Apu

Vakoilumuseo Tampereella raottaa salaperäisen ammattikunnan historiaa


Kirjoista ja elokuvista tutuilla jamesbondeilla on aidot esikuvansa. Vakoilumuseo raottaa salaperäisen ammattikunnan historiaa, jossa ei kaihdeta riskejä, mullistetaan valtasuhteita ja jossa inhimillinen hinta on usein ollut kova.
Kuvat Harri Hinkka

Seinästä törröttää pää. Kallon nahassa on viesti, josta hiukset peittävät osan. Tällä tavalla noin 500 vuotta eaa elänyt, maanpakoon ajettu Miletoksen hirmuhallitsija Histiaeus punoi juonen vallankaappausta varten: orjan päähän tatuoitiin salainen viesti, odotettiin, että hiukset kasvavat ja sitten orja lähetettiin viemään viestiä eteenpäin. 

Kun kurkistaa nurkan taakse, kulkee hetkessä muinaisesta salakirjoituksen maailmasta tälle vuosikymmenelle. Seinätaulussa komeileva yhdysvaltalainen Edward Snowden elää maanpaossa, koska paljasti Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n vakoilleen niin kansalaisia kuin valtiojohtajiakin. Toisille hän on sankari, toisille ilmiantaja ja petturi. 

Vakoilun mielenkiintoiseen historiaan voi syventyä Tampereella Finlaysonin historiallisen tehdasalueen uumenissa. Maailman ensimmäinen vakoilumuseo sijaitsee – teemaan sopivasti – maan alla, hieman vaikeasti löydettävässä nollakerroksessa.

Jo neljäs osoite museolle

Museon näyttelyjohtaja Pirkka Turja tuntee vakoojien tarinat ja heidän käyttämiensä vekottimien salat. Hän on ollut mukana museon toiminnassa sen perustamisesta asti ja tehnyt siellä päätoimisesti töitä jo 14 vuoden ajan.

Pesti museossa on osa sukupolvenvaihdosta. Museon perustaja, Pirkan isä Teppo Turja yritti keksiä Kangasalan ilmatorjuntakasarmin tyhjillään olleelle rakennukselle käyttöä. Turja ja kourallinen tuttavia ja keräilijöitä miettivät, mitä rakennukselle voisi tehdä. Paras idea oli vakoilumuseo.  

Kangasalle museo ei kuitenkaan tullut, vaan se perustettiin Tampereelle vuonna 1998. Finlaysonin alue on museon neljäs osoite.

Vakoilumuseo on yksityinen yritys. Se saa pienen toiminta-avustuksen Tampereen kaupungilta, mutta muuten toiminta rahoitetaan lipputuloilla. 

Kävijöitä on noin 20 000 vuodessa. Kesä on tärkein sesonki, sillä silloin Finlaysonin kulttuurikeskittymässä hyörii paljon päivävieraita. Vakoilu on museolle harvinainen teema, joten kansainvälisiäkin vieraita on kävijöistä melkein puolet. Ahkerimmin käyvät venäläiset.

– Kun Ukrainassa kolahti 2014, ruplan kurssi sukelsi ja turismikin kärsi. Venäläiset hävisivät täysin. Onneksi siitäkin pudotuksesta selvittiin ja venäläiset ovat palanneet, Pirkka Turja sanoo. 

Salakirjoitusta

Ensimmäisessä salissa tutustutaan salakirjoituksen ja -kuuntelun historiaan. Turja neuvoo kastamaan pumpulipuikon ammoniumkloridiliuokseen ja kirjoittamaan sillä paperinpalalle viestin. Mitään ei näy, ennen kuin infrapunalamppu valaisee kirjoituksen. 

Pirkka Turja näyttää, miten salainen viesti kirjoitetaan ammoniumkloridilla.

Turja antaa pahvisen, aakkosia vilisevän salakirjoituskiekon hypisteltäväksi. Se näyttää simppeliltä, mutta käyttö on monimutkaisempaa. Vitriinissä on Yhdysvaltojen sisällissodan aikainen etelävaltioiden salakirjoituskiekko. Pohjoisella oli käytössään samanlainen, vain leima keskellä oli erilainen.

