Tarja Halonen ei koskaan halunnut naiseksi jalustalla. Presidenttinä hänen ulkomuodostaan tuli vapaata riistaa.
”Olen kuunnellut haukkumisia 50 vuotta ja somessa 25 vuotta”, hän sanoo.
Halonen nousee yhä joka aamu aktivistina.
Uimastadionin altaassa eräs tunnettu kansalainen kauhoi aamuseitsemältä riuskoja vetoja. Silmillä oli uimalasit, ja tiukka uimalakki peitti punaisen tukan. Harva tunnisti tässä asussa Tarja Halosen.
Tuolloin, 1990-luvun puolivälin jälkeen, Halonen ei ollut vielä noussut presidentiksi. Stadikan aamu-uimarit eivät muutenkaan toisiaan tuijotelleet.
Uimisen jälkeen istuimme hänen virka-autonsa takapenkillä. Olimme tavanneet jo joitakin vuosia aiemmin, kun Halonen oli ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta nyt puhuttiin ulkoasiainministerin työstä. Tähän pestiin hän oli noussut huhtikuussa 1995.
Halosen kanssa ei jaariteltu tai harrastettu kevyttä small talkia. Siihen ei olisi automatkan aikana ollut aikaakaan. Halosen tyyliin kuuluivat nopeat, tarkkaan harkitut mielipiteet. Hän oli ripeä käänteissään, ja sanankäyttö oli hyvin hallussa. Pikaisen haastattelun jälkeen autonkuljettaja kurvasi ulkoministeriön eteen Katajanokalle, ja ministeri lähti kohti työmaataan.
Tarja Halosen tyyli on yhä sama, mutta nyt tunnelma on rennompi kuin takavuosina. Ollaan enemmän tuttuja, puhutaan myös ikääntymisestä ja tekonivelleikkauksista. Hän esittelee kävelysauvansa, joka on oivallinen tuki kävellessä. Mielipiteitä hänellä riittää yhä.
Ehkä vähän kuluneestikin ilmaistuna ”lasikattojen murtaja” tietää merkityksensä.
– En ole urallani hakenut tietoisesti mitään murtajan roolia, vaikka itse asiassa rikoin yhden jo vuonna 1970 ollessani ensimmäinen nainen SAK:n juristina. Olin ainoa työmarkkinoilla vaikuttava juristinainen. Olin ollut myös lakkojuristi, Tarja Halonen kertoo työhuoneessaan Helsingin Hakaniemessä sijaitsevassa Graniittilinnassa.
Sieltä ei ole pitkä matka SAK:n pääkallopaikalle Hakaniemen torin laidalle.
Halosta hymyilyttää, miten yli viisikymmentä vuotta sitten SAK:n silloinen puheenjohtaja Niilo Hämäläinen tuumasi, että voisihan liitossa olla yksi ”tyttötuomari”. Tosin totuuden nimissä Hämäläinen puhui myös ”poikatuomareista”.
Silti silloiset asenteet ja kielenkäyttö kuulostavat nykypäivänä tyystin vieraalta.
Naiseus tuli esiin heti Halosen ensimmäisenä työaamuna. Seitsemäs joulukuuta, hän tarkentaa. Puhelin soi, ja Halonen vastasi.
