Nallekarhun jäähyväiset – Nelivetoklassikko Fiat Panda jää tämän erikoismallin myötä eläkkeelle

Fiat Panda 4x40

Sveitsiin sattuivat juuri joulun alla lumiset kelit, mikä oli ihanteellinen yhteensattuma, kun saimme tässä hienossa alppimaassa samaan aikaan ajoon Fiat Panda 4x40° -erikoismallin. Kyseessä on aito eläkeläisversio, sillä sen myötä neliveto-Panda jää pois Fiatin mallistosta. Ainakin toistaiseksi. Suomessahan Pandaa ei ole saanut enää pitkään aikaan – muuten kuin lakuna. Tarhaeläimenä sitä on toki voinut ihailla syrjäisessä Ähtärin eläinpuistossa.

Vaan kyllähän nelivetoinen Panda sellainen legenda on, että se ansaitsee kunnon eläkkeellepotkijaiset. Erikoismallin pohjana on käytetty Cross-versiota, johon on vielä lisätty herkkuja – kuten erikoisväri norsunluu – sekä erikoisempia yksityiskohtia.

Kaikkiaan nelivetoisia Pandoja on valmistettu 40 vuoden aikana noin 800 000 kappaletta, siis noin 10 prosenttia koko Pandan tuotannosta. Legendana neliveto on kuitenkin suurempi kuin lukujensa summa.

Erityisen rakastettu Panda on ollut aina alppimaisemissa. Tästä kertoo jo sekin, että näitä jäähyväismalleja valmistetaan vain rajoitettu määrä, eli 1983 kappaletta, ja myynti on rajattu vain Alppeja ympäröiviin maihin eli Italiaan, Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin.

Jotain Pandan erikoisuudesta kertoo myös se, että vaikka Fiat 126:n korvanneen etuvetoisen Pandan valmistus alkoi jo vuonna 1980, nykyään on menossa vasta kolmas sukupolvi. Giorgetto Giugiaron muotoilema ykköskori pysyi myynnissä peräti 23 vuotta vuoteen 2003 asti. Yhteensä alkuperäistä Pandaa valmistettiin noin 4,5 miljoonaa kappaletta.

Kakkos-Pandaa valmistettiin jo selvästi lyhyempi aika, eli vajaat 10 vuotta vuoteen 2012 asti. Sen meriitteihin kuuluu valinta Vuoden Autoksi Euroopassa vuonna 2004. Kolmonen tuli myyntiin vuonna 2011. Senkin elinkaari on nykymittapuulla merkittävän pitkä.

Ykkös-Pandan nelivetotekniikan teki aikoinaan Magna Steyerin edeltäjä, eli Steyr-Daimler-Puch; kyseessä ei ollut siis todellakaan mikään torinolainen nyrkkipaja. Steyr-Puch toimitti koko voimansiirtoyksikön Fiatille Termini Imeresen tehtaalle, missä se asennettiin vahvistettuun Pandan koriin.

Auto oli toki yhä Fiat, ja siinä oli tiettyjä italialaisia piirteitä, kuten allergisuus ruosteelle sekä elektroniikkaviat. Mutta se tärkein – eli varsinainen tekniikka – toimi, minkä takia auto on ollut erittäin suosittu etenkin ammattikäytössä. Nykyisin nelikko on luonnollisesti kovassa huudossa harrastelijoiden keskuudessa. Sillä on suuri oma faniyhteisönsä.

Ja olihan Panda aikoinaan melkoinen ihmelaite. Vain 3,38 metrin mittaisena se tarjosi yllättävän hyvät tilat. Fiksujen tilaratkaisujen ansiosta klassikko-Panda taipui jopa pieneksi retkeilyautoksi. Eikä hintakaan ollut kova.

1980-luvulla neliveto oli vielä eksoottinen henkilöautoissa. Audikin tuli quattrollaan markkinoille vain pari vuotta ennen Pandaa. Neliveto oli sitä ennen oikeastaan synonyymi jyhkeälle ja oikealle maasturille.

No sittemmin nelivedot ovat yleistyneet, ja edullisiakin nelikkoja on ollut tarjolla. Valitettavasti näyttäisi vain siltä, että ne saavat kaikki väistyä isojen sähkö-SUVien tieltä. Kun Panda jää nyt eläkkeelle, ja Suzuki Jimny poistuu sekin Euroopasta tänä vuonna, jäljelle jää oikeastaan vain Dacia Duster.

