Vauvaa odottava Elena, 30, oksensi useasti vuorokaudessa, sitten tuli suru – Raskausajan masennuksen seulonnassa räikeitä alueellisia eroja

Hetki jäi mieleen. Elena Holmstén konttasi Rauman K-Citymarketin käytävällä. Hän oli ruokaostoksilla 4- ja 6-vuotiaiden lastensa kanssa, kun kaupan hajut saivat yökkäämään ja pakottivat kyyryyn lattianrajaan.

Holmstén hoiperteli autoon, ja ostokset jäivät tekemättä.

– Raskauden aikana olen oksentanut aika monelle parkkipaikalle, yleensä mahdollisimman nurkkaan, ettei se häiritsisi muita, Holmstén kertoo.

30-vuotiaan Holmsténin raskauspahoinvointi alkoi jo ennen raskaustestin tekemistä ja paheni nopeasti positiivisen testituloksen jälkeen. Pahoinvointi oli ympärivuorokautista. Vain öisin hän sai nukkua heräämättä oksentamiseen. Kahdessa edeltävässä raskaudessa pahoinvointi oli ollut lievää.

– En osannut kuvitella, että kahden raskauden jälkeen voisi tulla näin huonovointinen raskaus.

Kun pahoinvointi yltyi, myös henkinen hyvinvointini huononi. Ilo lapsesta muuttui suruksi. Iltaisin Holmstén saattoi itkeä tuntikausia ja odottaa, että olisi yöunien aika. Välillä hän toivoi, että kaikki loppuisi, eikä aamulla tarvitsisi herätä kärsimään. Joskus oksentaessaan hän puolestaan pelkäsi, että tukehtuisi ja joku löytäisi hänet kuolleena.

Holmstén on aiemmin elämässään sairastanut masennuksen, ja raskauspahoinvoinnin synnyttämät lohduttomat ajatukset tuntuivat hyvin samanlaisilta.

Professori Katri Räikkönen Helsingin yliopistosta kertoo, että tutkimustulosten valossa raskausajan masennuksesta kärsii Suomessa jopa 20 prosenttia odottajista. Luku voi olla todellisuudessa vielä hieman suurempi, sillä aina masennusta ei tunnisteta, eivätkä kaikki odottajat halua avautua tuntemuksistaan edes neuvolassa.

– Raskausajan masennus on monisyinen ilmiö, jolla voi olla seurauksia äidin hyvinvoinnin lisäksi myös sikiölle. Sikiön kannalta merkittävää on kohonnut riski psykologisen kehityksen ja mielenterveyden ongelmiin myöhemmin elämässä. Lisäksi raskausajan masennus voi vaikeuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen muodostumista.

Raskausajan masennukselle ei ole olemassa yhtä syytä. Riskitekijöitä on lukuisia: odottajan aiempi mielenterveyshistoria, traumaattiset lapsuuden kokemukset, ongelmat parisuhteessa, päihdetausta, toimeentulovaikeudet ja merkittävä ylipaino. Myös vaikea raskauspahoinvointi ja raskauden aikaansaamat muutokset elimistössä voivat haastaa odottajan psyykkistä hyvinvointia.

Räikkösen mukaan raskausajan masennuksesta kärsivien odottajien tilanne Suomessa on haastava. Vaikka riskitekijät tunnetaan, raskausajan masennusta ei seulota kaikissa neuvoloissa. Sen hoitokäytännöt vaihtelevat ja hoito voi olla vaikeasti saavutettavissa.

– Suomessa on isoja alueellisia eroja siinä, miten raskausajan masennusta ylipäätään seulotaan. Jonot hoitoon ovat usein pitkiä myös niillä hyvinvointialueilla, joissa seulontaa tehdään. Jotkut alueet, joilla mielenterveyspalveluihin on ruuhkaa eikä neuvolapsykologipalveluja ole saatavilla, seulovat äitien oirehdintaa vain tarpeen mukaan.

Raskausajan masennus on yhtä yleistä tai hieman yleisempää kuin paljon tutkittu ja hyvin tunnettu synnytyksen jälkeinen masennus. Synnytyksen jälkeistä masennusta hoidetaan usein psykologin, psykiatrisen sairaanhoitajan tai psykiatrin avulla ja se saattaa vaatia myös lääkehoitoa.

– Puolet niistä äideistä, joilla todetaan synnytyksen jälkeinen masennus, ovat oirehtineet jo raskaudessa.

Räikkönen kertoo, että myös raskausajan masennusta hoidetaan joissain tapauksissa lääkkeillä riskit punniten.

Tällä hetkellä Räikkönen johtaa Ilo odottaa -tutkimusta, joka seuloo raskausajan masennusta 10 eri paikkakunnan neuvoloissa ja selvittää, onko nettiterapiasta apua raskausajan masennuksen hoitoon. Tähän mennessä tutkimus on osoittanut, että nettiterapialla on merkittäviä vaikutuksia masennusoireiden vähenemiseen. Elokuussa tutkimusalue Suomessa laajenee ja tutkimuksen painopiste keskittyy jatkossa tunnistamaan ne odottajat, jotka hyötyvät itseohjautuvasta nettiterapiasta eniten.

– Odottajille tarvitaan lisää helposti saavutettavia, asuinpaikasta ja tulotasosta riippumattomia matalan kynnyksen palveluja. On tärkeää tunnistaa ne äidit, jotka hyötyvät nettiterapiasta, ja myös ne, joilta hyödyt jäävät saavuttamatta. Tällä tavoin odottajille voidaan tarjota juuri heille sopivaa tukea.

