Apu

Näin toimivat pyövelit Suomessa – Piikatyttöjen veri virvoitti kansaa


Pyöveli nosti mestatut miehet näytteille tien varteen ja poltti naisten ruumiit. Papit ja virkamiehet määräsivät säännöt ja maksoivat palkan.
Kuvat Kai Tirkkonen

Pyövelin päivä. Valmistelut Lapualla olivat sujuneet rutiininomaisesti. Talolliset olivat raivanneet aukion, ja pappi oli hoitanut seurakunnan.

Heitä oli kaksi: Martti Erkinpoika Hiipakka oli tappanut isänsä ja Anna Martintytär Klemettilä lapsensa.

Kun kaikki oli valmista, pyöveli Niilo Eskelinpoika Rönblad tuli ja toimitti tehtävänsä.

Tuosta yhdestä ainoasta päivästä ja sen kahdesta kaulasta hän saisi 20 hopeataalaria. Se oli enemmän kuin puolen vuoden palkka!

Tosin tällä kertaa yleisö kohahti tavallista enemmän. Tuomitut olivat terveitä nuoria, ja Annan ympärillä kävi kuhina. Raihnaiset ja sairaat kärkkyivät lähellä saadakseen kitusiinsa edes pisaran parantavaa verta.

Kopio Suomessa käytössä olleesta mestauskirveestä.

Pyöveli teki sen rahasta

Rönblad ei ollut taikuuteen päin kallellaan eikä verta maistellut. Toisin oli tehnyt hänen turkulainen kollegansa, häirikköpyöveli Yrjö Keikeli.

Keikeli oli teloittanut erään nuoren naisen, ottanut kaulasta ryöppyävää verta kivimaljaan ja juonut tuoreeltaan. Toisella paikkakunnalla Keikeli oli noukkinut polttamansa naisen sydämen roviolta ja leikannut kaksi höyryävää suupalaa.

Rönbladia lämmitti silti lähinnä palkkio. Hän körötteli Lapualta takaisin kotiin Laihialle virkeillä hevosilla ja vaihtoi ne uusiin jokaisen kievarin pihassa kuin isompikin herra.

Ensin katkaistiin käsi, sitten kaula.

Ura alkoi piiskurina

Pyöveli Niilo Eskelinpoika Rönblad katkoi kauloja 1700-luvulla Pohjanmaalla.

Ura alkoi 25-vuotiaana, kun Niilo kyllästyi armeijan ja talollisten palvelemiseen. Hän haki lääninhallitukselta vapautunutta piiskurin virkaa. Palkka ei olisi järin suuri, mutta se toisi entistä itsenäisemmän elämän ja kenties oman talonkin.

Niilo asui Marian kanssa Laihian Ratikylässä. Nuorelle parille oli syntynyt kuusi lasta nopeaan tahtiin. Oli siinä elätettävää.

Pian Niilo ruoski näpistelijöitä, syrjähyppääjiä ja juoppoja käräjätupien ovella. Miehet saivat 17–40 raippaparia, mutta varasteleva Liisa Martintytär pari kertaa vitsaa. Palkkio oli aina sama: yksi hopeataalari.

Oulun Maikkulan lähiössä on muinainen mestauspaikka.

Pyövelille kulukorvaus, päiväraha ja mestauspalkkio

Pyövelin virka avautui kesällä 1754. Piiskuri Niilo Eskelinpoika halusi edetä urallaan, haki ja tuli valituksi.

Tehtävällä oli hirveä maine: 1600-luvulla osa pyöveleistä oli ollut rikollisia, jotka olivat joutuneet valitsemaan oman kuoleman ja pyövelintoimen välillä.

Heiltä silvottiin korva tai heidät merkittiin poltinraudalla. He kulkivat koko elämänsä halveksittuina ja peljättyinä. Pyöveli-sana tuli perkeleestä, peevelistä.

Eivätpä Pohjanmaan lainvartijat arvanneet, miten luotettavan työmyyrän Niilosta saisivat lähes 40 vuodeksi.

Eskelinpojalle laitettiin heti kättelyssä hienompi sukunimi Rönblad, ja ensimmäisenä kesänään mestari Rönblad kuittasi neljännesvuosipalkkaa yhdeksän hopeataalaria.

