Puheenaiheet
Apu

Rakastetut teatterisuvut, osa1: Koko Rinteen suku lavalla

Rakastetut teatterisuvut, osa1: Koko Rinteen suku lavalla

Juttusarja esittelee Suomen tunnetuimpia teatterisukuja. Ensimmäisenä sukunsa tarinan kertoo Rinteen näyttelijäsuvun Tiina. – Muu ammatti ei tullut edes mieleen, sanoo Jalmari Rinteen ja Anni Aiton tytär.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Leena Klemelä, Johanna Kinnari, Lehtikuva
Mainos

Näyttelijä Tiina Rinne, 86, seisahtuu kotiseinälleen ripustamansa näyttelijä Anni Aiton muotokuvan luo. Hetkessä kohtaavat tytär ja äiti, katsojan eläväisen vilkkaat silmät ja maalaukseen taltioitunut voimakas katse.  

– Siinä iässä, kun vielä niiailin lapsuudenkodissani vierailleille teatterin sedille ja tädeille, joka toinen sanoi minulle, että sinulla on isäsi silmät, joka toinen taas, että äitisi silmät.

– Kyllä nämä ruskeat silmäni ovat isältäni Jalmari Rinteeltä perityt.

Viimeisimmässä televisioroolissaan Kotikadun Maija Mäkimaana hurmannut Tiina Rinne laskee näytelleensä yhtämittaisesti 62 ja puoli vuotta.

– Televisiotyö oli mieluisaa, koska Kotikadussa meillä oli äärimmäisen mukava ydinporukka. Olisi ollut hauska jatkaa, mutta sitten Yleltä loppuivat rahat ja Kotikatu lopetettiin.

– Hyvät muistot jäivät, ja jos vielä pyytäisivät televisioon, niin miksi ei, koska siihen ei jää pitkäksi aikaa kiinni, Tiina Rinne sanoo hymyssä suin.

– Mutta kyllä teatteri on minulle sittenkin ollut mieluisin paikka.

Tiina Rinne aloitti teatterikoulussa vuonna 1947 ja valmistui näyttelijöiden opinahjosta 1950.

– Ammatinvalinnassa minulla oli yksi ja ainoa vaihtoehto. Muuta kuin näyttelijäksi ryhtymistä en edes ajatellut, Rinne kertoo.

Sukupaineita tietysti oli, kun Jalmari-isän veljet Joel ja Einar Rinne muodostivat kovan kolmikon ja perustan Rinteen karttuvalle komeljanttarisuvulle.

Ja moniosaajia veljekset olivat niin kiertueilla ympäri Suomen kuin elokuvissakin mykkäfilmeistä lähtien.

Vaikka Tiina Rinteellä oli tarkka ja varma suunnitelma omasta työtulevaisuudestaan, hän ei aikanaan kansakoulussa tahtonut erityisesti näkyä.

– Kaverini olivat toisenlaisista, normaaleista perheistä, enkä minä tietysti tiennyt muunlaisesta elämästä kuin siitä, mitä elin. 

Opettajat pitivät itsestään selvänä, että Tiina Rinne näyttelijöiden tyttärenä lausuu koulun juhlissa runoja.

– Vaikka minä inhosin lausuntaa.

– Turun tyttölyseossa ohjasin jonkun kuvaelman, mutta minulla ei ollut mitään vetoa ohjaajaksi.

Nelivuotiaana Tiina Rinne ensimmäisen kerran kertoi isälleen, että aikoo näytteli­jäksi.

– Se on niin raskasta, isä yritti selvittää pikkutyttärelleen, mutta minuun se ei tepsinyt. 

Operettiteatterin Erämaan laulua puuhasivat 1965 Elsa Sylvestersson (vas.), Tiinan veli Tommi Rinne, Hilkka Kinnunen ja Heikki Eteläpää.

Teatterikoulussa Tiina Rinnettä opetti Wilho Ilmari. Hän oli rehtori, mutta myös Jalmari Rinteen ja Anni Aiton kollega ja perheystävä, ja siksi yksi niistä teatterisedistä, joille Tiina Rinne lapsena sai kotonaan niiailla.

– Ilmari oli opettajana pateettinen sekä myös kannustava ja tarkka siitä, ettemme kouluaikana menneet teattereihin avustajaksi.

Tosin Tiina Rinne sai lopulta erityisestä pyynnöstä erikoisluvan näytellä kotimaisessa elokuvassa vuonna 1949.

