Poliitikon ulkonäön arvostelu vie huomion pois olennaisesta – politiikka on työtä, ei catwalk
Jokainen johtaja ansaitsee sen, että keskitytään siihen, mikä todella ratkaisee – kykyyn johtaa. Siinäkin riittää arvioitavaa, kirjoittaa päätoimittaja Samuel Savolainen.
On yksi asia, jonka pitäisi olla itsestään selvää vuonna 2025, mutta ei vieläkään ole: naispoliitikkojen ulkonäkö ei kuulu julkisen arvostelun piiriin. Laukku, hameen pituus, oma pituus, paino, hiusten väri tai asento eivät esimerkiksi kerro kyvystä johtaa – substanssi sen sijaan kertoo.
Silti naiset politiikassa kulkevat kahden tason asteikon kautta.
Tarja Halonen, Suomen ensimmäinen naispresidentti, kertoo Avun haastattelussa, kuinka häntä arvosteltiin siitä, että hän oli liian pitkä, liian arkinen tai hiukset huonosti kammatut, ja kuinka häneltä kysyttiin jopa nenäleikkauksesta. Se satutti. Hänen ulkonäkönsä oli jatkuva keskustelun aihe. Miehillä näin ei ole – kun ei ole, syntyy kaksoisstandardi.
”Harmittominakin pidetyt kommentit ylläpitävät kulttuuria, jossa naiset joutuvat todistamaan arvonsa kahteen kertaan.”
Muitakin esimerkkejä on. Sanna Marinin valokuva Trendi-lehdessä vuonna 2020 herätti kohun hänen rintakehänsä takia, ei poliittisten linjausten. Jotkut asiat sentään ovat edenneet: Halosta pilkattiin muumilaukusta, mutta kun vuonna 2025 Japanin pääministeri kantaa itse laukkunsa – se on arvostettua. Silti tämäkin osoittaa, miten tarkkaan naispoliitikkojen ulkonäköä seurataan.
Tässä kohtaa myös meidän miesten on oltava rehellisiä. Harmittominakin pidetyt kommentit ylläpitävät kulttuuria, jossa naiset joutuvat todistamaan arvonsa kahteen kertaan. Mutta politiikka on työtä, ei catwalk: ulkonäön arvostelu vie huomion pois olennaisesta. Ei riitä, että sanoo ”ei kaikki miehet” – on puututtava, kun tällaista tapahtuu.
Paras lääke tähän on arvioida osaamista, ei ulkokuorta. Jokainen johtaja ansaitsee sen, että keskitytään siihen, mikä todella ratkaisee – kykyyn johtaa. Siinäkin riittää arvioitavaa.