Kiinteän palkan päälle tulivat kulkemiskorvaukset, päivärahat ja mestauskohtaiset palkkiot. Kruununvouti tai nimismies laati matkalaskut, ja Rönblad kuittasi ne puumerkillään.

Hän mestasi etupäässä murhamiehiä ja lapsensa tappaneita piikatyttöjä.

Pappi käski kansaa katsomaan

Rönbladin ensimmäisten tapausten joukkoon kuului sotilas Antti Matinpoika Holsti. Ensimmäistä vaimoaan Antti oli kiduttanut polttamalla sääriä päresoihdulla. Nyt hän oli hakannut uuden vaimonsa koivukepakoilla ja lapiolla kuoliaaksi lasten silmien edessä. Tapahtumat ja tunnelmat kirjattiin Iin välikäräjien pöytäkirjaan.

Hovioikeus vahvisti Antin kuolemantuomion. Sen toimeenpano alkoi edistyä kruununvoudin johdolla. Vouti otti viipymättä yhteyttä Rönbladiin ja seurakuntaan.

Pappi tiedotti saarnatuolista ja patisteli yleisön sankoin joukoin paikalle ottamaan opikseen ja ojennuksekseen. Koneisto toimi.

Pyövelitutkimuksen faktat löytyvät vanhoista asiakirjoista.

Yhtäkkiä metsässä jotakin punaista

Mestauspaikka sijaitsi kumpareella vilkkaasti liikennöidyn päätien laidalla.

Talollisten kuului siivota paikka, ja jokaisesta talosta tuli mies seipään kanssa pitämään järjestystä. He asettuivat piikkipiiriksi, mutta eivät näköesteeksi.

He olivat myös tuoneet kolme tukevaa paalua ja kärrynpyörän.

Mitään lavaa ei ollut. Rönbladin apulainen, rakkari, kyhäsi kevyen telineen pään pidikkeeksi.

Kun kaikki oli valmista, pyöveli meni piiloon. Hän oli pukeutunut punaisiin sarkahousuihin, ehkäpä viittaankin.

Pian kumpareella seisoi Antti Matinpoika hyvin ravittuna viimeisen aterian jäljiltä. Pappi oli valmistellut häntä päiväkausia ja selostanut, että tämä oli Jumalan tahto.

Mies ei hangoitellut vastaan. Pappi valoi tulevaisuudenuskoa: elämäsi saattaa jatkua rajan takana hyvinkin suotuisissa merkeissä.

Sitten veisattiin virsiä, ja murhaaja yhtyi lauluun. Hän saisi pitää puheenkin, jos tunnustaisi katumusta ja hyväksyisi tuomion.

Pyövelillä oli päällään todennäköisesti jokin punainen vaate tai asuste. Lohjan keskiaikaisen kivikirkon katossa on pyöveli punaisessa hatussa.

Rohkaisuryyppy tuomitulle ja mestaajalle

Rohkaisuryypyn lämmittäessä tuomittu oli autuas astumaan Herran eteen.

Kun Antti Matinpojan silmille oli sidottu huivi ja pää asetettu pölkylle, Rönblad syöksyi piilostansa. Toki tilkan viinaa ottaneena, mutta pää ja kirves terävänä.

Rakkari piti hiuksista kiinni, kun Rönblad katkaisi pikkukirveen iskulla Antin käden. Salamannopeasti hän vaihtoi isompaan kirveeseen ja katkaisi kaulan.

Kylän nuoret pojat olivat seuranneet tapahtumaa puiden oksilla. Kun veri suihkusi mestatun kaulasta, pojat pyörtyilivät ja putoilivat puista.

Britti Edward D. Clark ikuisti Siikajoen mestauspaikan vuonna 1799. Kuva kirjasta Mikko Moilanen: Suomen Pyövelit.

Tätä tarkoittaa teilaaminen

Koska tuomittu oli tappanut läheisensä, hänen ruumiinsa piti teilata.

Näin ollen Rönblad ja rakkari naulasivat raaspiikeillä Antin pään yhden paalun ja käden toisen paalun päähän. Ruumis nostettiin kolmannen paalun päälle kärrynpyörälle makaamaan.

Ruumis pysyi teilattuna vuosikausia. Kun jäseniä tipahti maahan, joku vohki ne taikakalukseen tai sukulainen haudatakseen ennen kuin pyöveli ehti hautaamaan.

