Opaskoira jäi kotiin, tilalle tuli muuli – Vammaisaktivisti Susanna Halmeen hullunrohkea vaellus yllätti hänet itsensäkin
Näkövammainen Susanna Halme vaelsi vammaisten oikeuksien puolesta Tadzikistanin vuorilla. Ensimmäinen vaelluspäivä päättyi kyyneliin. Koko matka valoi uskoa: maailma muuttuu pienin teoin.
Susanna Halme pitää korvallaan puhelinta. Reitillä avustaa BlindSquare, näkövammaisille suunniteltu sovellus, joka vie perinteistä navigaattoria tarkemmin ohjein valittuun kohteeseen. Opaskoira Muusa ihmettelee, miksi ei mennä tutulle lenkkipolulle. Se tuntee seudun.
Espoon Laajalahti on tuttu paikka Halmeelle, 29. Se on kävelymatkan päässä kotoa ja Laajalahdessa Halme käy lenkillä. Liikenteen humina kantautuu kaislikon reunustamalle rantapolulle. Kesäisin kahden vilkasliikenteisen tien välisellä rantaniityllä laiduntaa lehmiä.
Vesisateen jälkeen maa on lätäkköinen, Muusa kaahaa suoraan rapakoihin. Halme tietää sen, siksi asuvalinta ovat kumisaappaat.
Äänimaailmaan kuuluvat myös jalan alla joustavat pitkospuut, lahden yli lentävät lentokoneet ja lukuvuoden aikana koululaisten puheensorina. Läheinen Villa Elfvikin luontotalo on monen luokan retkikohde.
Muusa on 8-vuotias musta labradorinnoutajalta näyttävä koira, mutta erityinen, sillä hän on – ja Halme puhuu hänestä – labradorinnoutajan ja kultaisen noutajan sekoitus. Halmeella Muusa on ollut kuutisen vuotta. Opaskoira on näkövammaisen liikkumisessa tärkeä apu, tuo elämään itsenäisyyttä.
– Muusa on rauhallinen hölmöläinen, älykäskin. Tekee työnsä hyvin ja kotona rakastaa lelujaan sekä sohvalla ja sängyssä makoilua, Halme kuvaa.
Muusa siis pääsee sänkyynkin. Syyskuussa tehdylle hyväntekeväisyysvaellukselle Tadzikistanin vuoristossa Muusa ei kuitenkaan päässyt. Siellä Halmeen apuna oli muuli.
