Apu

Saara Aalto: ”Ukki on ollut mentorini – Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, miten paljon tarinat sodasta vaikuttivat minuun”

Saara Aalto: ”Ukki on ollut mentorini – Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, miten paljon tarinat sodasta vaikuttivat minuun”
Saara Aallon isoisä, taiteilija ja tv-ohjaaja Eeli Aalto on aina ollut Saaralle hyvin läheinen. Ukin puoleen hän on kääntynyt tehdessään elämän isoja valintoja.
Julkaistu: 27.7.2022

Kesäsade ropisee pehmeästi ikkunoihin. Istumme Kempeleessä viihtyisässä olohuoneessa. Seiniä täyttävät talon isännän, taiteilija, tv-ohjaaja Eeli Aallon, 91, maalaamat taulut. Kahvipöytään on katettu sen seitsemän sorttia, joita mummi Airi Aalto, 90, juuri koettaa tyrkyttää rakkaalle lapsenlapselleen Saaralle, 34.

Saara hymyilee lämpimästi isovanhemmille. Hän on lentänyt aamulla Helsingistä Oulunsaloon ja käväissyt vanhempiensa Taina ja Markus Aallon luona. Nyt hän tuli mummia ja ukkia tervehtimään.

– Sinunko pitää tänään vielä lentää takaisin, olet sinä kiireinen, mummi päivittelee.

– Ei ole tyttö enää juuri pituutta kasvanut, tuumaavat isovanhemmat. Saaraa on mitattu pienestä asti samalla seinustalla.

Onko täällä kukaan turvassa

Saara kuuli lapsena usein mummin ja ukin tarinoita sota-ajoista. Nyt hän kertoo laulustaan, jonka tekemiseen nuo tarinat hänet inspiroivat.

– Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, miten paljon ne vaikuttivat minuun, Saara sanoo.

Kaksitoistavuotiaana hän sävelsi laulun This World, suomeksi Tämä maailma.

– Siinä kysytään, mitä maailmassa oikein tapahtuu, onko täällä kukaan turvassa. Tajusin silloin, miten paljon on sodista ja nälänhädästä kärsiviä lapsia. Maailman tapahtumat sekoittuivat mielessäni mummin ja ukin muistoihin. Voitin samaan aikaan karaokekilpailun ja pääsin äänittämään tuon kappaleeni oikeaan studioon.

Saara löysi vanhan laulunsa levytyksen ja audioraidat. Laulun sanoma tuntui maailman tilanteen takia vielä ajankohtaisemmalta kuin ennen. Syntyi idea. Kappale tuotettiin uusiksi ja julkaistiin viime keväänä. Nyt levyllä laulavat sekä 12-vuotias että 34-vuotias Saara.

– Kokosin lauluun eri kansallisuuksia edustavien lasten kuoron. Tuotto menee Pelastakaa Lapset -järjestön kautta auttamaan sodasta ja konflikteista kärsiviä lapsia ympäri maailmaa. Pääsen konkreettisesti auttamaan lapsia, jotka ovat samassa tilanteessa kuin isovanhempani kahdeksankymmentä vuotta sitten.

Mummilassa leikittiin serkkulauman kanssa intiaanileikkejä, joihin ukki osti lakritsiset rauhanpiiput.

Ukrainan sota palautti mieleen kipeät lapsuusmuistot

Saaran kappale ja Ukrainan sota ovat palauttaneet Eelin ja Airin mieleen kipeitä lapsuusmuistoja.

– Olin kahdeksanvuotias talvisodan syttyessä. Asuimme Viipurissa, muistelee Eeli.

– Opettaja lähetti meidät aamulla koulusta kotiin, koska sota oli syttynyt. Ihmettelimme, mikä se sota on ja mistä tiesi, että se oli syttynyt.

Eeli meni kaverin luo leikkimään, kunnes tämän äiti komensi hänet äkkiä kotiin. Oli annettu pommihälytys. Eeli lähti juoksemaan pitkin tyhjää Ainonkatua.

– Äkkiä kuulin kovaa jyrinää ja kun katsoin ylös, tuli takaa päin venäläinen pommikone. Se lensi niin alhaalla, että keulan läpi näin konekivääriampujan. Hän kurkisti alas ja teki käsiliikkeen, joka ehkä tarkoitti: juokse pois.