Teilipuut viestivät ohikulkijoille, ettei täällä kannattanut ryttyillä.

Kruununvouti raportoi tapahtumasta

Kruununvouti kirjasi raporttiinsa Rönbladin suorituksen: Toimitus sujui moitteitta. Hän raportoi myös yleisömäärän, yleisön reaktiot ja saarnan laadun. Kaikki oli sujunut sääntöjen mukaan.

Paikoitellen mestauspäivät olivat kuin karnevaaleja. Väelle myytiin olutta, rihkamaa ja silmänkääntötemppuja. Joskus pahatapaiset ihmiset työnsivät teilipuut nurin yön hiljaisuudessa.

Tapa tamma, johon on sekaannuttu

Pyöveli matkusti paljon. Vuonna 1761 Rönbland oli reissussa Pohjanmaalla 86 päivää ja taittoi 4 000 kilometriä. Häntä juoksutettiin eestaas.

Vuoden 1760 heinäkuussa 49-vuotias naimisissa ollut talokas Anders Borgarbacka tuomittiin kuolemaan eläimeen sekaantumisesta. Mies kuoli humalassa ja epäselvissä olosuhteissa ennen mestausta.

Pyöveli kuitenkin tilattiin hautamaan ruumis Vähänkyrön mestauspaikalle. Kului puoli vuotta, kunnes hovioikeus teki tapauksessa uuden päätöksen. Nyt oli tapettava tamma, johon Anders oli sekaantunut. Niinpä Rönblad matkusti lahtaamaan hevosen ja hautaamaan metsään.

Tutkija Mikko Moilanen sai mestauskirveen jäljitelmän lahjaksi kavereiltaan. Terä on tylsä.

Hirttoköysi oli liian kallis

Kesäkuussa 1767 Rönblad hirtti Uudessakaarlepyyssä entisen postimestarin. Kuten kuului, hän jätti ruumiin hirsipuuhun pelotteeksi. Elokuussa postimestari putosi, ja Rönblad matkusti hautamaan hänet mestauspaikan läheisyyteen.

Kirves oli halvempi kuin ulkomailta tuotu hamppuköysi. Samaa köyttä kun ei voinut oikopäätä ottaa uudelleen käyttöön, koska vainajat tuli jättää riippumaan.

Naisia Rönblad ei teilannut eikä hirttänyt, koska jokuhan olisi voinut kurkistaa helmojen alle. Mestatut naiset hän poltti aina roviolla.

Vuonna 1937 Apu-lehti esitteli kaksi turkulaista väkivallan virkamiestä. Henkilöt olivat historiallisia mutta kuvat sepitteellisiä.

Saastainen vai parantaja?

Ruumiiden käsittely teki pyöveleistä saastaisia ja toisaalta parantajia.

Rönbladia kohdeltiin asiallisena ammattimiehenä, ja hänen lapsillaan oli arvostettuja kummeja. Hän piti huolta kunniastaan ja vaati oikeuksiaan käräjillä. Häntä ei huiputettu raha- eikä taloasioissa.

Kun Rönblad jäi leskeksi 56-vuotiaana, hän talutti vihkipallille 22-vuotiaan hyvän perheen tyttären Saaran. He saivat neljä lasta ja asuivat pyövelin omistamassa talossa Mustasaaren Vikbyn kylässä.

Viimeiset työmatkansa pyöveli Rönblad teki yli 70-vuotiaana ja hoiti tointaan kuolemaansa, vuoteen 1791 saakka.

Lähteet: Tutkija Mikko Moilasen haastattelu ja hänen kirjansa Suomen pyövelit (Docendo 2019) sekä Ilona Pajari, Jussi Jalonen, Riikka Miettinen ja Kirsi Kanerva, toim: Suomalaisen kuoleman historia (Gaudeamus 2019)

Kuolemanrangaistus

Suomessa rauhanaikaiset kuolemanrangaistukset loppuivat vuonna 1825, sen jälkeen teloitettiin vain yksi henkilö vuonna 1943.

Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui Suomen laista vuonna 1949.

Sodanaikainen kuolemanrangaistus poistettiin laista vuonna 1972.

1600-1700-luvuilla 200 vuodessa Suomessa teloitettiin noin 3 000 ihmistä.

Ruotsinvallan aikainen käräjien pöytäkirja.

Julkaistu: 2.8.2019