Apu

”Juoksin marketista ulos, etten kuulisi pelikoneiden ääniä” – Peliriippuvaiset kertovat


Peliriippuvaisesta kehittyy yksinäinen mestarivalehtelija, joka lopulta aina häviää. Peliriippuvaiset Mattias Boström ja Jouko Vidgren kertovat.
Kuvat Ulla Veirto

Mattias Boström oppi nauttimaan pelaamisesta lapsena isän kanssa ja alkoi pelata koululaisena itsenäisesti.

– Se vaan oli äärettömän kivaa työntää rahaa sinne koneeseen. Pelasin isän rahoilla, joten sitä puolta ei tarvinnut ajatella. Varhaisessa vaiheessa huomasin, että kaikki ei ole kohdallaan ja olen riippuvainen. Kului 10 vuotta ennen kuin hain apua.

Boström istui autossa ja mietti lopullista ratkaisua, kuolemaa.

– Tajusin, että en uskalla riistää henkeäni ja etten saa hävittyjä rahoja takaisin. Olin ryssinyt raha-asiani ja pelkäsin, että joudun ulosottoon ja menetän luottotietoni. Se tuo äärettömän stressitilan.

Mattias Boström on peliriippuvainen, joka ei pelaa enää. Hän on vertaistukija KokeNet-palvelussa.

Myös Jouko Vidgren tottui pelaamiseen pienenä.

– Kotona pelattiin korttipeliä rahasta. Pikku hiljaa pelaaminen hiipi elämääni. En osaa sanoa, miksi aloin pelata.

Hänestä tuli tunnepelaaja, joka pelasi peittääkseen ahdistusta.

– Halusin pelata yksin ja sulkeutua omaan maailmaani. Riippuvaiset pelaavat yksin ja häpeävät. Edes läheiset eivät huomaa pelaamista. Minusta kehittyi hyvä valehtelija.

Kun Vidgren ounasteli olevansa koukussa, hän rimpuili vielä viisi vuotta ennen kuin lähti etsimään apua.

– Ymmärsin, että minulla on ongelma. Mitta tuli täyteen. Pääsin Peliklinikalle terapiaan. Psykologi kertoi minulle, miten toimin, kun pelaan. Kävin 3,5 vuotta terapiassa. Nyt vedän vertaistukiryhmiä. Se on samalla oman ongelmani hoitoa.

Jouko Vidgren on peliriippuvainen, joka ei pelaa enää. Hän toimii vertaistukijana Pelirajat'On-palvelussa.

"Iso voitto on kaikkein pahinta"

Boström luuli olevansa analyyttinen ja oppimishaluinen pelaaja, joka tuntee itsensä ja pelimaailman. Hän kuvitteli olevansa vakaa ja rauhallinen – kuin ammattilainen – kunnes häviöt sekoittivat pakan.

Suomessa on keskitytty alkoholiriippuvuuden hoitamiseen. Myös peliriippuvuus on sairaus, mutta siihen on herätty vasta viime vuosina. Pelit koukuttavat eri tavalla kuin alkoholi, ja pelit ovat kehittyneet entistä koukuttavammiksi. Paljon pelataan pikavippien turvin.

– Kukaan ei ymmärtänyt, mitä päässäni tapahtuu, kun työnsin rahaa automaattiin tai nettikasinoon. Pelatessa tulee todella hyväksi valehtelijaksi. Olisi tärkeää, että joku näkee sen läpi ja kyseenalaistaa. Silloin pelaaja joutuu selkä seinää vasten ja joutuu avaamaan omaa suhtautumistaan, Boström kertoo.

Kun riippuvainen hakee apua peliongelmaan, Boströmin mielestä on tärkeintä saada hänet luottamaan, että raha-asiat voi saada kuntoon.

– Pelaamiseen liittyy se, että pelaaja luulee, että hän saa asiat kuntoon pelaamalla.

Vidgren sanoo samaa.

– Pelaajalle iso voitto on kaikkein pahinta. Hän pelaa kaikki rahat.

Potti ei pelasta vaan koukuttaa.

"Pelin nopeus tuottaa mielihyvää"

Vidgrenin mielestä on tyhmää sanoa pelaajalle, että ”mikset sä lopeta”. Ulkopuoliset eivät ymmärrä, miten houkuttelevaksi pelit ovat käyneet.

