Apu

Perheväkivalta – Mies jää yksin ja kokee itsensä sietämättömän pahaksi


Apua väkivaltaisille miehille ei ole tarjolla. Miehetkin pitäisi huomata ihmisinä, asiantuntijat sanoo.
Kuvat Adobe Stock

Perheväkivallan ja parisuhdeväkivallan uhreista yli 76 prosenttia on naisia, naiset myös täyttävät turvakodit. Mihin menee mies, jota nainen ja lapset ovat lähteneet pakoon turvakotiin?

Eipä juuri minnekään. Turvakoteja uhreille on kehitetty viime vuosina voimakkaasti, mutta miehille ei ole tullut apua.

– Miehille suunnattu työ on jäänyt huomattavan vähäiseksi, Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan psykoterapeutti Matti Kupila sanoo.

Mies kokee valtavaa syyllisyyttä

Kun mies menettää malttinsa ja kuristaa, hän hätääntyy itsekin. Osa miehistä ottaa yhteyttä Lyömättömään linjaan.

– Melkein jokainen tuntee valtavaa syyllisyyttä ja häpeää. He ovat saattaneet itse kokea väkivaltaa lapsuudessa tai aikaisemman suhteessa ja vannoneet, etteivät ikinä itse käytä väkivaltaa, Matti Kupila kertoo.

Hän tapaa työkseen miehiä, jotka ovat tehneet fyysistä väkivaltaa tai jotka ovat sillä hilkulla. Suurin osa työstä on henkisen väkivallan käsittelyä.

– Teko aiheuttaa suuren sisäisen ristiriidan ja mies kokee itsensä sietämättömän pahaksi. Monelle se aiheuttaa sosiaalista eristäytymistä.

Miehen rooli: pitää nainen tyytyväisenä

Miehen ja naisen ajattelutavassa on suuri ero.

– Mies kokee, että hänen roolinsa on pitää nainen tyytyväisenä. Mies saattaa ajatella, että tätä minulta toivottiin ja niin sen tein – mutta olisikin pitänyt tehdä toisin, Kupila kuvailee.

Suhteessa on voitu puhua naimisiin menosta, yhteen muuttamisesta ja lapsen hankinnasta. Mies voi kokea, että asia on sovittu ja sovitusta on pidettävä kiinni.

Kupilan mukaan miehen kyky tunnistaa ja ilmaista tunteitaan on heikompi kuin naisella. Miehet eivät aina pysty aistimaan tunneilmapiirin muutoksia.

– Mies voi joutua niin käsittämättömään tilanteeseen, että menettää malttinsa.

Jotkut miehet tulevat terapeutin luokse, koska kumppani sanoo muuten lähtevänsä suhteesta. Miehet aktivoituvat hakemaan apua väkivaltaisuuteen myös lasten takia.

Jos suhde teon jälkeen jatkuu ja puoliso sitten muistuttaa tapahtuneesta ja harjoittaa henkistä väkivaltaa, mies kokee menettäneensä viimeisetkin oikeutensa. Hän saattaa ajatella, että ainoa vaihtoehto on vain kestää.

Lue myös: Puolison väkivaltaisuus romahdutti Tommin elämän

Uhrin näkökulma pitää ymmärtää

Lyömättömässä linjassa keskeinen tehtävä on saada mies oivaltamaan uhrin näkökulma: kuinka vakavaa pelkoa väkivalta aiheuttaa. Jos mies ulkoistaa väkivaltansa syyt, mahdollisuudet kehittymiselle ovat heikot.

Kupila arvioi, että moni keskustelemaan tullut mies on tehnyt kumppanilleen myös seksuaalista väkivaltaa mutta ei halua puhua siitä.

– Korostamme, että väkivalta on aina rikos ja kerromme, että puoliso voi tehdä rikosilmoituksen vuosienkin kulutta tapahtuneesta. Usein kun tänne tullaan, rikosilmoitus on jo tehty.

Joskus voi olla niin, että molemmat osapuolet ovat tehneet rikosilmoituksen.

– Tarkoitus on, että keskustelussa mies saa uusia ajatuksia ja uuden näkökulman väkivaltaisuuteen. Hän alkaa miettiä, miten toimisi toisin ja miten tulisi itse paremmin ymmärretyksi suhteessa.

Lue myös: Isä hakkasi äitiä ja poikaa, mummo tarttui puukkoon

Onko mies väkivaltaisempi?

Onko mies yksinkertaisesti väkivaltaisempi olento kuin nainen?

– En uskaltaisi arvioida niin. Miehet ovat kykeneväisempiä fyysisillä keinoilla hallitsemaan naisia ja toisia miehiä. Naisille puolestaan kehittyy henkinen vahvuus ja kyvykkyys edistää omia tarpeitaan. Myös henkistä väkivaltaa voidaan kutsua väkivallaksi.

Miehellä ja naisella on yksi yksinkertainen perusero väkivaltatilanteessa. Se liittyy kuolemanpelkoon.