"Olin yhdeksän, kun lähdimme. Meitä oli kolme sisarusta. Junamatkalla piti harjoitella lumeen hautautumista pommien varalta."
Airi Aalto

Eeli on pohtinut, että kone oli selvästi vain tiedustelemassa. Seuraavana päivänä Viipuria pommitettiin rajusti.

– Asukkaat ja sotilaat lähtivät, ja pommittamista vain jatkettiin, kaikki pantiin matalaksi. Mekin lähdimme seuraavana päivänä autolla Iisalmeen ja sieltä lopulta Ouluun.

Oulussa kasvaneen Airin muistot liittyvät sotalapsuuteen Ruotsissa. Hän sai asua varakkaassa lääkäriperheessä.

– Olin yhdeksän, kun lähdimme. Meitä oli kolme sisarusta. Junamatkalla piti harjoitella lumeen hautautumista pommien varalta. Meidät sijoitettiin pienelle paikkakunnalle Uumajan eteläpuolelle. Kun palasimme, alkoivat Oulun pahimmat pommitukset, ja lähdimme taas Ruotsiin.

Airi oppi ruotsin kielen ja valmistui myöhemmin ruotsinkielisen kansakoulun opettajaksi.

Evakkopojan ja oululaistytön tiet kohtasivat Oulussa yli 80 vuotta sitten. He menivät naimisiin vuonna 1954. Lapsia on kolme ja lapsenlapsia kymmenen. Kempeleen-kodissaan Eeli ja Airi ovat asuneet jo 53 vuotta.

Saaran mukaan ukki on ottanut hänet lapsesta alkaen aina tosissaan. Se on ollut hyvin tärkeää.

Ukrainalainen pianonopettaja ja ukki mentoreina

Ukin mielestä musikaalinen Saara poikkesi jo pienenä muista.

– Hän on synnynnäinen taiteilija. Kun tuli 1990-luvun lama, minulta loppuivat tv-työt. Saara taas sai loistavan pianonopettajan ja tarvitsi kuskia tunneille. Se oli minulle kuin taivaan lahja, Eeli myhäilee.

Opettaja oli ukrainalainen Olga Maslak. Ukkia kiinnosti, miten huippuopettaja opettaa ulkomaalaista lasta.

– Kävin Olgan tunneilla seitsemänvuotiaasta viisitoistavuotiaaksi. Ukki ja Olga ovat musiikkiurani mentorit. Ukki kuljetti ja alkoi kuvata Olgan opetustunteja. Olga kannusti Madetojan pianokilpailuun, kun olin 12-vuotias, Saara muistelee.

Maslak oli vaativa opettaja. Pianokilpailun alla Saaran piti jäädä kahdeksi viikoksi koulusta harjoittelemaan.

– Oli hienoa uppoutua soittamiseen yhdeksän tuntia päivässä. Pianotunteja oli kahdesti päivässä. Aamulla oli ensimmäinen, sitten treenasin kotona seitsemän tuntia, minkä jälkeen menin toiselle pianotunnille. Ukki kuskasi uskollisesti.

Ukki on aina ollut kiinnostunut lapsenlapsensa taiteentekemisestä ja kehityksestä.

– Kun olin vasta kymmenen, hän antoi minulle syvällisiä kirjoja filosofiasta ja zen-buddhalaisuudesta. Hän piti pitkistä ja syvällisisistä keskusteluista. Niitä kävimme aina pöydän ääressä kylään tultuani. Mummi taas oli lempeä ja iloinen, leikimme paljon, ja hän ompeli meille serkuksille ihania balettiasuja.

Ukki täydentää, että vaikka hän huomasikin Saaran lahjat, hän ei nostanut Saaraa erikoisasemaan.

"Äitisi toi sinut tänne kantokassissa. Hän pani kassin keskelle pöytää ja sanoi, että siinä on mummille nyt nukke, jonka kanssa leikkiä!"
Airi Aalto

Saara huomauttaa, että kaikki heidän sukulaisensa ovat lahjakkaita ja luovia musiikki-, esiintymis- tai kuvataidealoilla. Saaran serkku Sari Aalto on Suomen ainoa ammattimainen naispuolinen vatsastapuhuja. Sarin isä on taikuri Simo Aalto.

