Apu

Nuorisolääkäri: Poikien huono kunto on aikuisten vika – "Sitten sanotaan, että voi voi, kun ei liikuta"


”Pojat eivät liiku, syövät roskaa ja tuijottavat ruutua.” Ei ihme, koska koulussa ohjataan tällaiseen.
Kuvat Fotolia

Suomeen on kehittynyt hyvin huonokuntoisten nuorten miesten joukko. 18-29-vuotiaista miehistä viidesosalla on erittäin epäterveelliset elämäntavat, tuore Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimus paljastaa.

Nuorisolääkäri Silja Kosola ei hämmästele tuloksia ja poikien suhtautumista terveyteen. Osa nuorista miehistä on selvästikin omaksunut äijäkulttuurin ja siihen kuuluvan lihan syömisen ja rehujen vastustamisen.

Kosola on Helsingin yliopiston nuorisolääketieteen dosentti ja Helsingin kaupungin lasten ja nuorten terveyspalveluiden johtava ylilääkäri. Hän kertoo, että myös Kouluterveyskyselyssä viidesosa kouluikäisistä arvioi terveytensä korkeintaan keskinkertaiseksi.

Äijäkulttuuri ja kuolemattomuus

THL:n tutkijat kertoivat, etteivät nuoret olleet kovin kiinnostuneita veriarvoistaan ja terveysprofiilistaan. Eivät edes ne, joilla verenpaine ja huonon kolesterolin määrä olivat koholla.

– Tuossa iässä ollaan vielä kuolemattomia, Kosola kuvaa asennetta.

– Nuorten aivot eivät ole valmiit, vaan otsolohkojen kehitys jatkuu 20-25-vuotiaaksi. Otsalohkoissa sijaitsee syvällinen syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen ja implussien kontrollointi.

Vaikka terveystutkimukseen osallistuneet olivat 18-29-vuotiaita, he eivät siis välttämättä olleet täysin aikuisia.

– Aikuisuus on sopimuskysymys, Kosola huomauttaa.

Yli puolet nuorista miehistä on ylipainoisia. Kosola sanoo, että kouluissa nuorten lihomiskehitys on pysähtynyt, eli suomalaiset nuoret eivät sentään ole lihomassa lisää.

Luontainen liikkuminen rajoitettu

Viidesosa nuorista miehistä ei harrasta mitään liikuntaa, he eivät edes kävele reippaasti. Liikkumattomuus ei ole nykynuorten itsensä vika. Kosolan mukaan liikkumattomuutta suorastaan opetetaan pojille rajoittamalla heidän luontaista liikkumistaan. Koulussa takapuolen pitää pysyä penkissä, vääntelehtiä ei saa.

– Usein se alkaa jo varhaiskasvatuksesta. Häkellyttävää, miten iso ero on tavassa suhtautua tyttöjen ja poikien liikkumiseen. Poikien kiipeily ei näy sopivan mihinkään vaiheeseen. Sitten sanotaan, että voi voi, kun ei liikuta.

Koulujen kesken on suuria eroja siinä, miten liikuntamahdollisuudet on järjestetty.

– Jotkut koulut ovat tehneet liikuntapuolella vaikka mitä hienoja virityksiä, mutta käytännössä koulun piha on ankea ja täynnä opettajien autoja.

Yläkouluissa oppilaat saavat usein itse valita, menevätkö ulos välitunnille. Eivät mene.

– Ei ole hyvä päätös, ettei lasten tarvitse mennä välitunnilla ulos. Ulos meneminen ja liikunta parantavat aivoverenkiertoa ja edistävät oppimista.

Nuorisolääkäri Silja Kosola.

Terveysruoka ei maistu nuorille

Vain seitsemän prosenttia nuorista miehistä syö riittävästi kasviksia. Lapset saavat itse valita, tulevatko ruokalaan vai ei. Syömään ei ole pakko tulla. Helsingin kouluissa tehdyn selvityksen mukaan kasvisruokapäivinä 40 prosenttia nuorista käy syömässä. Kun tarjolla on kalapuikkoja, apajalle ilmestyvät lähes kaikki.

– Nuoret harrastavat ruokashoppailua, Kosola kuvailee ilmiötä.

– Tytöillä tilanne lisää syömisoireilua. Monet myös sanovat, että ruokatauko on niin lyhyt, etteivät ehdi syödä. Lukiolaiset ja ammattikoululaiset arvostavat jo enemmän ruokailua. Nuorilla tässä on osittain mukana rajojen kokeilua, ja kokeillaan erilaisia elämäntapoja, Kosola sanoo.

Opetuksen suunnittelijat "pihalla"

Kosolan mielestä opetusalan päätöksenteko vaikuttaa suoraviivaiselta ja lyhytjännitteiseltä.

– Onko opetuksen suunnittelijoilla edes tietoa nuorten kehityksestä? Nyt halutaan laittaa nuori opiskelemaan nopeasti ja ajaa äkkiä työelämään. Mutta nuori tarvitsee tuumaustaukoa.

– Nuoruus on hidasta. On parempi pitää tuumaustauko 15-25-vuotiaana kuin myöhäiskeski-iässä.

Nuoret reagoivat ura- ja opintohoputtamiseen tiedostamattaan. Pojilla se näkyy passiivisuutena ja työtöillä ahdistuneisuutena. Lisäksi psyykkiset ongelmat kasvavat tuhannen oppilaan suurkouluissa, joita pääkaupunkiseudulle on tulossa useampi.

– Isot koulut selvästi heikentävät poikien suoriutumista ja lisäävät tyttöjen ahdistusta, Kosola sanoo.

Nuorelle sopivampi koulukoko on 400–500 oppilasta. Tällaisessa koulussa lapset vielä pystyvät tunnistamaan toisensa ja kokevat tulevansa huomatuiksi.

Kosola sanoo, että Suomeen tarvitaan lapsistrategia.

– Kaikessa päätöksenteossa pitää huomioida pysyvästi ja jatkuvasti päätösten vaikutus lapsiin. Vaikutukset saattavat olla kauaskantoisia. Kun päätöksiä tehdään koulutuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa, vaikutukset lapsiin pitää tutkia etukäteen.

Julkaistu: 10.5.2019