– Mies on isompi ja vahvempi. Jos mies lyö ja käy käsiksi, naisen pelkoreaktio on suuri. Tapahtuma voi aiheuttaa naiselle kuolemanpelkoa, lamauttaa ja jättää elämään pahat jäljet. Jos nainen on väkivaltainen miehelle, mies kuitenkin tietää, että hän voi paeta ja lyödä takaisin. Mies ei yleensä joudu kokemaan vastaavaa pelkoa.

"Miehetkin huomattava ihmisinä"

Suomessa on nyt kehitetty turvakoteja fyysisen ja henkisen väkivallan uhreille. Turvakotien järjestelmä toimii Suomessa jopa paremmin kuin Ruotsissa.

– Pitäisi huolehtia yhtä lailla väkivallan tekijöistä. Heidätkin pitäisi huomata ihmisinä, puolisoina, vanhempina ja yksilöinä.

Kupilan mielestä tehokkainta lähisuhdeväkivaltatyötä olisi se, että kaikkia osapuolia autettaisiin samanaikaisesti. Tarjotaan keskusteluapua yhdenvertaisesti kaikille osapuolille.

Sakot eivät paranna

Samoilla linjoilla on poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta. Hän arvioi, että väkivallan tekijä, mies, jää oman onnensa nojaan.

– Ei se auta juurisyihin, että ihminen saa sakkoja, tuomion ja laitetaan vankilaan, Heikkinen sanoo.

Heikkinen miettii, että jokin yhteiskunnassa on niin pielessä, että yksilöt purkavat ja iskevät kipunsa rakkaisiin ihmisiin. Hänestä lähisuhdeväkivaltaa torjutaan tehokkaimmin pitämällä huolta lapsista ja nuorista.

Lue myös: Nuorena pahoinpidelty Raakel Lignell kertoo tarinansa

Hoitakaa jo neuvolassa

– Mitä paremmin yhteiskunta hoitaa nuorisoa, torjuu syrjäytymistä ja hoitaa kansalaiseksi kasvattamista, sitä vähemmän meille syntyy väkivaltaa.

Suomessa nuoret naiset oireilevat masennuksella ja nuoret miehet rikoksilla. Myöhemmin miesten oireilu saattaa johtaa väkivaltaan parisuhteissa.

– Oireen juurisyy voi olla perheiden ongelmissa. Nuori kokee tuskaa perhetilanteesta. Nuorilla on mielenterveysongelmia. He tarvitsevat hoivaa, hoitoa ja tukea, Heikkinen sanoo.

Hän lisäisi terveydenhuollon puolella koulutusta, jotta tunnistettaisiin perheväkivalta ja sen eri muodot vaikka jo neuvolassa.

Miessakkien Kupila on samaa mieltä.

– Lähisuhdeväkivallasta puhuminen ja myös miesten auttamisen pitäisi olla osa perusterveydenhuoltoa.

Ratkaiseeko hallitus?

– Olemme edelleen vain pieni tekijä. Jos miehet saisivat enemmän tukea, siitä olisi todella paljon hyötyä ja valtava hyöty yhteiskunnalle myös taloudellisesti, Matti Kupila sanoo.

Hänestä järjestöjen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä. Miessakit ovat käyneet puhumassa esimerkiksi Setassa, Maria-Akatemiassa, Rikosseuraamuslaitoksessa ja neuvoloissa. Naistenlinja ei ole halunnut tehdä yhteistyötä.

– Väkivallan tekijöiden auttamisen palveluita ei ole järjestelmällisesti kehitetty valtakunnan tasolla, vaan työ nojautuu tällä hetkellä liian paljon järjestöjen tarjoamaan apuun. Tämä tarkoittaa, että palveluja ei ole maankattavasti tarjolla, yksikönpäällikkö Helena Ewalds sanoo.

Hän vastaa turvakotien ja auttavan Nollalinja-palvelun kehittämisestä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.

– Uskoisin että tämän hallituskauden aikana tilannetta on tarkoitus parantaa ja kehittää myös väkivallan tekijöille enemmän tarjolla olevia palveluita, Ewalds sanoo.

Miten autetaan miestä, joka on hilkulla tehdä väkivaltaisen teon tai jo on tehnyt väkivaltaa kumppaniaan kohtaan?

Lyömättömässä linjassa keskustellaan ja puretaan tilannetta: missä väkivaltaisia ajatuksia on syntynyt ja millaisessa tilanteessa teko on tapahtunut.

Miehen kanssa käydään läpi lapsuutta ja elämää yleensä. Keskustelun painopiste säilyy väkivallassa.

Tapaamisia on enintään 10 kappaletta. Tapaamisten vuosittainen keskiarvo on viisi.

Paritapaamisen ovat mahdollisia, jos pariskunnan molemmat osapuolet sitä toivovat ja tilanteet eivät aiheuta uhkaa.

Yksilö- ja paritapaamisten jälkeen mies voi osallistua ryhmäkeskusteluihin toisten miesten kanssa.

Julkaistu: 12.9.2019