Sieniä on maailma pullollaan. Niitä on ihmisillä, eläimillä ja kasveilla. Oikeastaan sieniä kasvaa lähes joka paikassa, samoin kuin bakteereita ja viruksia. Siksi niille altistutaan jatkuvasti. Useimmiten se ei johda mihinkään. Elimistö tekee selvää tunkeilijoista, eivätkä ne pääse aiheuttamaan hankaluuksia. Toisinaan tuuri tai puolustus kuitenkin pettää. Silloin sieni tarttuu ihmiseen ja alkaa kasvaa.

– Kynsisieni on sienen aiheuttama infektio kynnessä. Sama sieni voi tarttua myös iholle, sanoo työterveys- ja yleislääkäri Toni Vänni Terveystalosta.

Huonon onnen lisäksi sienille altistavat geenit, heikko verenkierto, ongelmat vastustuskyvyssä ja sairaudet, kuten diabetes. Myös ikä on riskitekijä.

– Ikääntyessä elimistön immuunipuolustus ja verenkierto heikkenevät ja tulee enemmän perussairauksia.

Terve ja nuori ihminenkin voi saada kynsisienen. Silloin kyse saattaa olla sienen riskiä lisäävästä perimästä tai onnettaren epäsuosiosta. Varpaan kolhiminen voi sekin tarjota otolliset olosuhteet vihulaiselle, sillä se tarttuu helpommin vau­rioituneeseen kynteen.

– Kynsisieniä näkee kaikenikäisillä vauvasta vaariin. Niitä on noin kahdeksalla prosentilla ihmisistä.

Kynsisieni viihtyy erityisen hyvin kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa. Siksi sen voi tuoda mukanaan uimahallista tai saunasta, jos kävelee siellä paljain jaloin. Yleisissä pesutiloissa onkin hyvä idea käyttää tossuja tai sandaaleja.

Usein sieni tarttuu ensin jalkoihin tai varvasväleihin ja leviää sieltä kynteen. On melko harvinaista, että se alkaisi kasvaa heti ensimmäiseksi kynnessä.

Jos sieni on jalan iholla tai varvasvälissä, iho voi olla sen kohdalta rikki ja punoittaa. Rakkuloitakin saattaa olla. Iho voi myös kutista ja hilseillä.

Sieni tarttuu yleensä varpaiden kynsiin, sormissa se on harvinainen. Kynnessä sieni on usein helppo tunnistaa.

– Yleisin kynsisieni saa kynnen paksuuntumaan ja muuttaa sen kellertäväksi.

Muutos lähtee liikkeelle yleensä kynnen reunoilta tai kärjistä ja alkaa sitten levitä tyveä kohti. Kynsi voi myös halkeilla. Kynsisilsasta on kuitenkin muitakin muotoja. Pinnallinen sieni voi tehdä koko kynnestä valkoisen ja hilseilevän. Sieni voi pesiä myös kynnen alla. Silloin kynsi alkaa usein irrota.

– Harvinaisin sienen muoto lähtee kynnen tyvestä ja voi tuhota koko kynnen. Kynttä ympäröivät kudokset saattavat myös olla kipeitä.

Muuten kynsisieni ei yleensä aiheuta kipua, jollei paksuuntunut kynsi sitten tartu kiinni johonkin ja vaurioidu lisää.

Kynsisieni ei itsessään ole vaarallinen, mutta se altistaa muille ihon ja kynsien infektioille.

– Ongelma on yleensä paikallinen eikä leviä muualle kehoon. Jos iho on sienen takia rikki, siitä voi kuitenkin seurata esimerkiksi ruusu­infektio, Vänni sanoo.

Se taas voi johtaa jopa verenmyrkytykseen.

Kynsi voi myös irrota ja paksuuntunut kynsi hankaloittaa sukkien ja kenkien pukemista. Ikääntyvillä ihmisillä se voi jopa vaikeuttaa kävelemistä.