– Mutta kunnon ihmisiä kaikista on silti tullut, lopettaa mummo keskustelun aiheesta ja muistelee Saaran syntymää.

– Äitisi toi sinut tänne kantokassissa. Hän pani kassin keskelle pöytää ja sanoi, että siinä on mummille nyt nukke, jonka kanssa leikkiä! Ja kyllä olemme leikkineetkin!

Saara tottui jo vauvana kameraan. Nykyisin opettajana ja muusikkona työskentelevä isä kuvasi paljon Saaraa, samoin isoisä. Eeli Aalto on kuvataiteilijan työn lisäksi työskennellyt televisiodokumenttien tekijänä. Hän sai vuonna 1977 Jussi-palkinnon parhaasta televisioelokuvasta ja kuvasi muun muassa Huippukokous mummolassa -tv-ohjelman. Siinä seurattiin hänen kolmen lapsenlapsensa leikkejä.

Se oli Saara-tytön ensimmäinen julkinen esiintyminen.

Mummikin sai oman videokameran, joten kuvaajia riitti.

– Ja sinä rikoit sen kameran, muistuttaa mummi Saaralle.

Saara ihmettelee, voiko se olla totta. Mummi valistaa, että tyttö halusi kuvata dokumentin elämästään Suomessa ja lähettää sen italialaiselle kirjeenvaihtokaverilleen.

– Kuvasit koulussa ja juoksit kameran kanssa pitkin käytäviä. Jotenkin se hajosi.

– Ukki on aina sanonut: Rakenna hitaasti taidoillesi vankka pohja, sitä ei kukaan voi viedä sinulta pois, Saara Aalto sanoo.

Vanhempien perintönä luottavainen elämänasenne

Saara sanoo havahtuneensa koronan alkaessa siihen, että kaikki hänen unelmansa olivat toteutuneet.

– Olin vuosia kiitänyt projektista toiseen. Vuonna 2019 olin Britannian Dancing on Ice -ohjelmassa ja luistelin kuusi kuukautta joka päivä useita tunteja. Sen jälkeen minulla oli kiertueita Suomessa ja Englannissa, koronan alkaessa olin hyvin uupunut.

Lepo ei ollut sellaista, millaiseksi se yleensä ymmärretään. Saara kävi ratkaisukeskeisen valmentajakurssin ja aloitti neurolingvistisen ohjelmoinnin opiskelun.

Opintojen ansiosta Saara on ymmärtänyt, miten suuri vaikutus hänen mielellään ja ajatuksillaan on ollut unelmien toteutumisessa.

– Keväällä 2020 aloin suunnitella nettilaulukurssia. Kuvasin runsaasti opetusmateriaalia, ja nyt sen avulla opiskelee jo lähes 1 500 oppilasta. Syksyllä laajennan ulkomaille.

"Muistan päivän, jolloin oli äärettömän surullinen olo. Mietin, että nyt jos koskaan voisin ruveta ryyppäämään."
Saara Aalto

Saara sanoo sijoittaneensa rahansa osaamiseensa, koska se tuo rahan takaisin. Hänellä ei ole ollut taloudellisia ongelmia edes korona-aikana.

– Tiukoissa tilanteissa minua on auttanut vanhemmilta peritty luottavainen ja myönteinen elämänasenne.

Perhe menetti 1990-luvun lamassa valokuvausliikkeen sekä uuden omakotitalon ja muutti kunnan rivitaloasuntoon. Äiti sanoi, että onpa ihanaa asua kunnan asunnossa, kun kunta ajaa nurmikkomme.

– Jotenkin vanhemmat järjestivät sen, että me lapset saimme harrastaa meille tärkeitä asioita. Aloin tehdä laulukeikkoja 15-vuotiaana. Oli upeaa tajuta ansaitsevansa rahaa tekemällä jotakin, jota todella rakastaa.

– Minusta ei ole koskaan tehty numeroa, ei ole nostettu, mutta ei lannistettukaan. Tunnen, että kaikki tekemäni on mennyt oikein, Saara Aalto sanoo.

Kiusaaminen jättää aina jälkensä

Saaraa kiusattiin koulussa. Hän arvelee sen johtuneen siitä, että poikkesi joukosta. Harva lapsi tanssii ja laulaa yksin koulun käytävällä.

