Kasperilla, 14, ei ollut harrastusta, sitten koulu tarjosi ilmaista kuntosalitreeniä – Nyt nuoret jonottavat salille Turussa

Yläkouluikäisistä nuorista suurin osa liikkuu liian vähän. Tänne, turkulaiseen ikkunattomaan kellariin, olisi sen sijaan tulijoita jonoksi asti. Kupittaan palloiluhallin kuntosalissa on käynnissä alkulämmittely: nuoret tekevät askelkyykkyjä ja koulu-pt eli personal trainer ohjaa.

– Kädet lantiolla, laske polvi lähelle maata. Etummainen kantapää pysyy maassa, tunnin ohjaaja ja koulu-pt Aleksi Leskinen opastaa.

Sitten hän pyytää oppilaitaan kulkemaan huoneen poikki kyykkyhyppyä, karhunkävelyä ja rapukävelyä. Kukaan nuorista ei pane vastaan, ja kun tulee aika siirtyä varsinaiseen voimaharjoitteluun, ryhmä hajaantuu kuntosalilaitteille nopeasti.

Kuntosaliryhmään kuluu kaikkiaan kymmenen yläkouluikäistä nuorta, joista on tällä kertaa paikalla seitsemän. Yksi heistä on 8.-luokkalainen Kasperi Koskinen, 14, joka aloitti toiminnan jo viime vuoden syksyllä.

Aiemmin Kasperilla ei ollut liikuntaharrastusta – ”ei vain kiinnostanut”. Mutta kun oman koulun rehtorilta tuli Wilma-viesti ilmaisesta ja ohjatusta kuntosalitreenistä, hän innostui heti.

Itsensä kehittäminen ja erilaisten kuntosalilaitteiden kokeilu houkutteli.

– Olin halunnut kohentaa omaa kuntoani ja mietin, että nyt tuli sopiva tilaisuus, kun tarjolla oli maksuton nuorille tarkoitettu harrastus, Kasperi sanoo.

Kuntosali onkin vienyt nuoren miehen mennessään.

– Aluksi luulin, että salitreeni on kovaa ja tuskallista, mutta kun tulin ensimmäistä kertaa paikalle, se olikin ihan rentoa ja mukavaa. Treenin jälkeen tuntuu hyvältä, vaikka tietenkin lihakset ovat vähän kipeinä.

Kasperi Koskinen on käynyt kuntosaliryhmässä vuoden. – Kesällä jaksoin kantaa isän kanssa kaupasta sellaisia multasäkkejä, joita en ennen jaksanut, hän sanoo.

Ohjattu kuntosaliharrastus on Turussa osa hanketta, jossa pyritään tarjoamaan kaikille nuorille ilmainen harrastus koulupäivän yhteydessä. Virallinen nimi on Harrastamisen Turun malli. Kyse on vapaaehtoisesta harrastuksesta, ei koulusta, mutta ryhmät on usein sijoitettu iltapäivään heti koulun jälkeen.

Erilaista koulu-pt-toimintaa järjestetään muuallakin Suomessa. Turussa kuntosaliryhmiä on 17, ja niihin saa ilmoittautua kaikista yläkouluista.

Harrastus on ollut niin suosittu, että osa oppilaista on jouduttu laittamaan jonotuslistalle. Kun joku jää ryhmästä pois, jonosta otetaan oppilas tilalle. Kaikkiaan toiminnan parissa on Turussa noin 115 nuorta.

Miten Turussa on onnistuttu ”mahdottomassa” eli saamaan nuoret näin hyvin liikkeelle?

– Ensin kartoitettiin nuorten toiveita. Yläasteikäisillä selkein suosikki oli kuntosali. Sitä lähdettiin brändäämään ja pilotoimaan reilu kaksi vuotta sitten, Aleksi Leskinen kertoo.

Leskinen aloitti koulu-pt:nä puolitoista vuotta sitten. Hänen ammattinimikkeensä Turun kaupungilla on harrastusohjaaja. Toimienkuvaan kuuluu paitsi ohjata kuntosaliryhmiä myös tehdä ”etsivää harrastustoimintaa” eli etsiä oppilaita, joilla ei ole harrastusta, ja ohjata heitä niiden pariin.

Leskinen arvioi, että salitreenin suosioon on monta syytä. Ensinnäkin kuntosalilla käynti ja fitness ovat trendaavia lajeja. Toiseksi näissä ryhmissä aloittamisen kynnys on matala, ja kaikki pystyvät tekemään oman tasonsa mukaan.

– Lisäksi täällä saa treenata omassa rauhassa tai kaverin kanssa ja olla puhelin ja kuulokkeet mukana.

Salitreeni on Leskisen mukaan siitä motivoiva laji, että kehityksen huomaa konkreettisemmin kuin monissa muissa lajeissa. Nuorille tärkeää on myös se, että sitä saa tehdä kilpailematta muiden kanssa. Moni muu liikuntaharrastus pyörii juuri kilpailemisen ympärillä.

Salitreeni ei ole kuitenkaan aina nuorille mahdollista. Moni Turun ryhmien nuorista on alle 15-vuotiaita, ja usein tavallisille kuntosaleille ei pääse alle 15-vuotiaana ilman aikuista.

– Uskon, että ikärajat liittyvät vastuukysymyksiin. Lisäksi usein ajatellaan, etteivät nuoret vielä tunne salietikettiä, Leskinen sanoo.

”Osalle lihakset ovat tärkeitä ja osalle ei. Itse kuulun siihen ryhmään, jolle on aivan sama, millaiset lihakset ihmisellä on. Jokainen saa näyttää siltä miltä näyttää.”

Nuorten liikunnallisuuden puute on jo pitkään huolestuttanut tutkijoita. Valtion liikuntaneuvoston vuonna 2023 julkaiseman LIITU-tutkimuksen mukaan 7–15-vuotaista nuorista vain 36 prosenttia kertoi saavuttavansa liikuntasuosituksen eli tunnin liikuntaa päivässä. Määrä on ollut suurin piirtein sama jo pitkään.

Tyttöjen ja poikien välillä on havaittu tutkimuksissa selvä ero. Suosituksiin nähden riittävästi liikkuvien tyttöjen osuus on noin 10 prosenttiyksikköä matalampi kuin poikien.

Samalla moni lapsi ja nuori on ylipainoinen. THL:n mukaan 2–16-vuotiaista pojista 27 prosenttia ja tytöistä 18 prosenttia oli ylipainoisia vuonna 2022 .

– Elinympäristömme on muuttunut, ja arjen tekemisestä kertyy yhä vähemmän liikettä. Kaikkialle mennään autolla tai sähköskuutilla. Sähköpotkulaudat ovat tehokkaasti vähentäneet lyhyitä kävelymatkoja, sanoo Jyväskylän yliopiston terveyden edistämisen professori Sami Kokko, joka on yksi LIITU-tutkimuksen tekijöistä.

Silläkin on Kokon mukaan vaikutusta, että vapaa-ajanviettotapoja on tullut ”tolkuttomasti” lisää ja monet niistä ovat fyysisesti passiivisia.

– Jos ennen oli kaksi tv-kanavaa, nyt viihdettä näkyy 24/7 ja siihen netti, digipelit ja some päälle. Pojilla erityisesti pelaaminen vie ison osan vapaa-ajasta, tytöillä some.

Kasperi Koskinen on tutkijan kanssa samaa mieltä.

– Somea käytetään enemmän, eivätkä ihmiset jaksa liikkua, kun on muutakin tekemistä. Kouluun tullaan enemmän bussilla kuin pyörällä.

Kuntosalitreeniä ei ole aina pidetty nuorille sopivana. Takavuosina uskottiin, että liian nuorena ei saisi aloittaa lihaskuntoharjoittelua, mutta se on Aleksi Leskisen mukaan jo osoittautunut myytiksi. Viime aikoina onkin herännyt keskustelua siitä, että jos voimaharjoittelua ei aloiteta riittävän nuorena, se voi altistaa vammoille.

Jos nuori haluaa tehdä juuri erillistä voimaharjoittelua, liikkeiden olisi hyvä olla sellaisia, joissa käytetään perusliikemalleja, Leskinen sanoo. Mitä haastavampia liikkeet ovat, sitä huolellisempaa ohjausta nuori tarvitsee.

– Perusliikemallit auttavat motoristen taitojen kehittymisessä. Niitä ovat esimerkiksi työntö- ja vetoliikkeet vaaka- ja pystysuunnassa, lannesarana, eli liikkeet joissa taitetaan lantiota, kyykky ja muut erilaiset jalkaliikkeet. Näitä voi tehdä niin painojen kanssa kuin pelkällä kehonpainolla.

Sami Kokko lisää, ettei voimaharjoittelu heti tarkoita isoilla lisäpainoilla treenaamista.

