta 5000 euroon. Karkeasti voidaan sanoa, että ulos sijoitettujen julkisten latauspisteiden asennuskustannukset ovat suurin piirtein 1000-5000 € (+ alv 24 %).

Pikalatausasemat ovat kaikkein kallempia: niissä käsitellään suuria tehoja (50 kW tai enemmän) ja niissä on vaihtosähkön tasasähköksi muuttava tehoelektroniikka säätö- ja turvajärjestelmineen: koko pikalatausaseman ideahan on, että suurilla tehoilla kallis ja tilaavievä latauselektroniikka kannattaa sijoittaa johonkin muualle kuin autoon. Yksi pikalaturi maksaa 20000-40000 euroa (+ alv 24 %) ja päälle tulevat asennuskulut, joiden suuruus riippuu taas tarvittavista maakaapelitöistä ja siitä, kuinka kaukana on lähin jakelumuuntaja jossa on vapaata kapasiteettia. Tyypillinen pikalatausaseman asennuskustannus osuu haarukkaan 5000-15000 € (+ alv 24 %).  

Jos summat tuntuvat suurilta, kannattaa muistaa, että bensiininjakeluaseman perustamiskustannuksissa puhutaan jo kuusinumeroisesta summasta (kuten myös Teslan Supercharger -pikalatausaseman tapauksessa: lataustehokin on yli kaksinkertainen tavalliseen 50 kW pikalaturiin verrattuna ja autoja mahtuu asemalle neljä). Ja lisäksi pitää muistaa, että varsinkin keskinopeiden (22 kW) latauspisteiden hinnat tulevat alaspäin, kun valmistusmäärät kasvavat.

Artikkelikuvassa Volkswagen e-up! Tikkurilan uimahallin pikalatauspisteellä kesällä 2015.

Julkaistu: 4.4.2016