Hyvä ystävä voi olla lepopaikka, terapeutti ja parisuhdetta suurempi voimavara – Näin kaveruuden voi syventää ystävyydeksi

Arvoisa lukijani ja kanssaetsijäni,

Kirjoitin aiemmassa kirjeessäni, että tunteen näkökulmasta onnellisuuden huippukokemus on rakkaus. Olen edelleen samalla kannalla. Mutta rakkaus on luonteeltaan ainutlaatuinen ihmissuhde, jota ihminen ei elämässään kovin moneen kertaan koe. Jos kokee, kyse on todennäköisesti pikemminkin ihastumisesta.

Miten sitten on ystävyyden laita? Ystävyys on niin ikään merkittävä ihmissuhde, jonka luonne on kuitenkin monin tavoin toinen kuin rakkauden. Ystävyys ei ilmeisesti ole yhtä ainutlaatuinen tai ainutkertainen kokemus, ja ystäviä voi olla samaan aikaan useampiakin – muttei kuitenkaan lukemattomia.

Jossakin tulee vastaan jokin maksimimäärä, jonka jälkeen lähimmäiset eivät enää ole ystäviä, vaan kavereita tai tuttavia. Kovin monen lajitoverin kanssa ihminen ei kykene olemaan niin läheisissä väleissä, että ystävyyden tunnusmerkit täyttyisivät. Tutkimusten mukaan useimmilla ihmisillä on 3–5 läheistä ystävää.

Minulla on varsin pitkän elämäni varrella ollut vain muutamia ihmissuhteita, joita voin kutsua sanan varsinaisessa merkityksessä ystäviksi. Jotten olisi langennut musta tuntuu -pohjalta pudottelemaan väsyneitä kliseitä ystävyyden merkityksestä ihmisen elämässä, päätin kysyä asiaa virtuaalisilta kavereiltani eli sosiaalisen median seuraajiltani.

Esitin Facebookissa seuraavan kysymyksen: ”Mikä on ystävyyden ja ystävien merkitys elämässänne? Mikä rooli ystävillä elämässänne on, ja millä tavoin ystävät vaikuttavat elämänne laatuun tai onnellisuuteen?” Täsmensin vielä ystävyyden määritelmää: ”Ystävällä tarkoitan ihmistä, joka ei ole rakastettu eikä puoliso, muttei myöskään pelkkä tuttava tai kaveri.”

Sain kymmeniä vastauksia, joista suurkiitos. Vastaukset olivat valaisevia ja jotakuinkin ristiriidattomia. Vastaajilla näytti olevan hyvin samankaltainen käsitys ystävyyden olemuksesta ja merkityksestä. Eräs kirjoitti:

”Ystävyys kantaa yli ajan. Vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut kuukausia tai vuosia, juttu jatkuu kuin erossa ei olisi oltukaan. Ystävät hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, luottavat toisiinsa ja antavat tukea, kun sitä tarvitaan.”

Moni kuvasi ystävyyden suhdetta ajan kulumiseen samalla tavalla: tapaamisten välissä olevan ajan pituudella ei ole merkitystä, vaan ystävän kanssa voi jatkaa keskustelua siitä mihin se edellisellä kerralla – ehkä hyvinkin kauan sitten – on jäänyt.

Joissakin vastauksissa tuotiin esiin, että ystävyyssuhteet ovat usein syntyneet elämän ensimmäisinä vuosikymmeninä: uusien ystävien löytäminen myöhemmällä iällä on harvinaisempaa kuin nuorena. Jotkut ovat onnistuneet pitämään lapsuus- ja kouluvuosien ystävyyssuhteet aktiivisina koko loppuelämän ajan.

Tätä voidaan selittää sillä, että varhaisvuosien yhteiset kokemukset ovat persoonallisuuden kehityksen kannalta erityisen tärkeitä. Aikuisiän kokemukset ovat sitten enemmän kuorrutusta lapsuudessa ja nuoruudessa leivotun kakun päällä.

Ystävyyden merkitys näyttää korostuvan erityisesti vastoinkäymisten yhteydessä. Ystävä on valmis kuuntelemaan siitä huolimatta, että tapaamisesta ei välttämättä ole odotettavissa pelkkää hauskaa ajanvietettä.

”Kun on työttömyyden tai sairastamisen aikana jäänyt ilman ihmiskontakteja, mitä työelämässä on väkisinkin, niin ne muutamat harvat ystävät, joiden kanssa voi käydä kahvilla tai kävelemässä, ovat kyllä tärkeämpiä kuin hyvinä aikoina tuli koskaan edes mieleen. Yksinäisyys ei lisää onnellisuutta, vaikka se ei suoraan onnettomaksi syrjäänvetäytyvää luonnetta tekisikään.”

Kiinnostava oli se huomio, että ystävyys voi olla joissakin tilanteissa parisuhdetta suurempi voimavara. ”Ystävät hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Heiltä saa paljon, mutta heiltä myös hyväksyy enemmän kuin esimerkiksi puolisolta.”

Ystävän kanssa voi jakaa kokemuksia myös parisuhteesta – ehkä nimenomaan niinä aikoina, kun se on syystä tai toisesta vaikeuksissa. Eräs vastaaja kirjoitti: ”Ystävyys pitää ihmisoletetun hengissä, jos parisuhde mätänee.”

Toinen taas muotoili ajatuksen näin: ”Ystävyys on jakamista, kuulluksi tulemista ja lojaliteettia ilman parisuhteen painolasteja – yhteisiä vastuita.”

Tässä piirtyy hyvin näkyviin ystävyyden ja parisuhteen ero: ystävyyteen ei liity niitä käytännöllisiä velvollisuuksia ja sitoumuksia, jotka ovat parisuhteen olennainen osa varsinkin perheen perustamisen jälkeen.

Toisaalta taas ”erityisen hienoa on, jos oma elämänkumppani on myös paras ystävä”, kuten eräs kuvasi. Epäilemättä onnellisia ja onnekkaita ovat he, jotka onnistuvat tällaisen parisuhteen rakentamaan.

Jotkut vastaajat toivat esiin ystävyyden merkityksen mielenterveyden kannalta. He eivät suoraan maininneet mielenterveys-sanaa, mutta siitä on viime kädessä kysymys.

Ystävän kanssa voi käydä läpi ilot ja surut. Ystävälle uskaltaa olla täysin rehellinen ja avautua syvimmistä tunteista.

”Tiedän saavani apua, kun tarvitsen. En ole tarvinnut psykiatria, kun minulla on ollut luottoystäviä”, kirjoitti eräs.

Ahdistus puolittuu jakamalla. Kun avautuu ystävälle, ei tarvitse pelätä torjuntaa, tuomitsemista eikä hylkäämistä.

”Ystävän kanssa koen olevani perushyväksytty tai emotionaalisesti turvassa, vaikka emme suinkaan ole kaikesta samaa mieltä”, sanoitti yksi vastaaja.

Toinen jatkoi: ”Ystävä on ihminen, jonka kanssa voit keskustella erimielisesti, mutta iloitset keskustelusta. Ystävä säilyy elämässä ilman ylläpitoa, yhdessäolon helppous jatkuu aina huolimatta tapaamisten taajuudesta. Ystävyys kestää aallokkoja elämässä, taukoja, ei laske vuoroja tai huomionosoituksia, sallii muut ihmissuhteet, luo kotoisan olon, ei kestä esittämistä tai hyväksikäyttämistä.”

Ystävyys näyttää siis sallivan muitakin ihmissuhteita. Mustasukkaisuus ei kuulu ystävyyteen. Saattaa suorastaan olla niin, että jos ystäväsi on sinusta mustasukkainen, kyse ei lopulta olekaan ystävyydestä.

Yksi miespuolinen vastaaja toi esiin ystävyyssuhteet yli sukupuolirajojen: ”Voiko naisen kanssa olla pelkkä ystävä? Voi. Minulla on vain yksi miespuolinen ystävä. Naispuolisia sitäkin enemmän.”

Ystävyys ei ehkä tuo elämään suureen rakkauteen verrattavaa onnellisuutta, jossa rakastunut leijailee puoli metriä maanpinnan yläpuolella ja kuulee korvissaan enkelkellojen kilinää, mutta ahdistusta, masennusta ja yksinäisyyttä se varmasti ehkäisee ja helpottaa. Ystävyydellä on tärkeä merkitys elämän ilojen ja surujen, myötä- ja vastoinkäymisten jakamisessa ja käsittelemisessä.

Ystävyys perustuu luottamukseen: voimme luottaa siihen, että ystävä ei kerro yksityisiä asioitamme ulkopuolisille ja että hän sanoo rehellisen mielipiteensä kertomuksestamme, jos sitä häneltä kysymme.

Entä voiko kaveruuden syventää ystävyydeksi?

Varmasti. Se tapahtuu uskoutumalla kaverille omakohtaisista kokemuksista tai ongelmista. Luottamuksellisuus tekee kaverista ystävän. Se lisää suhteen merkityksellisyyttä molemmin puolin ja luo mahdollisuuden luottamuksellisuuteen myös tulevaisuudessa.

Ystävyys ulottuu viime kädessä myös kahdenkeskisen suhteen ulkopuolelle. Jos ryhmän tai yhteisön jäsenillä on keskinäisiä ystävyyssuhteita, se todennäköisesti parantaa koko yhteisön keskustelukulttuuria ja parhaassa tapauksessa madaltaa kaikkien yhteisön jäsenten kynnystä ottaa puheeksi vaikeitakin asioita.

Ystävyys on öljyä arjen kitkaan ja omalla tavallaan yhteiskuntaa koossa pitävä voima.

Lopetan erään vastaajan kuvaukseen, joka kiteyttää ystävyyden merkityksen paljon kauniimmin kuin itse olisin osannut.

”Ystävä on ihminen, jonka oven taakse saa ja pitää mennä ihan koska vaan (ovi on paljon muuta kuin fyysinen tila). Ystävä tukee ja kuuntelee, on vain ihminen, neuvoo jos sitä pyytää. Ei tuomitse. Antaa levätä. Hyvä ystävä on lepopaikka, jossa ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä kaikessa raadollisuudessaan. Elämä heittelee, hyvä ystävä pysyy kyydissä, vaikka ei aina nähtäisikään. On läsnä vaikka vain ajatuksena, tietona siitä, että täällä ollaan.”

Tämä teksti on osa 12 kirjeen sarjaa, jossa filosofian tohtori Pekka Sauri pohtii, miten ihminen voi olla onnellinen. Voit myös kuunnella kirjeen.