Arvoisa lukijani ja kanssaetsijäni,

Rahkasammal muodostaa kalliolle kutsuvan, pehmeän patjan, joka säilyy maailmassa minua kauemmin.

Näin kirjoitin muutama vuosi sitten teoksessani Ratkaisemattomien kysymysten kirja, jossa yritin pohtia ihmisen suhdetta maailmaan. Luontokokemukset ovat olleet tärkeä osa elämääni kouluvuosista alkaen. Vuosikymmenten takaiset muistot aamuisista linturetkistä ja puhelinlangalla vaatimatonta säettään toistavasta peltosirkusta nousevat yhä yllättävinä hetkinä väkevinä tietoisuuteen. Ehkä myöhempien aikojen luontokokemukset vievät aikuisen ihmisen takaisin varhaislapsuuden auvoon.

Kysyin alkusyksystä sosiaalisessa mediassa, mitä arkisia keinoja ihmiset käyttävät mielenrauhan saavuttamiseen ja ylläpitämiseen levottomassa maailmassamme. Kaksi vastausta nousi keinovalikoiman kärkeen.

Toiseksi yleisin vastaus oli, että pitää yrittää keskittyä sellaisiin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa, ja olla huolehtimatta sellaisista, joihin ei voi. Näiden asioiden erottaminen toisistaan voi tietenkin olla vaikeaa.

Ylivoimaisesti yleisin vastaus oli kuitenkin luonnossa liikkuminen ja myönteiset luontokokemukset. Ehkä näillä kahdella vastauksella on myös tekemistä keskenään.

”Luonto auttaa pistämään asiat tärkeysjärjestykseen”, kirjoitti joku.

Suomessa mielenterveys on noussut tuki- ja liikuntaelinten sairauksien rinnalle työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauslomien perusteena. Ylivoimaisesti suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen on masennus. Kuvaan kuuluu, että puoli miljoonaa tämän maailman onnellisimman maan asukkaista käyttää masennuslääkkeitä. Masennus näyttää olevan erityisesti naisten sairaus: kaksi kolmesta masennuksen perusteella eläkkeelle siirtyneestä on viime vuosina ollut naisia.

Ylipäänsä mielenterveyden merkitys koko kansanterveyden kuvassa on kasvanut suuresti viime vuosikymmeninä.

Löytyisikö luonnosta apua? Luontokokemusten merkityksestä niin mielen kuin ruumiinkin hyvinvoinnin kannalta näyttää olevan yhä vankempaa tutkimustietoa. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin julkaiseman tutkimuskoosteen mukaan luonnossa ihminen palautuu stressitilanteista ja saa lisäksi liikunnan tuomat hyödyt.

”Ulkoilu luonnossa parantaa mielialaa, koettua terveyttä ja kuntoa sekä auttaa irtautumaan arjesta ja parantaa esimerkiksi itsetuntoa”, tutkimuskoosteessa todetaan.

Mielenterveysasiantuntijoiden Mieli ry on samalla kartalla. Oleskelu luonnossa elvyttää, rauhoittaa ja lievittää stressiä: ”Tutkimusten mukaan luonto herättää valmiuden havaita myönteisiä tunteita, koettu terveydentila paranee ja tyytyväisyys lisääntyy. Jo viiden minuutin oleskelu metsässä vähentää stressihormoni kortisolin määrää veressä. Verenpaine laskee, syke rauhoittuu ja lihasjännitys helpottaa. Kaksikymmentä minuuttia riittää mielialan kohenemiseen.”

Suomessa luontokokemukset liittyvät suurelta osin ja luonnollisista syistä metsään. Nimenomaan metsäluonnon vaikutuksia on myös tutkittu. Sipoon sosiaali- ja terveysasemalla toteutettiin vuosina 2015–2020 Terveysmetsä-tutkimus, jossa verrattiin kahta terveyttä tukevaa kuntoutusryhmää. Liikuntaryhmä osallistui ohjattuun liikuntaan, luontoryhmä puolestaan kokoontui ulkona ja luontosuhteen vahvistaminen oli keskeinen osa toimintaa.

Tutkimuksen päätulos oli se, että metsäryhmään osallistujien psyykkinen hyvinvointi koheni merkitsevästi myös silloin, kun oma terveys koettiin huonoksi. Mielenterveyden kannalta myönteisiä muutoksia havaittiin rentoutumisessa, energisyydessä, kyvyssä ratkaista ongelmia, itseä kohtaan koetuissa tunteissa sekä hyväntuulisuudessa.

Liikuntaryhmässä positiivinen mielenterveys koheni vain heillä, jotka kokivat terveytensä hyväksi jo ennen tutkimuksen alkamista.