– Se sattui lopulta olemaan kamalan huono Ilmari Unhon ohjaama filmi Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, jossa setäni kaiken ohessa näytteli nimiroolin.

Tiina Rinne osui Joel ”Jopi” Rinteen kanssa samaan aikaan johtaja Risto Orkon luo Suomi-Filmiin sopimuksen tekoon.

– Jopi kysyi minulta vain, että näytteletkös sinä nyt sitten minun äitiäni.

Jännityselokuvan talvikuvia filmattiin Lopella. Paljoa muuta Tiina Rinne ei jutusta muista.

Hän sanoo silloin tällöin katsovansa vanhoja kotimaisia elokuvia televisiosta.

– Kun niissä näkyy niin paljon tuttuja setiä, tätejä ja myöhemmin myös teatterikoulun aikaisia kurssikavereita.

Tiina Rinteen kanssa alalle opiskelivat samassa sakissa muun muassa Veikko Sinisalo, Mikko Niskanen ja Leo Jokela sekä koulun johtajan Wilho Ilmarin tytär Maija-Liisa Ilmari ja teatterisuvun vesa Jussi Jurkka.

– Jussin kanssa minulla oli seurustelusuhde.

Molemmilla oli sukunsa vuoksi hyvä tuntuma teatterilaisiin.

– Jussi ei varsinaisesti ollut millään lailla ujo, mutta hyvin herkkä hän oli.

– Meillä oli paljon yhteistä taustaa, mutta olimme silloin niin nuoria; minä 17- ja Jussi 18-vuotias.

Parasta aikaa Rinne & Jurkka -parilla oli  1950-luvun alussa Mauno Mannisen perustamassa Intimiteatterissa. Mutta sitten tuli ero, eikä Jussi Jurkasta tullut Tiina Rinteen aviomiestä.

– Jussi vetäytyi. Hän oli hiljainen, vanhemmiten yksinäinenkin.

Teatterilaisten hankalat työajat tulivat Rinteelle tutuiksi jo lapsuudessa.

– Meillä oli kotiapulainen Salli, jonka isä ja äiti pestasivat, kun minä olin vasta kolmikuukautinen vauva. Kotiapulaiset olivat tuolloin aika yleisiä, enkä minä muista, että hän olisi ollut meillä siksi, että vanhempani olisivat olleet kotoa liian paljon poissa.

Sallista tuli lopulta perheenjäsen, joka lähti vasta Tiina Rinteen vartuttua lähes parikymppiseksi.

– Hän perusti vasta silloin perheen ja sai kaksi omaa lasta. Nämä pitivät meitä Rinteitä lähes omana sisarenaan ja veljinään. Olihan meillä melkein sama äiti.

– Salli auttoi toisinaan vielä isän uudessa taloudessa, Tiina Rinne muistelee.

Hänen isänsä Jalmari Rinne perusti uuden perheen mentyään naimisiin näyttelijä Ansa Ikosen kanssa.

– Ansa ei koskaan onneksi edes yrittänyt olla meille äiti. Tulin hänen kanssaan hyvin toimeen.

Isä ja hänen uusi vaimonsa majoittivat Tiina Rinteen kotiinsa tämän teatterikouluajaksi.

– Isä ohjasi teatterikoulussa kurssillemme Robert Kiljanderin näytelmän Kuopion takana, ja hän myös katsoi kaikki minun kenraaliharjoitukseni.

Tiina Rinne kertoo nähneensä isänsä kasvoista kulloinkin, miten esitys meni.

– Isä neuvoi pieniä keinoja; saattoi sanoa, että älä kävele näin vaan näin. Eteen hän ei silti alkanut näytellä, ja hän oli arvioissaan ehdottoman rehellinen.

Äiti Anni Aitolla oli hoivaava ote tyttärensä ammatinvalinnan suhteen.

– Voi lapsikulta, kyllä se on niin raskas ura, hän sanoi ja alistui sitten tyttärensä tahtoon.

Tiina Rinne näytteli voimakkaita tunteita vuonna 2003 Pirkko Saision näytelmässä Tunnottomuus.

Kun Tiina Rinne nyt katsoo taaksepäin, hänen on vaikea nimetä parasta tai mieluisinta rooliaan.

– Minulla on ollut paljon hyviä tehtäviä, ja kun roolin saa, usein ei arvaakaan, mitä kaikkea kiinnostavaa sen sisältä löytyy.