– Sieni on hyvä hoitaa. On mukavampi elää, kun paikat ovat kunnossa.

Parasta on hoitaa kynsisilsa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Se nimittäin leviää helposti muihin kynsiin etenkin, jos varpaat hautuvat kengissä lähekkäin. Mitä kauemmin sieni saa pesiä kynnessä rauhassa, sitä hankalampi se on häätää.

– Jos esimerkiksi isovarpaan kynsi on täysin sienettynyt, paranemiseen voi mennä vuosi, Vänni sanoo.

Selitys on se, että pienempi sieni kuolee nopeammin. Jos sientä on vaikkapa vain kynnen päässä, se kasvaa nopeasti pois ja tilalle tulee tervettä kynttä.

Lääkäri voi usein diagnosoida tartunnan jo kynnen ulkonäön perusteella. Yleensä kynnestä otetaan varmuuden vuoksi näyte, jolle tehdään sieniviljely. Ennen sieniviljelyä sienilääkkeistä on pidettävä vähintään kahden viikon tauko, muuten tulos ei ole luotettava.

Näyte otetaan niin, että ensin kynsi puhdistetaan alkoholilla. Sitten kynnen pintaa rapsutetaan terveen ja sairastuneen alueen rajalta. Näin saadaan hienojakoista jauhetta. Mikroskoopilla katsotaan, näkyykö siinä sienirihmastoa. Sen jälkeen näyte vielä viljellään.

– Sieni on hidas kasvamaan, joten tulokseen menee siksi monta viikkoa. Näyte voi myös olla negatiivinen, vaikka kynnessä olisikin sieni.

Jos näin käy, usein näyte otetaan uudestaan ja tehdään viljely vielä kertaalleen. Lääkitys voidaan aloittaa, vaikka viljelyn tulos olisi kielteinen, jos kynnessä kasvaa lääkärin mielestä selkeästi sieni.

– Silloin tehdään yleensä kokeilu lääkkeellä, Vänni kertoo.

Kynsisieni voi joskus parantua itsekseen, mutta yleensä näin onnellisesti ei käy.

– Sieni-infektiot ovat hankalia, kestävät pitkään ja voivat levitä.

Sama sieni on sitkeämpi kynnessä kuin iholla. Selitys löytyy verenkierrosta. Kynsi on sarveisainetta, eikä siinä kierrä veri. Siksi elimistön oma puolustus ei pääse nopeasti häätämään sientä.

Tämän vuoksi kynsisienen hoitaminen on hankalaa lääkkeilläkin. Lievää infektiota voi kokeilla häätää sienikynsilakalla, mutta sen teho ei yleensä ole kovin hyvä.

Jotta sienestä päästäisiin, tarvitaan yleensä suun kautta otettava antibioottilääkitys, eikä lyhyt kuuri riitä. Lääkettä pitää usein syödä kuukausia tai jopa puoli vuotta, ennen kuin kynsi paranee.

Lääkkeillä on myös haittavaikutuksia, vaikkakin harvinaisia. Ne voivat pahimmassa tapauksessa vaurioittaa maksaa, sillä ne kulkevat sen kautta. Maksa-arvoja seurataan, jos on sienilääkityksellä.

– Maksa-arvot otetaan yleensä kuurin alussa ja sen jälkeen kuukauden kuluttua. Lääkkeen aiheuttama muutos tulee yleensä heti, jos on tullakseen.

Sienilääkkeillä voi olla myös yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Lääkärille on tärkeää kertoa kaikki lääkitykset.

Joskus sienen hoitaminen voi vaatia koko kynnen poistamista. Hyvä uutinen on, että vaikka kynsi­silsan häätäminen vie aikaa ja vaivaa, yleensä hoito onnistuu.

– Sienestä pääsee eroon lähes aina, kun se hoidetaan. Lääke myös estää sitä leviämästä.

Päivitetty 17.5. – Ilmestynyt 4.5.2021