Luonto havaittiin merkittäväksi mielenterveyden voimavaraksi.

Rutikuivan mäntypöllin halkaiseminen yhdellä kirveeniskulla. Selittämätön tyydytyksen tunne, ja vasta auenneen halkopinnan tuoksu, jota kukaan tässä maailmankaikkeudessa ei ole aiemmin hengittänyt.

Luontokokemusten merkitystä on ilmeisen vaikea erottaa liikunnan vaikutuksista. Useimmat luontokokemukset epäilemättä liittyvät nimenomaan luonnossa liikkumiseen. Näyttää siltä, että luonnossa liikkumista on vaikea korvata virtuaalisilla luontokokemuksilla. Metsän katseleminen ruudulta ei tuota samaa elämystä ja vaikutusta kuin metsässä käveleminen.

Luonnossa liikkuminen näyttää siis tuottavan myönteisiä terveysvaikutuksia kahdellakin tavalla – ja kääntäen: jos ihminen liikkuu vähän, myös luontokokemukset jäävät vähäisiksi tai saattavat puuttua kokonaan. Vaikutukset terveyteen kertautuvat niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan.

Luontokokemusten myönteiset vaikutukset saattavat liittyä myös siihen, että luonnossa liikuttaessa myös ruutuaika jää tauolle (sillä varauksella, että parhaat luontokuvat pitää pikimmiten julkaista Instagramissa). Älylaitteen alituisen seuraamisen on todettu hajottavan mielenrauhaa ja keskittymistä.

Luontokokemuksilla on kuitenkin myös kääntöpuolensa: huoli luonnon ja yleensä koko maapallon tilasta. Myönteiset luontokokemukset edellyttävät jonkinlaista luottamusta siihen, että luonnolla on valoisa tulevaisuus. Tällaista luottamusta ei likimainkaan kaikilla ole. Etenkin nuoret kokevat planeetan tulevaisuuden ahdistavana ilmastokriisin takia.

Vuonna 2021 julkaistu laaja kansainvälinen kyselytutkimus kertoi 16–25-vuotiaiden nuorten tuntemasta suuresta ilmastoahdistuksesta joka puolella maailmaa. Tutkimuksessa oli mukana kymmenen maata, joiden joukossa oli myös Suomi.

Suomalaisnuorista 42 prosenttia sanoi, että he epäröivät lasten hankkimista ilmastokriisiin liittyvien huolien vuoksi. Noin kymmenestätuhannesta vastaajasta 75 prosenttia sanoi ajattelevansa, että ”tulevaisuus on pelottava”, ja 81 prosenttia ajatteli ihmiskunnan epäonnistuneen planeettansa suojelussa. Suomalaisnuorista peräti 43 prosenttia allekirjoitti väitteen, jonka mukaan ”ihmiskunta on tuhoon tuomittu”.

Tutkijoiden mukaan nuorten ilmastoahdistus ei sinänsä ole mielenterveyden häiriö, mutta se on stressitekijä, joka saattaa ajan mittaan pahentua varsinaisiksi mielenterveysongelmiksi.

Mitä näistä tutkimuksista ja selvityksistä voidaan päätellä?

Ehkä ensimmäinen päätelmä on yksinkertaisesti se, että luontokokemuksilla voi olla tärkeä merkitys niin mielen kuin ruumiinkin hyvinvoinnin kannalta ja että niihin kannattaa masentunuttakin koettaa kannustaa. Toinen päätelmä on se, että kaupungistuvassa maailmassa on huolehdittava lähiluonnosta: luontokokemuksen pitää olla mahdollisimman monen saavutettavissa ilman kohtuutonta vaivannäköä ja matkustamista.

Kolmas ja kaikkein perustavanlaatuisin päätelmä on, että ihmiskunnan on ryhdyttävä riittäviin toimiin olemassa olevan luonnon suojelemiseksi, lajikadon pysäyttämiseksi ja myönteisten luontokokemusten mahdollistamiseksi myös jälkipolville.

Se peltosirkku lapsuuden puhelinlangalla laulaa enää muistoissani. Se on vuosikymmenten mittaan lähes kokonaan kadonnut Suomesta.

Sinä hetkenä kun luulen, että aika on seisahtunut ja maailma pysähtynyt, yksi lehti liikahtaa juuri ja juuri havaittavasti vasten hiipuvaa iltaoranssia.

Kursivoidut luontokuvaukset ovat kirjasta Pekka Sauri: Ratkaisemattomien kysymysten kirja (Kosmos 2016).

Tämä teksti on osa 12 kirjeen sarjaa, jossa filosofian tohtori Pekka Sauri pohtii, miten ihminen voi olla onnellinen. Voit myös kuunnella kirjeen.