Tarinat ovat vetäneet vuosikymmenet. Näyttelijäksi ryhtymistä ei ole tarvinnut hetkeäkään katua.

– Valintani on ollut oikea ja kaiken aikaa minulle elintärkeä.

Samoin kävi Tiina Rinteen veljille Tommi Rinteelle ja Taneli Rinteelle.

– Kummallekin näyttelijäntyö oli ainut vaihtoehto. Taneli tosin alkoi seurustella varsin aikaisin ja tuli isäksi 18-vuotiaana. Se hieman vaikutti suunnitelmiin, jotka hänenkin kohdallaan johtivat teatteriin.

– Uudessa perheessään isälle syntyi kaksi tytärtä Katriina Rinne ja Marjatta Rinne. Heistäkin tuli näyttelijöitä.

– Isällä tuntui perheen suhteen olleen tarkka suunnitelma. Meitä lapsia hänelle nimittäin syntyi aika täsmällisesti viiden vuoden välein ja yhteensä viisi, Tiina Rinne sanoo.

Isänsä veljessarjasta hän ehti nähdä myös Einar Rinteen, joka kuoli vuonna 1933 Tiina Rinteen ollessa nelivuotias.

– Muistan, kuinka istuin hänen polvellaan. Hän oli luonteeltaan hyvä ja pehmeä.

– Joel Rinne oli puolestaan mukava setä, mutta luonteeltaan isäni täydellinen vastakohta. Kun isäni oli suuntautunut ihmisiin, joiden kanssa oli tekemisissä, Jopi katsoi enemmän itsekeskeisesti itseensä.

Tiina Rinteen kodissa on komea, valkoinen kaappikello, joka on kulkenut teatterisuvussa jo pitkään.

– Se on oikeasti vanhempi kuin minä, sillä se on valmistunut vuonna 1736.

Ison ikkunan äärellä on valkoinen taiteilija Aimo Tukiaisen veistos Jalmari Rinteestä.

– Se on isäni, jonka kasvoilla on kaksi eri ilmettä.

Jännittävä teos. Elävä. Pysäyttävä.

Tiina Rinne oli 1950-luvulla kiinnitettynä Intimiteatterissa, Vaasan suomalaisessa teatterissa sekä Turun kaupunginteatterissa.

Vuodesta 1961 hän näytteli Helsingin kaupunginteatterissa ja sen edeltäjässä. Vuonna 1977 Rinne aloitti Suomen kansallisteatterissa.

Tiina Rinteen puoliso ei ollut teatterisuvuista, mutta kylläkin teatterin harrastaja taidehistorioitsija, professori Aimo Reitala.

– Hänellä oli jo koulupoikana ollut ensi-iltakortti teatteriin, niin että ainakin harrastusta löytyi.

Reitaloiden lapsista Mikosta tuli näyttelijä ja teatterin ammattilainen, Hetasta teatterintutkija ja Jannesta lääkäri, joka hänkin on näytellyt, tosin vain pienet roolit parissa kotimaisessa elokuvassa.

– Lapsemme saivat itse valita uransa, ja se oli meille mieheni kanssa tärkeätä. Sillä jos vanhemmat liikaa puuttuvat lastensa ammatinvalintaan, ei se yleensä pääty hyvin.

Tällä haavaa Tiina Rinteen harrastuksista tärkein on uinti.

– Viihtyisin vedessä vaikka kuinka kauan tahansa. Se virkistää ja rentouttaa. Vesijumppa on minulle lähes taivas.

Mökeillä Mietoisissa ja Ruovedellä järvet odottavat jälleen tänä keväänä innokasta pulikoijaa.

– Meillä oli jo lapsuudessani Ruovedellä pieni loma-asunto, jossa vietin perheemme kanssa kesiä.

Nykyisin Tiina Rinne toisinaan tahtoo tiedustella lastensa mielipidettä jostakin aikomastaan valinnasta.

– Viimeksi kysyin, antaisinko hiusteni tulla harmaiksi. Pojat vastasivat, että anna vaan. Tytär sen sijaan sanoi heti, että älä anna, koska se ei sovi sinun karaktääriisi eikä karderooppiisi. ●

Teksti Hannu Koskela, kuvitus Antti Nikunen, kuvat Johanna Kinnari, Lehtikuva ja Leena Klemelä

Julkaistu: 22.1.2016