Elintarvikkeiden yltäkylläisyyden aika on päättymässä – tilalle tulee ankeampi arki

The Atlanticin englanninkielisen artikkelin voit lukea tästä linkistä. Juttu on alun perin julkaistu heinäkuussa 2024.

Hyvin varusteltu ruokakauppa on ihmeellinen paikka. Kiiltävien hedelmäpyramidien, kullankeltaisten leipärivistöjen ja jäätelöä pursuilevien pakastimien keskellä aika ja tila menettävät merkityksensä. Täydellisen kypsä omena on poimittu ehkä vuosi sitten; naudanliha saattaa olla peräisin australialaisesta lehmästä. Ruokakaupat uhmaavat vuodenaikoja ja maantiedettä vakuuttaakseen ostajat siitä, että he voivat saada mitä vain, milloin vain.

Viime vuonna koettiin hetki, kun nuo lupaukset eivät näyttäneet enää pätevän: New Yorkissa lähikauppani kananmunahyllyt ammottivat tyhjyyttään. Lintuinfluenssa oli tappanut kanoja eri puolilla maata, mikä heikensi kananmunien saatavuutta. Amerikkalaiset hamstrasivat munia kaikkialta, mistä niitä vain löytyi, ja saattoivat maksaa yhdestä kennosta jopa 18 dollaria [noin 16 euroa].

Lintuinfluenssa on äärimmäinen poikkeustapaus, mutta pula erilaisista elintarvikkeista vaivaa ruokakauppoja jatkuvasti. Viime kuukausina oliiviöljystä, kaakaosta ja appelsiinimehusta on ollut pulaa, minkä vuoksi niiden hinnat ovat nousseet pilviin. Ongelma johtuu pitkälti ilmastonmuutoksesta. Oliiviöljyn hinta on yli kaksinkertaistunut viimeisten kahden vuoden aikana, koska kuivuus ja huono sää Välimeren alueella ovat näivettäneet oliivitarhoja. Brasiliassa taudit, kuumuus ja kuivuus koettelevat appelsiinipuita siinä määrin, että mehuntuottajat ovat harkinneet siirtyvänsä muihin hedelmiin. Myös lintuinfluenssan leviämistä on vaikeampi hillitä korkeiden lämpötilojen vuoksi, mikä puolestaan pahentaa munakriisiä.

Nämä eivät ole yksittäistapauksia. Viime vuosina on ollut ajoittain pulaa myös muun muassa maapähkinöistä, sokerista, vaniljasta ja naudanlihasta. ”Alkamassa on häiriöiden aikakausi”, toteaa Evan Fraser, elintarvikejärjestelmien asiantuntija Guelphin yliopistosta Kanadasta. Pian amerikkalaiset eivät kenties voi enää luottaa siihen, että ruokakaupoista löytyy aina edullista ruokaa. Elintarvikkeiden yltäkylläisyyden aika on päättymässä, ja tilalle on tulossa ankeampi arki.

Ruokakaupan taika piilee siinä, että se kätkee näkyvistä maataloudelle ominaisen vaihtelun. Jokainen muovirasiallinen rucolaa näyttää samalta vuodenajasta riippumatta, vaikka sadot saattavat vaihdella rajusti. Vakaat sääolosuhteet ovat yksi tärkeimmistä seikoista, jonka ansiosta ruokakaupat pysyvät hyvin varusteltuina, Fraser sanoo, mutta tässä suhteessa tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta ilmastonmuutoksen vuoksi. Tällä viikolla äärimmäinen kuumuus Kaliforniassa, missä valtaosa Yhdysvaltain hedelmä- ja vihannestuotannosta sijaitsee, korvensi lehtivihanneksia ja pilasi marjoja. Samaan aikaan hirmumyrsky Beryl, ennennäkemättömän voimakas ja vuodenaikaan nähden varhainen myrsky, joka ehti jo tehdä tuhojaan maatiloilla Karibianmeren alueella, sai maissi- ja durraviljelmät lakoamaan maahan Texasissa.