– En lannistunut, loin itselleni suojakuoren. Kiusaaminen jättää silti aina jälkensä. Olen huomannut itsessäni tarpeen työskennellä läheisten ihmisten kanssa, saan heistä turvallisuuden tunnetta.

Yksi Saaran elämää mullistava asia oli kymmenen vuoden takainen ero pitkäaikaisesta kumppanista, laulaja Teemu Roivaisesta. Pari oli yhdeksän vuotta yhdessä.

Eron jälkeen Saaralla oli Helsingin Töölössä ensimmäinen oma asunto.

– Elin uutta, jännittävää elämänvaihetta, mutta muistan päivän, jolloin oli äärettömän surullinen olo. Mietin, että nyt jos koskaan voisin ruveta ryyppäämään. Tuijotin kirpparilta ostamaani pöytää ja mietin, että vaihtoehto olisi maalata tuo pöytä pinkiksi. Ryhdyin puuhaan. Maalasin sen alastomana ja panin räppiä soimaan. Se oli vahva kokemus: Kyllä elämä aina voittaa.

"Kerran Saara kysyi, miten hän voi korvata tämän kaiken avun minulle. Sanoin, että laula hautajaisissani lempilauluni, Jean Sibeliuksen Timantti hangella."
Eeli Aalto

Pian Saara tutustui Meri Sopaseen. Alkoi uusi elämänvaihe. Nyt Saara ja Meri ovat olleet naimisissa kaksi vuotta.

Mummi ja ukki ovat käyneet välillä hetken lepäämässä ja palaavat mukaan keskusteluun. Mitä mieltä he olivat, kun Teemun jälkeen tuli Meri kuvioihin?

Eeli näyttää mietiskelevältä, mutta ei sano mitään.

– Emme ole siitä oikeastaan puhuneet. Vieraalta ajatukselta se tuntui tällaisesta ikäihmisestä, mutta minkä ihminen itselleen mahtaa. Jos on ruskeasilmäinen, ei voi olla sinisilmäinen! Minä pidän Teemusta vieläkin, ja niin pidän Meristäkin, Airi sanoo topakasti.

Saaraa hymyilyttää, hän tuntee mumminsa.

– Meillä on Teemun kanssa loistavat välit, olen hänen lapsensa kummi.

Vanhemmatkin antoivat nuoren Saaran olla rauhassa. Tytär uskoo sen johtuvan siitä, että hän on ollut niin tekevä ja luova.

– Minusta ei ole koskaan tehty numeroa, ei ole nostettu, mutta ei lannistettukaan. Ukilla taas on syvää viisautta. Tietyt periaatteet pysyvät aina, ja ne olen saanut ukilta. Tunnen, että kaikki tekemäni on mennyt oikein. Ukki on aina sanonut: Rakenna hitaasti taidoillesi vankka pohja, sitä ei kukaan voi viedä sinulta pois.

Mummi on hetken miettinyt jotakin ihan muuta.

– Saara, oletko huomannut, että soitat tänne mummilaan useimmiten lentokentältä? Johtuuko se esimerkiksi siitä, että lentomatka jännittää ja haet meistä jotakin turvaa?

– Ei, kyllä se johtuu ihan siitä, että olen ollut niin kiireinen. Lentokentällä on hetki aikaa rauhoittua. Silloin tulee mieleen, että nytpä soitan ukille ja mummille!

Mummi sanoo, että Saaran kanssa on tultu aina hyvin toimeen ja sanottu asiat suoraan.

– Senkin sanoin pari vuotta sitten, että nyt tekee pitkä paussi hyvää. Ei ole hyvä kuluttaa kasvojaan liikaa lehdissä.

Ukki kehuu, että on ollut hienoa saada auttaa Saaraa tämän polulla.

– Kerran Saara kysyi, miten hän voi korvata tämän kaiken avun minulle. Sanoin, että laula hautajaisissani lempilauluni, Jean Sibeliuksen Timantti hangella.

Saara ja ukki katsovat toisiaan vakaasti silmiin. Lupaus on annettu, ja se pidetään.

Saara Aalto

Saaran meikki ja hiukset: Mirka Ojala
  • Syntyi: 2. toukokuuta 1987 Oulunsalossa

  • Perhe: Puoliso Meri Aalto.

  • Ajankohtaista: Alkukesästä julkaistiin Saaran 12-vuotiaana tekemä, This World -niminen kappale, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »