Tamperelaistunut karjalaispoika Mikko Majanlahti pyrki vuonna 1957 teatterikouluun, jota johtanut Matti Aro arvioi tulokkaan nopeasti.
– Niin hyvä poika, että voisi ohjata heti.
24-vuotias Majanlahti oli harjaantunut harrastajien teatteriryhmissä. Yli viisikymppinen Aro puolestaan aisti lahjakkuudet tarkasti.
Majanlahti halusi ja pääsi mieluisaan oppiin; tähtäin oli ryhtyä ohjaajaksi ammattiteatteriin.
Muuan, vasta 18-vuotias Maija-Liisa Sivonen oli jo vuotta aikaisemmin valittu teatterikouluun opiskelemaan näyttelijäksi.
Ja niin nuoriherra Majanlahti kohtasi neiti Sivosen oppilaitoksen uumenissa, lähes 60 vuotta sitten.
– Onpas teillä hyvät hampaat, sanoin jotain sanoakseni Mikolle, Maija-Liisa Majanlahti muistelee kotonaan Tampereen Klingendahlissa.
– Minä taas ajattelin, että onpas näpsäkkä tyttö, mutta aivan kauheat kengät, Mikko Majanlahti juttelee.
Vuoden 1957 suvi sujui Pyynikin kesäteatterissa. Silloin alkoi myös seurustelu. Naimisiin pari päätyi vuonna 1961. Avioliittoa on takana jo 55 vuotta.
Pitkään yhdessäoloon Majanlahdilla ei ole salaista reseptiä. Puolison valinta vain osui kohdalleen.
– Mikko on periaatteessa aika hiljainen, minä taas puhun ja laulan, Maija-Liisa Majanlahti kertoo.
– Toisinaan hän yhä pyytää, voisinko olla tovin vaiti, kun kotifilmien äänitys häiriintyy tai hän vetäytyy työhuoneeseensa tietokoneineen.
Heikki ja Eve Hietamiehen kirjoittamassa, Tapio Suomisen ohjaamassa televisiosarjassa Kovaa maata oli Maija-Liisa Majanlahdella (vas.) päärooli Ruusa Viitalana, mukana myös Anitta Niemi.
Mikko Majanlahden teatteriura alkoi näyttelijänä. Teatterikoulussa opetti legendaarinen Wilho Ilmari, ja kurssikavereina olivat Esko Salminen, Jarno Hiilloskorpi sekä pariskunta Liisa Roine ja Seppo Mäki.
Mikko Majanlahti on syntynyt Jääskessä. Evakkoreissu puna-armeijan tieltä toi perheen vuonna 1941 Kokemäen ja Pirkkalan kautta Tampereelle.
– Vuoteen 1945 sukunimeni oli Mansikka, jonka isäni Toivo halusi vaihtaa. Teatterissa hän oli lähinnä innokas esitysten katsoja.
Se jätti poikaan kipinän, joka roihahti vasta Tampereella 1940-luvun loppupuolella.
– 16-vuotiaana hakeuduin työväenopiston näytelmäkerhoon vanhalle kirjastotalolle. Raittiusseurassa esitin Pohjalaisten vallesmannia liian isot saappaat täynnä sanomalehtiä.
Ensimmäisiä katsojakokemuksia oli Tampereen Teatterissa Sakari Topeliuksen Hyrrä, josta mieleen jäi näyttelijä Sylvi Salosen repliikki: ”Tiedän vaan, mik on parempaa, se on makkaraa”.
Ison, köyhän perheen poikaan teki vaikutuksen suuri makkarapötkö, joka kainalossaan Salonen käyskenteli näyttämöllä.
Antti Majanlahti on näytellyt TV2:n draamasarjassa Uusi päivä alusta lähtien, syksystä 2010. – Aikanaan haaveilin rock-lehden toimittajan urasta, mutta kyllä teatteri on tuntunut oikeaan osuneelta valinnalta.
Kun Mikko Majanlahden tuleva puoliso Maija-Liisa oli vielä Ilomantsin Sivosia, hän halusi jo esiintymään.
– Voitin 12-vuotiaana Yleisradion lausuntakilpailun. Toimittaja Unto Miettinen puhutteli minua ”metsätyömiehen lapsena, pienenä lausujatyttönä”.