– Vaan sitä, että aktivoidaan lihaksistoa, joka ei ole aktiivinen, kun ollaan paljon paikallaan, Kokko sanoo.

Lapsilla tämä voi olla oman kehon painolla tehtävää lihaskuntoharjoittelua, mutta tarvittava treeni voi tulla myös ylipäänsä liikkumalla, leikkimällä ja peuhaamalla.

Nuoria neuvoessa aikuisella on suuri vastuu. ”Pitää oikeasti tietää, eikä voi vain lähteä päätä pahkaa sanomaan jotain. Jos en ole varma, olen rehellinen ja kerron ottavani selvää”, Aleksi Leskinen sanoo.

Kupittaan palloiluhallissa yksi nuorista tulee kyselemään käsivartensa tuntemuksista. Aleksi Leskinen esittää lisäkysymyksiä ja toteaa pian, että kyse on juuri oikeanlaisesta lihashellyydestä: on tullut tehtyä kunnolla.

– Valitsit sopivankokoisen painon. Keho tottuu siihen pikkuhiljaa.

Leskinen kulkee treenisalilla harjoituspisteeltä toiselle. Nuorten yleisimmät kysymykset liittyvät laitteiden käyttöön tai liikkeiden oikeaan tekemiseen. Joskus nuoret kyselevät myös sosiaalisessa mediassa esiin nousseista väitteistä.

– Joskus sieltä tulee mustavalkoisia ajatuksia, että joku liike on täysin turha tai toisaalta jonkun liikkeen on pakko sisältyä jokaisen treeniin. Kehotan pitämään järjen päässä.

Liian suurilla painoilla pullistelua ei tunneilla juuri tapahdu. Aloittavat nuoret ovat jopa arkoja lisäämään laitteisiin painoja. Osa treeniä onkin oppia, miten salilla harjoitellaan oman tason mukaisesti.

Kasperi Koskinen on huomannut saman.

– Viime vuonna oli tilanne, että olin tehnyt liian raskailla painoilla ja lihakset tulivat todella kipeiksi. Nyt olen oppinut, millaiset ovat minulle sopivat painot, hän sanoo.

Kasperi kertoo, että moni nuori kokee ulkonäköpaineita. Pojat ovat kiinnostuneita isoista lihaksista ja saattavat jakaa somessa salikuvia saadakseen tykkäyksiä tai kehuskella nostamillaan painomäärillä.

– Osalle lihakset ovat tärkeitä ja osalle ei. Itse kuulun siihen ryhmään, jolle on aivan sama, millaiset lihakset ihmisellä on. Jokainen saa näyttää siltä miltä näyttää.

Miksi lapsille ja nuorille ei ole enemmän tarjolla heitä kiinnostavia liikuntaharrastuksia, joissa ei olisi pakko sitoutua käymään monta kertaa viikossa, viettämään viikonloput kisamatkoilla ja vielä maksamaan suuria harrastusmaksuja?

Yksi syy on suomalainen perinne, jossa harrastukset ovat seuroissa.

– Ehdottomasti iso ongelma on, että lasten ja nuorten urheiluseuratoiminnassa on aika dominoivana tarjolla tavoitteellisen kilpaurheilijan reitti. Se ei innosta läheskään kaikkia, Sami Kokko sanoo.

Seuratoimintaan osallistuminen aloitetaan nykyään keskimäärin jo kuusivuotiaana, mikä on aikaistunut muutaman vuosikymmenen takaisesta kolmella tai neljällä vuodella. Jos niin nuoresta alkaa keskittyä vain yhteen lajiin ja ehkä liian tavoitteellisesti, saattaa helposti kyllästyä. Urheiluseuratoiminnan lopettaminen onkin aikaistunut takavuosista.

Kasperikin harrasti nuorempana urheiluseurassa jääkiekkoa, mutta lopetti sen. Varsinaista syytä hän ei osaa nimetä.

– Se ei vain tuntunut enää mukavalta, Kasperi sanoo.

Sami Kokon mukaan ongelmana on, että seuroissa tehdään työtä vapaaehtoisvoimin ja suurella sydämellä, mutta kellään ei ole ylätasolla valtaa ohjata ja koordinoida sitä.

– Kun ikäluokatkin pienenevät, seuroilla on kilpailua jäsenmääristä. Voi olla, että seuroilla on myös liikuntapaikkojen suhteen sitoumuksia ja rahaa niihin kuluu tietty määrä. Tässä on vähän turhaa kilpailuasetelmaa seurojen välillä.

