Arvioimme monet asiat maailmassa synkemmiksi kuin ne ovatkaan – Näin syntyy ahdistusta lisäävä negatiivisuusharha

Arvoisa lukijani ja kanssaetsijäni,

Tämä ihmisen elämä on alituista rajankäyntiä toivon ja toivottomuuden, tulevaisuudenuskon ja uskon puutteen, optimismin ja pessimismin välillä.

Kaikilta kanavilta tietoisuuteemme tulviva uutishyöky tapaa korostaa uhkaavia ja ahdistavia tapahtumia. Optimismiin on helppo liittää sinisilmäisyys ja tosiasioiden kieltäminen tai ohittaminen, kun taas pessimismille löytyy aina painavia perusteita: tämän tai tuon tilaston valossa tulevaisuus näyttää huomenna vielä synkeämmältä kuin tänään.

Onko mahdollista yhdistää maailmaa ja ihmiskuntaa uhkaavien vaarojen tunnistaminen ja usko valoisaan tulevaisuuteen?

Hans Rosling (1948–2017) oli ruotsalainen lääkäri ja terveystilastotieteen tutkija, joka tuli tunnetuksi laajalle levinneistä videoluennoistaan. Roslingin perussanoma oli, että asiat ovat maailmassa paremmin kuin yleisesti uskotaan. Itse asiassa ne ovat paremmin kuin koskaan aiemmin historiassa.

Roslingin keskeiset viestit julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen ympäri maailmaa tunnetuksi tulleessa kirjassa Faktojen maailma – asiat ovat paremmin kuin luulet (Otava 2018).

Kirjassaan Rosling esittelee mieleenpainuvin esimerkein, kuinka jopa hyvin koulutetut vauraiden länsimaiden asukkaat tapaavat arvioida maailman tilaa koskevia tunnuslukuja – esimerkiksi koulua käyvien tyttöjen määrän, rokotuskattavuuden ja köyhyyden – railakkaasti väärin. He arvioivat ne todellista tilannetta negatiivisemmiksi.

Miksi näin?

Rosling selittää: ”Asiat ovat huonosti ja tuntuu kuin ne muuttuisivat vain huonommiksi, eikö niin? Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät; köyhien määrä vain kasvaa; pian meiltä loppuvat luonnonvarat, ellemme tee jotain radikaalia. Se on ainakin kuva, jonka useimmat länsimaalaiset näkevät mediassa ja jota he pyörittävät mielessään.”

Rosling kutsuu tätä ylidramaattiseksi maailmankuvaksi. Se kuitenkin aiheuttaa stressiä ja johtaa harhaan, sillä Roslingin mukaan suuri enemmistö maailman väestöstä elää jossain tuloasteikon keskivaiheilla. Hän kirjoittaa:

”He eivät kenties ole sitä, mitä me pidämme keskiluokkana, mutta he eivät elä äärimmäisessä köyhyydessä. Heidän tyttärensä käyvät koulua, heidän lapsensa rokotetaan, he elävät kaksilapsisissa perheissä ja he haluavat ulkomaille lomailemaan, eivät pakolaisiksi. Aste asteelta, vuosi vuodelta, maailma muuttuu paremmaksi. Ei joka suhteessa eikä joka vuosi, mutta yleensä. Vaikka maailmassa on valtavia ongelmia, olemme edistyneet huikeasti. Tämä on faktoihin perustuva maailmankuva.”

Roslingin mukaan ylidramaattinen maailmankuvamme johtuu siitä, että ainoastaan poikkeamat normaalista ja tavanomaisesta nousevat uutisiksi. Nämä poikkeamat normaalista ovat usein uhkaavia tai huolestuttavia.

Rosling listaa: ”Niskaamme syydetään loputtomana vyörynä negatiivisia uutisia kaikkialta maailmasta: sotia, nälänhätiä, luonnononnettomuuksia, poliittisia virheitä, korruptiota, budjettileikkauksia, tauteja, joukkoirtisanomisia, terroritekoja.”

Uutisoinnin arvoista ei ole, että kymmenen tuhatta lentoa laskeutuu turvallisesti määränpäähänsä. Uutisiin nousee se yksi, joka tekee pakkolaskun tai joutuu onnettomuuteen.

Tämän uutisoinnin luonnonlain vuoksi maailmankuvamme vääristyy vähitellen synkemmäksi kuin mikä maailman tila itse asiassa on. Syntyy negatiivisuusharha: kielteiset uutiset hautaavat myönteiset vääjäämättä alleen. Ei ole suuri ihme, että etenkin omaa minuuttaan etsivät nuoret kokevat tulevaisuutensa ahdistavaksi.

Olen jo kauan sitten muuttunut nuoresta nuorekkaaksi, mutta etenkin Ukrainan sodan aikana olen kokenut samankaltaista ahdistusta. Vaikka olen paatunut uutisaddikti, olen joinakin päivinä joutunut sammuttamaan radion, kun en ole jaksanut ottaa loputtomasti vastaan uhkaavien uutisten vyöryä.

Rosling haluaa oikaista negatiivisuusharhan aiheuttaman vääristymän. Kyse ei suinkaan ole siitä, että meidän pitäisi sulkea silmämme maailman ongelmilta, päinvastoin.

”Ratkaisu ei ole se”, Rosling kirjoittaa, ”että esitetään kaikkien kielteisten uutisten vastapainoksi enemmän positiivisia uutisia. Minuun tepsivä ratkaisu on tottua pitämään mielessä kaksi ajatusta yhtä aikaa.”