Seitsemästä pikku-Sivosesta Maija-Liisa oli seitsemäs. Lapsista kaksi oli kuollut ja neljä jäi kotiin, kun katraan nuorimmainen lähti kouluun Joensuuhun.
– Siellä piti asua viikot perheessä. Erään kerran vieraisille sattui Joensuun teatterin johtaja Rauli Lehtonen, jolle heräsin lausumaan yöpuvussa.
Kun Lehtonen tuli vuonna 1963 Tampereen Teatteriin johtajaksi, hän muisti Maija-Liisan jo Joensuusta.
Joensuussa Maija-Liisa ehti avustaa kaupunginteatterissa jopa Ritva Arvelon ohjauksessa, kunnes ensi yrittämällä tie avautui teatterikouluun Helsinkiin. Kurssitoveriksi osui muiden muassa tamperelainen Seela Virtanen, myöhemmin Sella, joka parhaillaankin hurmaa Suomen Kansallisteatterissa.
Majanlahden pariskunnasta ensin valmistunut Maija-Liisa kiinnittyi vuodeksi Imatran Teatteriin. Ensimmäinen yhteinen työpaikka löytyi Lappeenrannasta.
– Teatteri toimi työväenyhdistyksen puutalossa, jossa sunnuntaisin järjestettiin ensin päiväpainit. Kun sitten illalla esiinnyimme, salissa haisi pistävä hiki.
Mikko Majanlahden ensimmäiseksi ohjaukseksi Lappeenrannan teatterissa osui Ensio Rislakin Ruma Elsa, nimiosassa vaimonsa. Sitä harjoitellessa Mikolle kiiri Tampereelta suru-uutinen.
– Veli soitti isän olevan kuolemaisillaan. Maija-Liisa vaivasi kotona pullataikinaa, ja sekin jäi kesken, kun lähdimme. Tampereen asemalla veljet olivat vastassa mustissaan. Isä oli ehtinyt kuolla.
Lappeenrantaan palattuaan pariskuntaa odottivat arkisemmat aikeet. Ensitoiminaan teatterinjohtaja pyysi nimen vekseliinsä, ja Majanlahti kirjoitti.
– Lämpiössä asian karuus paljastui, kun kysyin, kenellä ei vielä ole nimeä johtajan vekselissä. Yksikään käsi ei noussut.
Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1978 näytelmässä Katariina ja sirkus Maija-Liisa Majanlahti ja Juhani Niemelä esittivät ihan oikeita sirkustemppuja. Taustalla sirkuksen klovni, näyttelijä Leo Pentti.
Majanlahtien ensimmäinen lapsi Sanna oli jo tuloillaan, kun vanhemmat saivat kiinnitykset johtaja Kalervo Nissilältä Tampereen Teatteriin.
– Täytin 30 vuotta ohjaamani musikaalin Fantastics ensi-iltapäivänä. Olimme myös mukana Tampereen Teatterin maineikkaassa, Wienissäkin vierailleessa West Side Storyssä.
Vuonna 1965 johtaja Eugen Terttula kutsui Majalahdet Tampereen Työväen Teatteriin. Alkoi 20-vuotinen rupeama TTT:ssa.
– Kun odotin toista lastamme Anttia, sen annettiin näkyä roolissani Arvo Salon ohjaamassa Lapualaisoopperassa. Aamulehti kiitti ohjaajan loistoideaa laittaa yksi naisista raskaaksi.
1960- ja 70-lukujen vaihteessa TTT eli Kai Savolan johdolla loistoaikaansa. Katsomot pullistelivat, esitykset puhuttivat. Näyttelijöillä saattoi olla rooli kahdeksassa eri näytelmässä, ja myös sunnuntaina näyteltiin.
– Pärjäsimme, kun kaikki talossa puhalsivat samaan hiileen, Majanlahdet arvioivat.
Nykyinen tapa palkata esityksiin paljon vierailijoita ei miellytä Mikko Majanlahtea.
– Ensemble on tärkeä. Tuttu porukka hallitsee rytmit, paussit, muun.
Voimakkaiden taistolaiskommunistien tulo teatteriin 1970-luvun alussa häiritsi Mikko Majanlahtea.
– Tehkää mitä teette, olkaa mitä olette, mutta älkää tuoko politiikkaa näyttämölle, sanoin heille.