– Myös Suomen armeijan kaukopartiolla on ollut kiekko käytössään. Jos jollakulla on sellainen tallessa, olisimme kiinnostuneet siitä, Turja sanoo.

Vakoilumuseon logolla varustetulla kiekolla voi kirjoittaa salakieltä.

Vakoilumuseossa on paljon esineitä, joita voi kokeilla. Nykyään elämyksellisyys on museoille valtti, jolla houkutellaan sellaisia kävijäryhmiä, jotka eivät välttämättä muuten eksyisi paikalle. 

Museon suosituin elämystuote on Agenttitesti, jossa selvitetään, pärjäisikö museovieras vakoojan ammatissa. Tehtävänä on muun muassa tiirikoida lukko ja murtaa morsetuskoodi. Etenkin lapsille testi on toimelias tapa tutustua museoon, mutta myös aikuiset pitävät vakoojaleikeistä.

Polttariseurueet ovat tärkeä asiakasryhmä. Täällä sulhanen tai morsian joutuu valheenpaljastustestiin – onhan avioliitto elämän pisin kyttäyskeikka, Turja virnistää.

Museon käyttämä laite on Israelin pahamaineisen tiedustelupalvelun Mossadin kehittämä. Sen toiminta perustuu fysiologisten reaktioiden mittaamiseen. Kuulusteluhuoneessa museon työntekijä kysyy ystävien laatimat kiperät kysymykset ja analysoi, onko avioliittoon halajava puhunut totta. 

Myös yritykset käyvät täällä virkistymässä. Silloin valheenpaljastustestiin pääsee usein esimies.

Vakooja edesauttoi Neuvostoliiton hajoamista

Vakoojaksi ryhtymiseen on kolme pääsyytä.

Ensimmäinen on ahneus ja vallanhimo. Toinen on aatteen palo tai siihen pettyminen. Kolmas on taas ammatin kiehtovuus, jota voisi ehkä kutsua James Bond -vaikuttimeksi.

Motiiveista esimerkiksi käy insinööri ja KGB-agentti Vladimir Vetrov, joka pettyi kommunismiin ja siihen, että joutui lopettamaan kenttätyöt. 1980-luvulla hän ryhtyi Ranskan kaksoisagentiksi ja paljasti Neuvostoliiton laajan teknologiavakoilun. 

Sen seurauksena ulkomailta lähetettiin kotiin kymmenittäin vakoojia. Suhteet muihin valtioihin viilenivät entisestään ja oma teknologinen kehitys jäi auttamatta jälkeen. Vetrov oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että Neuvostoliitto hajosi.

Vetrov ei jäänyt kiinni vakoilusta vaan murhasta. Teon taustalla oli vakoojan ammattitauti: pelko paljastumisesta, joka johtaa vainoharhaisuuteen, alkoholismiin ja ylilyönteihin. 

Poskettomat vakoilujutut ovat vedonneet lukijoihin ja katsojiin jo vuosikymmenten ajan.

– Jos tämän hetken vakoilusta tehtäisiin elokuva, katselisimme kaksi tuntia näppäimistön nakuttamista.  Tieto ja vakoilu ovat siirtyneet tietoverkkoihin.  

Kenttäagentit eivät silti ole kadonneet mihinkään. 

– Yhdysvaltain tiedustelupalvelulla CIA:llakin on lähteiden mukaan jopa tuhansia kenttäagentteja, joista kaikki eivät taatusti istu toimistossa. 

Valtaosalla vakoojista kurja kohtalo

Vaikka museo nostaa esiin ihmeellisiä vakoojatarinoita, romantisointiin ei sorruta. Valtaosa tunnetuista vakoojista on tehnyt virheitä ja jäänyt kiinni.

– Heidän kohtalonsa on ollut kurja: katoaminen tai maanpako, kuolema tai pitkä vankilatuomio.

