Hannu Lauerma: Psykoosi ja sen lääkkeet – niin outoa harhakäsitystä ei olekaan, ettei siihen löytäisi mieleistään tukea netistä

Psykoosisairauksissa ihminen menettää joko äkillisesti tai pitkän ajanjakson mittaan kykynsä hahmottaa ympärillämme olevaa todellisuutta.

Keskeisimpiä oireita ovat hallusinaatiot eli harha-aistimukset, joita potilas ei kykene erottamaan aistimuksista, jotka ovat lähtöisin ympäröivästä maailmasta.

Pitkäkestoisimpaan psykoosisairauteen, skitsofreniaan, liittyy hyvin usein komentelevia, kommentoivia ja keskustelevia sanallisia kuuloharhoja, jotka saattavat ohjata sairastuneen käyttäytymistä.

Esimerkiksi musikaaliset hallusinaatiot ovat harvinaisia, ja voivat erityisesti ikääntyneillä liittyä mm. sisäkorvan sairauksiin. Harhoja voi kuitenkin esiintyä minkä tahansa aistijärjestelmän piirissä.

Monelle elimellisperäiselle sairaudelle ovat erityisen tyypillisiä näköharhat, ja uusien muuntohuumeiden aiheuttamissa tiloissa näyttää olevan yleistä, että potilas tuntee ihonsa alla möngertävän jotain olioita.

Skitsofreeniset harhat, joissa vaikkapa vatsaan laitettu sammakko puhuu potilaalle tai presidentti antaa hänelle määräyksiä otsaan asennetun kaiuttimen kautta, ovat usein niin eriskummallisia ja reaalimaailmassa mahdottomia, että kuka tahansa ymmärtää niiden luonteen.

Sen sijaan vain harhaluuloista ja oudoista tulkinnoista muodostuvissa kapea-alaisissa psykooseissa kokemus on joskus sellainen, että se voisi olla tottakin – potilas esimerkiksi pelkää rikollisjengin vainoavan häntä.

Harhaluonne valkenee ehkä vain niin, että hän kertoo vainoamisen merkeiksi vaikkapa lintujen lentotavan tai naapurin oudon kaulakorun.

Psykoosilääkkeet eli antipsykootit ovat laaja, keskenään hyvin erilaisten molekyylien ryhmä, jotka poistavat harhat tai vähintäänkin lieventävät niiden intensiteettiä. Ne siis eivät pelkästään rauhoita, ja vain osalla on esimerkiksi unettavia vaikutuksia, jolloin pelokkaana valvova potilas ei tarvitse erillisiä unilääkkeitä.

Psykoosilääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä tuota välitöntä mielihyvää. Niitä ei voi korvata rauhoittavilla lääkkeillä, vaikka sitäkin kokeiltiin eräässä tutkimuksessa vielä 1990-luvun alussa niin, että mukana oli tavallista intensiivisempi psykososiaalinen hoito.

Kaikilla niistä on sivuvaikutuksia, mutta keskenään hyvin erilaisia, ja niiden ottaminen huomioon on keskeisen tärkeää. Jos potilaan ja lääkärin yhteistyö- ja luottamussuhde ovat hyvät, niiden eliminointi tai minimointi on mahdollista lääkkeen ja sen annoksen tarkalla valinnalla.

Eritoten pitkävaikutteisten, lihakseen pistettävien psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy vähäisempi kuolleisuus ja pienempi riski päätyä uudestaan sairaalahoitoon kuin muilla skitsofreniapotilailla.

Lisäksi henkirikoksia tekevät lähinnä vain lääkitsemättömät ja pelokkaat psykoosipotilaat, joista suuri osa hakee lohtua välitöntä mielihyvää tuottavista päihteistä.

Lääkehoitoon motivoimisen suuri ongelma onkin se, että antipsykootit usein vaikuttavat vasta viikkojen viiveellä, ja vaikutus myös säilyy viikkoja hoidon lopettamisen jälkeen.

Siten muutosten syysuhde sairauden eri vaiheisiin ei aina valkene potilaille, varsinkaan niille, joille ominaista on sairaalloinen epäluuloisuus.

Ongelmaa korostaa se, ettei niin eriskummallista harhakäsitystä ole olemassa, ettei siihen löytäisi mieleistään tukea netistä.

Äänimatka mielen pimeälle puolelle

Psykiatri Hannu Lauerma on A-lehtien uudenlaisen pitkän äänikirjan pääosassa. Hannu Lauerma ja Kiehtova mieli on kolmetuntinen ääniteos, joka käsittelee ihmismielen häiriöitä ja sitä, miten pettäviä ajattelumme, käsityksemme ja muistomme voivat olla.

Kuuntele Hannu Lauerma ja Kiehtova mieli Storytel-palvelussa.