Joko tai -ajattelun sijasta ihmisen on harjoiteltava sekä että -asennetta. Sekä negatiiviset että positiiviset uutiset ovat yhtä lailla totta, ja maailmassa on samaan aikaan sekä hyvää että pahaa.

Rosling kieltäytyy kutsumasta itseään optimistiksi, vaan sanoo olevansa ”possibilisti”, joka näkee mieluummin mahdollisuuksia parantaa maailmaa käytännöllisin keinoin kuin pelkkiä uhkakuvia.

Negatiivisuusharhalle on hyvin ymmärrettävät historialliset syynsä. Ihminen on aina pyrkinyt siihen, että elämä olisi turvallista ja ennustettavaa. Siksi ihmismieli on tottunut kiinnittämään huomiota kaikkiin merkkeihin, jotka saattavat ennustaa vaaraa. Tavallisuus ei sytytä mielessä varoitusvaloa.

Vaaran ennustaminen on ollut tärkeä taito, jotta ihminen on selviytynyt hengissä. Mutta jatkuva hälytystila johtaa ahdistukseen ja lopulta turtumukseen.

Negatiivisuusharha ei liity pelkästään uutisiin. Ihmisellä on sitkeä taipumus muistaa vastoinkäymisensä vahvemmin kuin ilon hetkensä ja epäonnistumisensa mieluummin kuin onnistumisensa. Pahimmillaan se tekee elämästä uuvuttavaa.

Monia Roslingin esittämiä näkemyksiä on kritisoitu sinisilmäisiksi ja harhaanjohtaviksi: ne laimentavat kriisitietoisuutta, jota tarvitaan ongelmien korjaamiseksi. Kriitikoiden mukaan ihmiset lukevat helpottuneina viestiä siitä, että maailman tila onkin parempi kuin, mitä kaikki mediat ovat herkeämättä toitottaneet. Hätä ei ollutkaan tämän näköinen, ja voimme jatkaa kuten ennenkin.

Ei olekaan suuri ihme, sanovat arvostelijat, että Roslingin näkemyksistä ovat innostuneet pikemminkin globalisoituneessa markkinataloudessa vaurastuneet ja vaikutusvaltaiset tahot kuin esimerkiksi maailman epäkohtien korjaamiseen pyrkivät kansalaisjärjestöt. Optimismi tapaa nostaa osakekursseja, pessimismi painaa niitä alaspäin. Sijoittaja tulee helposti valinneeksi profeettansa.

Rosling tietysti vastaa tähän, että nimenomaan tästä on kysymys. Jos kriisitietoisuus perustuu negatiivisuusharhaan, se on virheellisellä pohjalla.

Asiantuntemukseni ei riitä Roslingin maailman tilasta esittämien faktojen paikkansapitävyyden tai valikoivuuden arvioimiseen, mutta Roslingin esiin nostama negatiivisuusharha on ihmiskunnan tulevaisuudenuskon kannalta olennaisen tärkeä kysymys. Kun tutkimukset eri puolilta maailmaa kertovat, että erityisesti nuoret kokevat tulevaisuuden ahdistavaksi ja suorastaan lohduttomaksi, negatiivisuusharhan oikaisemisen pitäisi olla yhteiskunnallisen keskustelun ytimessä.

Tämä puolestaan edellyttää irtautumista optimismin ja pessimismin ikiaikaisesta vastakkainasettelusta. Maailma on kiistämättömästi täynnä ongelmia, puutteita ja epäkohtia, mutta ne pitää korjata ja oikaista. Ihmisen tähänastinen historia perustuu kokemuksista oppimiseen. Siihen perustuu myös tulevaisuus.

Miten voitamme negatiivisuusharhan? Negatiivisten uutisten ylivalta tuskin tulee koskaan muuttumaan – se on eräänlainen luonnonlaki, eikä huonoja uutisia tietenkään pidä väen vängällä vääntää hyviksi. Mutta sopivin väliajoin kannattaa ajaa mielen läpi korjausohjelma, joka muistuttaa siitä, että maailmassa tapahtuu kaiken aikaa paljon positiivista ja moni asia on myös paremmin kuin ennen. Asiaa auttaa, jos ahdistavista asioista voi keskustella luotettavien lähimmäisten kanssa.

Toivoa antaa tietoisuus siitä, että yhä suurempi osa ihmiskunnasta elää parempaa elämää kuin koskaan aikaisemmin ja on yhä paremmin koulutettua. Maapallolla elää yhä enemmän ihmisiä, joilla on mahdollisuus ratkaista tulevaisuutta varjostavia ongelmia entistä paremman tiedon ja ymmärryksen pohjalta.

Negatiivisuusharhan sijaan tarvitaan käytännöllistä asennoitumista: ongelmia on, mutta ne ratkaistaan käytettävissä olevin keinoin. Päivä päivältä ja yksi kerrallaan. Käytännöllinen asenne ongelmien ratkaisuun ei välttämättä takaa onnellisuutta, mutta se luo varmasti onnellisuudelle paremmat edellytykset kuin negatiivisuuteen poteroituminen.

Tämä teksti on osa 12 kirjeen sarjaa, jossa filosofian tohtori Pekka Sauri pohtii, miten ihminen voi olla onnellinen. Voit myös kuunnella kirjeen.