Lentokentän Oak Barrelissa oli tapana leveillä kaljaselfiellä matkan alkaessa – Muuttiko lentohäpeän aikakausi mitään?
Helsinki-Vantaan lentoaseman legendaarisen baarin edessä otettu kuva oli pitkään virallinen osoitus lomasta ja vapaudesta. Toimittaja Jantso Jokelin matkusti Vantaalle katsomaan, onko kaikki niin kuin ennenkin.
Lokakuinen Helsinki on vielä pimeydessä märkivä aavekaupunki, kun nousen taksiin kotikadultani kello 7:22 ja aloitan matkan kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Autoradiossa soi Nessun Dorma, Puccinin aaria, jossa uneton prinssi uhoaa yötä väistymään.
Tuntuu oudolta olla matkalla lentokentälle ilman pienintäkään laukkua tai reppua, pelkkä passi povitaskussa. Tuleva matkani ei kuitenkaan suuntaudu fyysisesti kauas. Aion matkustaa vain tiettyyn suomalaiseen lähtörituaaliin.
Kaikki tietävät matkaanlähtömatkan. Se on se osa matkasta, joka ei oikeastaan kuulu itse matkaan vaan toimii pelkkänä siirtymävaiheena siihen. Matkaanlähtömatka on vetolaukun rahinaa autiolla kadulla hiljaisena aamuruskon hetkenä; epämukava sukkulabussi, jossa vaitonaiset matkustajat arvuuttelevat mielessään toistensa päämääriä; tai tällainen nahkapenkkinen taksi, josta löytää itsensä aina yhtä väsyneenä ja kärsimättömänä. Ja taksin jälkeen: odottelua, jonottelua, turvatarkastuksia, julkisia vessoja, kylmä lohileipä ja suodatinkahvi.