Yhtä tehokasta ratkaisua nuorten liikkumattomuuteen ei ole, mutta koulu-pt-toiminnan kaltaiset matalan kynnyksen liikuntaharrastukset mielellään koulupäivän yhteydessä ovat Kokon mukaan ehdottomasti kotiin päin. Pitäisi muutenkin enemmän kuunnella, mitä nuoret toivovat.

– Me aikuiset järjestämme lapsille ja nuorille liikuntatoimintaa, ja jos heiltä ei kysellä mielipiteitä, tulee toiminnasta aikuisten näköistä. Liikuntaharrastuksia pitäisi kehittää enemmän lasten ehdoilla, Kokko sanoo.

Voisivatko seurat tuoda treenejä enemmän koulupäivän yhteyteen, niin ettei perheiden tarvitsisi erikseen kuskata nuoria iltaisin, hän kysyy. Voisiko olla enemmän tarjontaa myös niille, jotka eivät halua kilpailla ja olla niin tosissaan? Voisivatko seurat tehdä enemmän yhteistyötä, jotta lapset ja nuoret pääsisivät helpommin kokeilemaan eri lajeja?

Toki kaiken tämän järjestäminen vaatisi muutoksia.

Yksi muutosta kaipaava asia on myös se, että liikuntaa järjestävät aikuiset eivät ole riittävästi tunnistaneet, kuinka paljon maailma on lasten näkökulmasta muuttunut. Pokémon Go -peli oli tästä hyvä esimerkki. Kun kännykkäpeli patisti käyttäjänsä hakemaan hahmoja pitkänkin matkan takaa, se innosti sellaisiakin lapsia ja nuoria kävelemään, jotka eivät muuten liikuntaa harrastaneet.

– Voisiko vaikka jalkapallossakin olla turnausmuotoja, joissa on jäljitelty diginettipelejä? 90 minuutin pelin sijaan olisi nopeatempoisempia ja lyhyempiä pelejä ja vaikka arvotut joukkueet, Kokko ehdottaa.

Kasperi Koskinen tosin ei erityisesti innostu ajatuksesta, että pelimaailma tuotaisiin mukaan liikuntaan – ainakaan hän ei lähtisi pelkästään sen takia liikkumaan.

Kasperi Koskinen aikoo hankkia salikortin myös julkiselle kuntosalille. Niin on tehnyt moni muukin treeneissä käynyt nuori, Aleksi Leskinen kertoo.

Kupittaan palloiluhallissa Kasperi on tekemässä jalkaprässiä.

– Voit ottaa seuraavaan sarjaan vähän leveämmän askeleen, Aleksi Leskinen huikkaa.

Leskisen mukaan ohjattujen koulukuntosaliryhmien osallistujista vain harva keskeyttää. Silloin on usein kyse siitä, että aikataulu ei enää sovi tai jokin muu harrastus on tullut tilalle.

Jo viime vuonna aloittaneissa nuorissa Leskinen näkee itsevarmuutta. He tietävät jo, mitä ovat tekemässä ja käyttävät laitteita tottuneesti.

Leskisen on yllättänyt se, miten monenlaisista taustoista nuoria on tullut mukaan. Kaikki eivät suinkaan ole ennestään urheilullisia.

– Ohjaajalle on ollut palkitsevaa nähdä nuorten kehittyvän. Moni on löytänyt liikunnallisen elämäntavan ja lähtenyt itsenäisestikin kuntosalille.

Kasperi suunnittelee hankkivansa salikortin myös julkiselle kuntosalille. Nyt kun hän on oppinut käyttämään laitteita, voisi olla mukava mennä salille myös yksin tai kaverin kanssa. Hän ei tosin ole erityisemmin kaivannut liikkumiseensa kaveria, vaan on valinnut juuri tämän harrastuksen, koska itse halusi sitä.

Liikuntaharrastus on vuoden aikana näyttänyt hyötynsä.

– En ole ollut niin usein kipeänä. Kesällä jaksoin kantaa isän kanssa kaupasta sellaisia multasäkkejä, joita en ennen jaksanut.

Keskittymisen koulutöihinkin Kasperi kokee parantuneen. Ei välttämättä niin, että arvosanat olisivat heti näkyvästi kohentuneet, mutta keskittyminen on yksinkertaisesti tuntunut helpommalta. Itsevarmuuttakin on hänen mukaansa tullut lisää.

– Uskon, että se näkyy, mutta se on enemmänkin tunne kuin mitään konkreettista.