Rasitusmurtuma voi syntyä niin sohvaperunalle kuin huippu-urheilijallekin – 5 vinkkiä hoitoon ja ennaltaehkäisyyn

1. Ymmärrä, mistä on kyse

Luuhun voi syntyä rasitusmurtuma tavallisesta poikkeavan rasituksen vuoksi. Yleensä luu kykenee sopeutumaan rasituksen muutoksiin varsin hyvin, mutta joskus mekaaninen kuormitus voi ylittää luun kuormituksen sietokyvyn.

Riskiryhmässä ovat urheilijat ja varusmiehet. Jälkimmäisillä puhutaan usein marssimurtumista. Myös aiemmin passiivinen ihminen voi saada rasitusmurtuman, jos hän ryhtyy elämäntaparemonttiin ja alkaa yhtäkkiä juosta tai rehkiä kuntosalilla. Kasvuikäisillä luusto on vielä kehitysvaiheessa, mikä altistaa rasitusmurtumille. Niitä voi syntyä esimerkiksi laskettelulomalla, jolloin jalkoihin kohdistuu selvästi normaalia voimakkaampi kuormitus.

Yli viisikymppisillä rasitusmurtuman taustalla on joskus luuston aineenvaihdunnan toimintahäiriö tai jokin lääkitys, joka on haurastuttanut luustoa. Hyvänlaatuinen kasvainkin on mahdollinen. Aina selkeää selitystä ei löydy.

Rasitusmurtumat ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Niiden määrästä Suomessa ei ole tarkkaa tietoa, mutta karkea arvio on noin 10 000 rasitusmurtumaa vuodessa.

2. Tunnista oireet

Varusmiehillä rasitusmurtuma syntyy sääriluuhun poikkeavan suuren kuormituksen vuoksi. Muita tavallisia rasitusmurtumien paikkoja ovat jalkapöytä ja jalkaterän alue. Joskus murtuma voi tulla lantioon, reisiluuhun ja selän alueelle.

Rasitusmurtuma oireilee rasituskipuna, joka rauhoittuu levossa. Siihen voi liittyä myös luun kosketusarkuutta tai turvotusta paikallisesti.

Usein oireet alkavat jo ennen varsinaisen murtuman syntyä. Siksi olisikin parempi puhua rasitusmurtuman esiasteesta. Tilanne myös yleensä havaitaan tässä vaiheessa

3. Mene lääkäriin

Lääkäriin on syytä lähteä, jos rasituksessa esiintyy jatkuvasti kipua tai kipu pahenee koko ajan. Yleensä rasitusmurtuma todetaan magneettitutkimuksella. Tavallisessa röntgenkuvassa näkyy esiasteesta vain hentoja viitteitä.

Tärkein hoito rasitusmurtumassa on kuormituksen ja lisärasituksen välttäminen. Jos murtuma on jo syntynyt, kuormituksen poistamiseksi tarvitaan kyynärsauvoja. Esiasteessa voi riittää tärähdyksiä vaimentava tukevapohjainen jalkine.

Oireita voi tarvittaessa lievittää kipulääkkeillä, mutta ne eivät nopeuta paranemista. Siksi kipulääkekuurit ovat turhia. Kipu myös viestii liiasta kuormituksesta, joten siksikään sitä ei kannata vaimentaa lääkkeillä, ellei ole aivan pakko.

4. Liiku kevennetysti

Kuormituksen välttäminen ei tarkoita vuodelepoa, vaan liikkuminen on edelleen sallittua ja suotavaa, kunhan rasitus on sopivaa. Esimerkiksi vesijuoksu on rasitusmurtumasta kuntoutuessa erinomainen laji. Myös kuntosalilla voi harjoitella kevennetysti. Apua, tukea ja ohjausta kuntouttavaan harjoitteluun saa fysioterapeutilta. Liikkumista on maltettava keventää vähintään 3–4 viikon ajan.

Kun murtuma on varmasti rauhoittunut, normaaliin kuormitukseen voidaan palata varovaisesti. Tosin treeniin saatetaan tarvita myös pysyviä muutoksia, jottei sama pääsisi toistumaan. Hyvin parantuneen rasitusmurtuman uusiminen on kuitenkin harvinaista.

5. Aloita maltilla ja vaihtele lajeja

Jos haluaa ehkäistä rasitusmurtumia, on pidettävä maltti alaraajoja kuormittavien liikuntaharrastusten aloituksessa. Kun rasitusta nostetaan asteittain, luusto kykenee sopeutumaan muuttuvaan kuormitukseen. Olisi myös hyvä vaihdella välillä lajia, esimerkiksi hiihdosta juoksuun. Kaikki iskuja sisältävä liikunta on luustolle hyväksi. Käveleminenkin riittää.

Lisäksi kannattaa syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Luuston kunnon kannalta on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista. Matalaan D-vitamiinitasoon liittyy lisääntynyt luunmurtumien vaara. Myös kalsiumin puute heikentää luustoa.

Suomessa auringosta ja ravinnosta saatava D-vitamiini ei useinkaan riitä kattamaan elimistön D-vitamiinin tarvetta. Siksi D-vitamiinilisä on paikallaan monille ympäri vuoden. Myös kalsiumlisää on syytä harkita, mikäli ruokavalio ei sisällä riittävästi maitotuotteita.

Asiantuntija: ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Teemu Paatela, Terveystalo