Kuumuus, kuivuus, tulvat ja muut ilmastovaikutukset tekevät viljelystä hankalampaa, eikä tuotteiden tuonti muualta ole aina mahdollista. Tiettyjä viljelykasveja viljellään vain muutamilla alueilla maailmassa, minkä vuoksi näistä elintarvikkeista voi olla herkästi pulaa. Sokerin hinnan jatkuva nousu Yhdysvalloissa – mikä ei näy pelkästään sokeripussin hinnassa vaan myös kaikenlaisissa makeisissa – johtuu poikkeuksellisen kuivista olosuhteista Intiassa ja Thaimaassa, missä iso osa maailman sokerisadosta korjataan. Lisäksi maaliskuussa hirmumyrsky iski Madagaskariin, maailman suurimpaan vaniljantuottajamaahan, ja vaaransi noin puolet kokonaissadosta vaikuttaen samalla jäätelön hintaan.

Ilmastonmuutos luo suotuisammat olosuhteet myös tuholaisten ja tautien leviämiselle. Kuumuuteen ja veteen liittyvien haasteiden ohella ”on varsin selvää, että kummatkin näistä ovat yleistymässä ympäri maailmaa”, sanoo professori David Lobell, joka toimii Stanfordin yliopiston elintarviketurvallisuus- ja ympäristökeskuksen johtajana. Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Floridan appelsiini- ja greippituotanto on romahtanut yli 75 prosenttia johtuen sitruspuun kellastumistaudista, pikkuruisten hyönteisten levittämästä bakteeritaudista, joka aiheuttaa parhaillaan tuhoa myös Brasilian hedelmätarhoilla. Muut ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouteen ovat vähemmän näkyviä. Ilmastonmuutos on kuivattanut peltoja, joilla viljelijät viljelevät nurmea lehmien rehuksi. Naudanlihan hinta kohosi viime vuonna lähes ennätyslukemiin.

Ilmastonmuutos on erityisen huolestuttava ilmiö sen vuoksi, että se vaikuttaa useisiin elintarvikejärjestelmän osa-alueisiin. Rahtialukset ovat jumissa rannikoilla valtavissa liikenneruuhkissa (joista osa johtuu ilmastonmuutoksen aiheuttamasta matalasta vedenpinnasta), minkä vuoksi elintarviketoimitukset lykkääntyvät. Tapahtumilla, kuten Ukrainan sodalla, joka on supistanut maan tärkeimmän vientituotteen, vehnän, tuotantoa, ”ei ole selvää yhteyttä ilmastoon, mutta ne vain pahentavat nykyistä tilannetta”, Lobell huomauttaa.

Kaikki tämä merkitsee korkeampia hintoja ja epävarmaa tarjontaa. Muutos on jo käynnissä, vaikka sitä ei välttämättä heti huomaa. Hintojen nousu peittyy osittain inflaation alle. Joissakin tapauksissa ilmaston aiheuttamaa tuotepulaa voidaan paikata tuomalla elintarvikkeita muista paikoista, joissa ongelmia ei ole.

Perusraaka-aineiden, kuten kaakaon, vehnän ja kahvin, hinnankorotukset saattavat tuntua pieniltä verrattuna siihen, mitä itse tiloilla tapahtuu; kyseiset tuotteet tyypillisesti varastoidaan, mikä tarkoittaa sitä, että on olemassa jonkinlainen varmuusvarasto, jota voi hyödyntää raaka-ainepulan iskiessä, mikä loiventaa mahdollista hinnannousua. Laajan tuotevalikoiman ansiosta useimmat puutteet voidaan helposti kiertää: asiakkaat voivat vaihtaa oliiviöljyn rypsiöljyyn; mehutehtaat voivat käyttää appelsiinien sijasta mandariineja. Elintarvikeyhtiöillä on myös omat kikkansa, joiden avulla asiakas ei edes huomaa elintarvikepulaa. Maaliskuussa Cadbury myönsi pienentäneensä erään suklaapatukkansa kokoa, koska kaakao on kallistunut kehnojen satojen vuoksi.