Kokoelman keruu on ollut valtavaa kenttätyötä, ja esineitä on metsästetty ympäri maailmaa. Lahjoituksia on tuotu myös museon ovelle nimettömässä pahvilaatikossa. Siten kokoelmaan päätyi vain KGB-agenttien käytössä ollut Yelka-vakoilukamera 1980-luvulta. 

Vitriinistä löytyvät muun muassa Lada-autoilijan tärkeä lisävaruste, veitsi vaihdekepissä, sekä toisen maailmansodan aikaisen Enigma-salauslaitteen 2000-luvun digitaalinen versio Enigma-E. Yksi harvinaisimmista kojeista on toimiva Carl Zeiss -ilmatiedustelukamera, jota on tiettävästi vain kaksi maailmassa.

Keskellä on jatkosodassa viestimiseen käytetty radiolaite Kyynel. Oikealla esitellään kiistelty sissi ja ammattisotilas Lauri Törni.

Turja näyttää 1950-lukulaista rannekelloa, jonka koneiston tilalla on mikrofoni. Tarina kertoo, että CIA:n agentti laittoi käteensä myös oman kellonsa. Vastapuoli hoksasi ennen pitkää, että jotain on tekeillä: joko siitä, että miehellä oli kaksi kelloa tai siitä, että toisesta pilkottaa johto. Onnetonta agenttia ei enää nähty.

– Jos KGB:n kanssa joutui hankaluuksiin, kävi yleensä huonosti.

Ajat eivät ole juuri muuttuneet. Viime vuonna venäläisvakooja Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia yritettiin myrkyttää hermoaineella Isossa-Britanniassa. Epäilyt kohdistuivat Venäjän sotilastiedustelupalveluun GRU:hun. Tekijöiksi arveltu venäläiskaksikko vannoi olevansa turisteja.

Kokoelman uudistaminen vaikeaa

Museon budjetti on pieni ja uudistuminen siksi hidasta. Turjan kehityslistalla ensimmäisenä on museotekniikan päivitys nykyaikaisemmaksi. 

Tilat ovat pienet esineistön määrään nähden, ja kun kokoelmaa uudistetaan, jotain on laitettava varastoon. Se tuntuu Turkasta aina yhtä vaikealta. Jokaisella esineellä on paikkansa vakoilun historiassa.

Soluttautujan on osattava väärentää kulkulupia ja muuttaa ulkonäköään.

Vakoilu on vaikuttanut maailmanhistorian käänteisiin niin hyvässä ja pahassa, ja museossa tieto välittyy uusille sukupolville. Turjalle museot ovat kulttuurisesti merkittäviä laitoksia. 

– Jos historiaa ei näe ja koe missään, miten siitä voisi oppia, hän pohtii. 

Museo saa pohtimaan myös vakavia aiheita: missä kulkevat vakoilun ja valvonnan rajat ja mikä on vakoilun oikeutus ja hinta. 

– Niin kauan kuin ihmistä kiinnostavat toisten ihmisten asiat, vakoilu ei katoa minnekään, Turja kiteyttää.

Muita omintakeisia museoita

  • Henkimaailman juttuja -näyt­tely, Hämeenlinna. Muinaiset myytit, kummitukset, noituus ja salatieteet houkuttelevat kaikesta kummasta kiinnostuneet Hämeenlinnan kaupunginmuseoon, hmlmuseo.fi
  • Mekaanisen musiikin museo, Varkaus. Riemukas museo on täynnä hullunkurisia, näyttäviä ja ennen kaikkea äänekkäitä soittolaitteita, mekaanisenmusiikinmuseo.fi
  • Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryyppi, Nurmijärvi. Viinatehtaan historia yhdistyy kiinnostavasti suomalaiseen juomatapakulttuuriin kotipoltosta kieltolain kautta nykypäivään, nurmijarvi.fi/vapaa-aika_ja_kulttuuri/museo/tehdas-_ja_alkoholimuseo_rajamaen_ryyppi

Julkaistu: 14.7.2019