Vähemmistökommunistien uho laantui teatterissa yhtä nopeasti kuin syntyikin.
Samoihin aikoihin Maija-Liisa Majanlahti näytteli Ikäneito Rositan ja loi poikkitaidetta näytelmässä Katariina ja sirkus.
– Opettelin kävelemään suuren pallon päällä.
1978 Mikko Majanlahti ohjasi Säätiön. Sitä pidetään yhtenä TTT:n parhaista esityksistä.
– Aamulehden ylin kulttuuriguru Olavi Veistäjä kirjoitti, että Majanlahti toi teatteriin teatterin.
Uuden talon valmistuttua 1985 TTT palkkasi pomokseen Taisto-Bertil Orsmaan.
– Hänen alaisekseen en halunnut taloon jäädä.
Mikko Majanlahti sai tarjouksen Turusta, jossa tarjolla oli johtajan paikka vuoteen 1990.
– Maija-Liisa seurasi 1987 perässä ja näytteli Turussa vuoteen 2000, jolloin jäi eläkkeelle. Samalla päätimme palata Tampereelle.
Turussa Majanlahdet havaitsivat yleisössä piirteitä, joita ei Tampereella ollut. Ovimies saattoi kertoa ohjaajalle, että hyvin meni, vain 18 katsojaa lähti kesken.
– Yleensä en ohjauksissani hermoillut. Joskus tosin kenraaliharjoituksissa saattoi palaa aski tupakkaa.
Lapsista Sanna Majanlahti näytteli ensimmäisen roolinsa nelivuotiaana.
– Muistan vain, miten meidän piti ikätoverini Outi Pasasen kanssa kiistellä nallesta, hän kertoo.
Pyrkimys seurata vanhempien uraa toteutui teatterikorkeakoulun kautta näyttelijäksi.
– Vanhemmat opettivat, kuinka teatteri on pyhä asia, ei elämää suurempi, mutta paljon joka tapauksessa, Sanna Majanlahti kertoo.
Hän viihtyy freelancenäyttelijänä. Parhaillaan Sannalla on tekeillä 6. helmikuuta ensi-iltansa Teatteri Siperiassa Tampereella saava kantaesitys Emmi Itärannan romaanista Teemestarin kirja.
Hänen lapsensa eivät jatka perheen teatteriuraa.
– Tyttäristäni Anna, 25, soittaa taitavasti pianoa ja Senni, 14, harrastaa innolla joukkuevoimistelua. Oskarin, 22, tavoitteena on ammattimuusikon ura.
Sannan veli, Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselta valmistunut Antti Majanlahti on TV2:n draamasarja Uuden päivän kantavia, alkuperäisiä voimia.
Vuonna 1976 TTT:n 75-vuotisjuhlanäytelmässä Mestari Olavi Antti valloitti kerjäläislapsena Roineen teatterisukuun kuuluvan Janne Auvisen kanssa.
Ensi-illassa katsomossa ollut presidentti Urho Kekkonen taputti lämpiössä päälaelle ja hänen seuranaan ollut pääministeri Kalevi Sorsa sanoi, että hyvin meni, pojat.
– Joskus haaveilin urasta rock-lehden toimittajana, mutta teatteri on veren perintö. Lapsuuden muistoissa haisevat edelleen lavastevaraston sahanpuru, naisten pukuhuoneiden lakka, miesten puolen tuhti tupakka.
Vanhemmat eivät pakottaneet alalle, ja tuli vain yksi ohje: Kun satutte kuulumaan teatterisukuun, nimi vaatii toisinaan myös hieman hillitsemään itseään.
Antti Majanlahden yksitoistavuotias tytär Emma tanssii ja laulaa. Kahdeksanvuotias kuopus Eino on isänsä mielestä melkoinen vilpertti, josta saattaa kasvaa vaikka millainen showmies.
Isoisä Mikko Majanlahtikin näkee pojanpojassaan ainesta. Kun viime kesänä eräässä tilaisuudessa puheensorina vaimeni, nuori Eino Majanlahti astui esiin ja kajautti kovalla äänellä: ”Jaahas, varmaankin tässä olisi vitsin paikka!” ●
Tteksti Hannu Koskela, kuvat Ari Ijäs, A-lehtien arkisto, Lehtikuva