Vauraat maat ovat yleensä turvassa heikkojen satojen pahimmilta vaikutuksilta, Lobell sanoo. Näissä maissa myytävät elintarvikkeet on yleensä pidemmälle jalostettu, joten raaka-ainekustannukset muodostavat vain osan kokonaishinnasta. Eniten kärsivät köyhemmät maat, jotka ovat riippuvaisia jalostamattomista raaka-aineista. Yhdysvalloissa ukrainalaisen vehnän vähentynyt tuonti nosti jauhon hintaa; Egyptissä se puolitti leivän kulutuksen.

Ennen pitkää maapallon lämpeneminen ajaa myös amerikkalaiset samaan ahdinkoon. Kuivuudesta johtuva avokadopula Meksikossa, josta 90 prosenttia Yhdysvaltain avokadoista on peräisin, on jo nyt vähentänyt guacamolen kulutusta Super Bowlin aikana. Kun raaka-aineiden varmuusvarastot tyhjenevät, hinnat nousevat; näin odotetaan käyvän kaakaolle lähivuosina. Pilaantuvia elintarvikkeita ei voi säilöä varastoon pahan päivän varalle. Niinkin yleinen tuote kuin banaani ei ole turvassa hintojen nousulta: lämpötilojen nousu kiihdyttää tuhoisan sienitaudin leviämistä, ja pitkälle kehitetyt varastotilat, joiden ansiosta banaanit ovat edullisia ympäri vuoden, eivät välttämättä tarjoa riittävää puskuria tulevina pula-aikoina. Kustannusten noususta kärsivät erityisesti köyhimmät amerikkalaiset.

Toki seurauksia voitaisiin lievittää. Jos jokin seutu on viljelykasveille liian kuuma, ne saattavat kasvaa jossain muualla tai jopa kasvihuoneissa tai niin kutsutuissa kerrosviljelmissä. Lobellin tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain maatalouden varautuminen ilmastonmuutokseen vaatisi jopa 434 miljardin dollarin [noin 397 miljardin euron] verran tutkimus- ja kehitysinvestointeja. Rahoituksella voitaisiin kehittää esimerkiksi teknologiaa, kuten parempia koneita, sekä siemeniä ja karjaa, joita on geneettisesti muunneltu kestämään ilmaston rasituksia.

Tästä alkaa ruokakauppojen uusi aikakausi. Niistä ei tule malthusilaisia, vaan ainoastaan hiukan surullisia. Todennäköisesti ”luvassa on lisää sitä samaa”, mitä on jo nähtävissä, Lobell sanoo: etsimäsi tuote onkin yhä useammin kallistunut tai loppunut varastosta; sokerin ja jauhojen kaltaisten peruselintarvikkeiden hinnat eivät pysy ikuisesti alhaisina. Ehkä guacamolesta tulee niin kallista, että se lakkaa olemasta Super Bowlin kestosuosikki, tai ehkä hampurilaispihvin hinnat alkavat muistuttaa fileepihvin hintoja. Jos äärilämpötilat pilaavat jatkossakin tomaattisadot Australiassa, Espanjassa ja Kaliforniassa, saatat jopa harkita kahdesti ennen kuin ostat ketsuppipullon.

Mutta kenties tämän kaiken pahimmat seuraukset amerikkalaisten näkökulmasta ovat psykologiset. Ajatus ruokakaupasta ”perustui, ja perustuu edelleen, loputtomaan runsauteen”, kirjailija Benjamin Lorr kirjoittaa teoksessaan The Secret Life of Groceries. Ruokakaupan runsaiden antimien vuoksi amerikkalaiset ovat jo pitkään luottaneet siihen, että edullista ruokaa on saatavilla yllin kyllin, mikä on muokannut tapaamme suhtautua syömiseen, ruoanlaittoon ja ruokaostoksiin. Niinpä saatat löytää jonkin reseptin tänään ja todennäköisesti hankkia kaikki tarvittavat ainekset huomiseen mennessä, olipa kyseessä sitten heinäkuu tai helmikuu. Mutta ruokakauppa on murroksessa. Asiakkaat pohtivat aikoinaan kauppaan tullessaan, mitä minä haluan syödä. Olennaisempi kysymys saattaa pian olla: mitä minä voin syödä?

___

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.