Elena Holmstén kertoi omista tuntemuksistaan neuvolassa sekä ultraäänitutkimuksissa. Neuvolassa kuunneltiin ja ymmärrettiin, mutta kehotettiin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen. Ultrassa kokemus Holmsténin mukaan sivuutettiin sanomalla, että se menee kyllä ohi. Neuvolapsykologin tai lääkärin apua Holmsténille ei tarjottu, eikä hänellä ole virallista diagnoosia raskausajan masennukseen.

– Yksityiset psykologit taas ovat tosi kalliita. Avun sain lopulta seurakunnan perheneuvonnasta kahden kuukauden jonottamisen jälkeen.

Raskauspahoinvointiin Holmstén haki kuitenkin helpotusta terveyskeskuksesta ja tiputuksesta. Kuukauden aikana hänen painonsa laski 10 kiloa ja hän oksensi joka päivä kymmeniä kertoja. Pelastuksena toimi maitosuklaavanukas, jollaisen Holmstén yritti syödä joka päivä.

Myös vaikea raskauspahoinvointi hyperemeesi on diagnoosi, jonka lääkäri antaa. Tila on harvinainen, ja Hyperemeesi ry:n mukaan siitä kärsii noin 1,2 prosenttia odottajista. Yhdistyksen mukaan hyperemeesipotilaan oireita vähätellään usein terveydenhuollossa. Se huonontaa entisestään odottajan mielialaa.

Holmsténkaan ei diagnoosia saanut. Ei, vaikka hän saattoi elää käytännössä vuorokausia ilman sisällä pysyvää ravintoa.

Pahinta raskauspahoinvoinnissa ja masennusoireissa Holmsténille oli se, ettei hän pystynyt olemaan läsnä isommille lapsilleen. Lapset asuvat vuoroviikoin Holmsténin ja tämän entisen puolison kanssa.

– Toisaalta lapset ovat olleet myös suurin voimavara raskaudessa jaksamiseen nykyisen puolisoni lisäksi.

Yllättäen tukea on löytynyt myös työpaikalta. Holmstén on ollut 10 vuotta kauneudenhoitoalan yrittäjänä. Vaikka hän on voinut huonosti raskaana ollessaan, työpoissaoloja on kertynyt pahoinvoinnin takia vain muutamia. Holmstén kokee, että kotona aika olisi käynyt pidemmäksi ja ajatukset synkemmiksi.

– Kävin oksentamassa jokaisen asiakkaan välissä ja tauoilla istuin vessan lattialla. Normaalisti olen vakioasiakkailleni terapeutti-kosmetologi, nyt raskauden aikana he ovat olleet terapeutteja minulle.

Myös sosiaalisesta mediasta Holmstén on saanut tsemppiä ja vertaistukea.

Kun odottaja sairastuu raskausajan masennukseen, tunteet kietoutuvat usein hämmennykseen ja syyllisyyteen. Miksen osaa olla onnellinen tästä raskaudesta?

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry tarjoaa vertaistukea raskausajan masennukseen, synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä vauva-ajan psykoosiin. Äimän toiminnassa on mukana noin 60 vertaistukiäitiä, jotka toimivat tukiäiteinä odottajille ja synnyttäneille ryhmissä sekä yksilötukena kasvokkain, puhelinpäivystyksessä ja chatissa.

Koulutus- ja viestintäkoordinaattori Inka Kansi kertoo, että terveydenhuollon niukat resurssit näkyvät Äimän toiminnassa, ja moni toimintaan mukaan hakeutuva äiti kertoo, ettei neuvolassa ole riittävästä aikaa käydä läpi äidin psyykkistä vointia. Sitä asiantuntijat eivät kuitenkaan sano, että raskausajan masennus olisi alidiagnosoitua.

– Toisaalta kysyttäessä odottaja saattaa vastata, että kaikki on ihan hyvin. Tämä taas juontaa juurensa yksilökeskeiseen kulttuuriin sekä siihen, miten äitiydestä ajatellaan. Äidin pitäisi olla jaksavainen ja vahva, ja raskaudenkin aikana vain unohtaa itsensä.

Toimintaan mukaan pääsemiseen riittää äidin oma kokemus masentavista ajatuksista, lääkärin diagnoosia ei tarvita. Äimässä äitejä rohkaistaan puhumaan voinnistaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa jo varhaisessa vaiheessa raskautta.

– Täydellinen ei tarvitse olla. Huono psyykkinen vointi ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Apua pitää ja saa hakea, Kansi muistuttaa.

Lohdullisiakin näkökulmia raskausajan masennukseen on. Siitä toipuu lähes poikkeuksetta.

– Raskausajan masennusta tai synnytyksen jälkeistä masennusta ei voi sairastaa koko elämää, Kansi muistuttaa.

Kesäkuun lopussa eletään Holmsténin raskauden viimeistä kolmannesta. Pahoinvointi on hellittänyt ja ajatukset ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Synnytys ei pelota, sillä Holmstén odottaa jo kuumeisesti vauvan tapaamista.

– Totta kai on mahdollista, että synnytyksen jälkeenkin puhkeaa masennus, mutta ainakin olen nyt valmistautunut siihen. Lapsi on rakastettu ja odotettu. Tulevat isoveljetkin ovat pikkusiskosta innoissaan, Holmstén sanoo.