– Jouduin juoksemaan Korson S-marketista ulos, etten kuulisi peliautomaattien ääniä. Nettipeleissä on äärimmäisen houkutteleva ääni- ja värimaailma. Ensin annetaan köyttä ja sitten vedetään. Automaatit ja nettikasinot ovat ammattilaisten suunnittelemia. On mietitty tarkkaan, miten ihminen saadaan koukkuun.

Nykypeleissä pelaaja on koko ajan melkein-voittaja, joka uskoo onnistuvansa seuraavalla kerralla. Pelin nopea tempo tuottaa mielihyvää. Samaa ei liity lottoamiseen.

– Suomalainen kulttuuri suosii pelaamista. Ilman helposti saatavaa rahaa (pikavipit) pelaaminen ei olisi näin iso ongelma, Vidgren sanoo.

Terapiaryhmissä ei puhuta voitoista

Molemmat miehet ovat hävinneet kymmeniä tuhansia eroja. Tarkkaa summaa he eivät halua kertoa, kuten ei kerrota pelaajien vertaistukiryhmissäkään. Molemmat ovat peliriippuvaisia mutta myös vertaistukijoita, jotka antavat keskusteluapua muille pelaajille.

Ryhmäkeskusteluille on sovittu säännöt. Ryhmissä ei keskustella voitoista, summista eikä positiivisista pelikokemuksista, jotteivät puheet ruoki pelaamista.

Boström toimii vertaistukijana Porvoon ja Loviisan seudulla, ja hänet voi löytää A-klinikan KokeNet-palvelusta. Vantaalainen Vidgren vetää vertaistukiryhmiä Pelirajat’on-palvelussa, joka kuuluu valtakunnalliseen sosiaalialan Sosped-säätiöön.

Velkajärjestely auttaa

Molemmat ovat velkajärjestelyssä. Boström vapautuu vuonna 2023.

– Se on iso hetki. Saan ihmisoikeuteni takaisin. Mutta toisaalta nyt on hyvä, kun rahaa ei ole enkä saa lainaa.

Voiko peliriippuvuudesta parantunut pelata hiukan?

Kysymys sisältää kaksi virhettä. Vidgren ja Boström sanovat olevansa edelleen riippuvaisia, jotka toimiessaan vertaistukijoina hoitavat myös omaa riippuvuuttaan. Kumpikin kokee, ettei voi pelata hiukkaakaan.

Boström ei ole tavannut ketään selvillä vesillä olevaa riippuvaista, joka voisi pelata.

Ehdotus: häviökatto Veikkauksen peleille

Veikkausvoittovaroilla eli myös peliriippuvaisten häviämillä rahoilla rahoitetaan peliriippuvuuden torjuntaa ja hoitoa.

Miehet suhtautuvat ristiriitaisin tuntein ja kriittisesti Veikkauksen toimintaan.

Boströmin mielestä Veikkauksen pitäisi asettaa kaikkiin peleihin häviökatto kuten ahvenanmaalainen peliyhtiö Paf on tehnyt. Hänestä on hyvä, että kaupoissa pelikoneille on tulossa pelaajan pakollinen tunnistautuminen. Uudistus astuu voimaan vuonna 2022.

Ulkomaiset toimijat haluavat Suomen pelikentälle.

– Veikkauksen yksinoikeus rahapeleille Suomessa on kuitenkin vaihtoehdoista paras, Vidgren sanoo.

Pelaajan läheinen tarvitsee hoitoa

Miehensä peliongelmasta 13 vuotta kärsinyt Ella-Maria Tuomela sanoo, että pelaajien läheisten on liian vaikea saada apua Suomessa.

– Jokaisen peliriippuvaisen ympärillä on 5–10 läheistä, jota ongelma koskettaa.

Hän on lähihoitaja ja kouluttautunut myös vertaisohjaajaksi.

– Itse otin yhteyttä vuonna 2015 Al Anoniin. Sanottiin, että miehelläni pitäisi olla päihdeongelma, jotta saisin tulla.

Läheisen pitää ymmärtää, että peliriippuvuus on sairaus.

– Vaikka pelaaja itse ei olisi valmis hakemaan apua, läheinen voi hakea itselleen apua. Jokaisella on omalla vastuulla hoitaa itseään.

Tuomelan mielestä vaikkapa neuvoloissa pelaamisen voisi ottaa puheeksi. Hän itse toimii apuna Pelirajat'on- ja KokeNet-palveluissa.

Boström, Tuomela ja Vidgren puhuivat A-klinikkasäätiön Riippuvuudet nyt -seminaarissa.

Julkaistu: 24.10.2019