Tai ei Jimny varsinaisesti myynnistä häviä – se vain korvataan täyssähköisellä versiolla. Sama tapahtuu myös Pandan kohdalla, sen sähköversio esitellään tämän vuoden kesäkuussa. Nelivetoa siihen on kuitenkin turha toivoa. Yhtä kaikki, se on tervetullut lisä Euroopan sähköautovalikoimaan. Pienistä B-segmentin maastureista povataan lähivuosina Euroopan suurinta segmenttiä. Tätä sopii toivoa, sillä isoja ja kalliita sähkö-SUVeja on kaduilla jo aivan riittävästi.

Alkuperäiseen Pandaan verrattuna nykymalli on tietysti selvästi isompi. Se on 3,7 metriä pitkä ja 1,61 metriä korkea. Ulkomitat ovat siis yhä varsin kompaktit. Ja tilaakin on matkustamossa yhä hyvin – auton ulkomittoihin nähden.

Ja koska kyseessä on erikoisversio, josta toivotaan varmasti myös jonkinlaista keräilijöiden intohimon kohdetta, ohjaamo on maustettu erikoismalliin kuuluvilla yksityiskohdilla. Etuistuimissa on pelkääjän puolella vuosiluku 1983 ja kuljettajan jakkarassa 2023. Myös kyseisten vuosimallien Pandojen sivuprofiilit on neulottu kankaaseen. Buono.

Ratti on mukavan simppeli ja tuhti käteen ilman tuhansia painikkeita. Myös kojelauta on suoraviivaisen selkeä – joskaan alkuperäisen Pandan simppeliyteen ei luonnollisestikaan ylletä. Sisätiloja hallitsee sama erikoisväri kuin ulkokuortakin.

Panda tuntuu uudeksi autoksi myös lähes klassikolta, sillä vaihdekeppiä on hämmennettävä itse ja takamatkustajille on jopa kahvat ikkunoiden veivaamiseen. Automaatti-ilmastointi toki löytyy ja kosketusnäyttö infotainment-järjestelmineen. Näytön seitsemän tuuman koko kertoo automallin iästä.

Tavaratilaa on 225 litran verran, eli Panda kuuluu virallisesti kauppakassien luokkaan. Tila on myös melko poteromainen ja nostokynnys on melkoinen. No kassillinen pastaa ei tunnetusti paljon paina.

Ja mainittakoon nyt sekin, että alkuperäisen Pandan tavaratilan vetoisuus oli 280 litraa. Ennen oli paremmin...

Jäähyväis-Pandan konepellin alle on herätetty pörräämään 0,9-litrainen TwinAir-moottori. Emme olleet aikoinaan tuon kaksipytyn hirveitä faneja, eikä aika ole muuttanut mielipidettä. Moottorilla on oma hauska luonteensa, ja se on myös taloudellinen – mutta vain paperilla. Oikeassa elämässä TwinAir on kovin janoinen.

Alamäkeen, myötätuuleen tai nätisti tasaisella ajettaessa sillä on mahdollista päästä alle seitsemän litran kulutuslukemiin (virallinen WLTP-arvo 6,9 l/100 km), mutta heti kun maasto muuttuu mäkisemmäksi tai moottoria joudutaan kuormittamaan hieman enemmän, kulutus kasvaa nopeasti päälle kahdeksaan ja jopa yli yhdeksään litraan sadalla kilometrillä.

Eikä tämä johdu auton urheilullisesta luonteesta. TwinAir potkii menemään 85 hevosen voimin. Se ei ole paljon, mutta ei nyt tavattoman vähänkään auton koko ja 1155 kilon omamassa huomioiden. Tasamaalla sillä pärjää taas mainiosti, mutta jyrkempään ylämäkeen on haettava usein pienempää silmään. Mutta eihän Panda-kuskilla voi olla kiire. Pandailu on elämäntapa.

Ja vaikka tämä erikoismalli häviääkin alkuperäiselle Pandalle karismassa 6-0, on tässäkin omat sympaattiset kujeensa. Koeajon aikana auto käänsi myös yllättävän paljon päitä. Tästä pitävät huolen toki jo auton ylimääräiset visuaaliset lisukkeet, kuten pelkistetyt 15-tuumaiset vanteet sekä erikoislogot ja -teippaukset.

Ja kapeilla vuoristoteillä Panda on tietysti kuin kotonaan. Myös auton keveys ja kapeahko rengastus ovat eduksi lumisilla teillä. Pieni on yllättävän usein aidosti parempi.

Erikoisversiosta pyydetty hinta on tietysti toki kova; Sveitsissä alkaen 25 490 frangia eli noin 27 450 euroa. Se vaatii jo sitoutumista. Ja tuskin tästä versiosta tulee kuitenkaan alkuperäisen ykkös-Pandan tapaista klassikkoa. Niiden hinnat ovat olleet jo pidempään nousussa.