
Kauneudenhoito voi olla kallista, aikaa vievää ja historioitsijoiden mukaan jopa tappavaa. Vaikka kosmetiikassa käytetään tänäkin päivänä joitakin kyseenalaisia aineita, eivät ne ole mitään verrattuna suoranaisiin myrkkyihin, joiden avulla ihmiset ovat aikanaan kaunistautuneet.
Muinaiset egyptiläiset kuninkaalliset korostivat silmiään maagisella mustalla rajausvärillä. Sen tarkoituksena oli korostaa kuninkaallisten asemaa yhteiskunnassa ja suojata käyttäjäänsä jumalien edessä sairauksilta. Silmät rajattiin jauhetulla lyijyhohteella, kohlilla, joka on lyijysulfidimineraali.
Lyijy on myöhemminkin ollut kosmetiikan keskeisiä ainesosia. Kuningatar Elisabet I:n (1533–1603) kuuluisan vaalean hipiän salaisuutena oli Venetian Ceruse, joka oli lyijyetikkaseos. Elisabet I kuoli 69-vuotiaana ja syynä saattoi olla ainakin osittainen lyijymyrkytys.
Arsenikkia hampaisiin ja elohopeaa akneen
Arsenikkia käytettiin 1700- ja 1800-luvulla kynsien hoidossa, hammassementtinä, kosmeettisena pesuaineena sekä hiusten värjäyksessä.
Joitakin kaupan hyllyiltä saatavia arsenikkituotteita jopa markkinoitiin lääkärien hyväksyminä, kuten tohtori Mackenzien ”lääkinnällinen” arsenikkisaippuaa, jota myytiin vielä 1900-luvun alussa. Arsenikkisaippuan kerrottiin ravitsevan ihoa ja valkaisevan käsiä.
Monet historialliset kosmetiikkareseptit sisälsivät myös elohopeaa. Vuonna 1866 elohopeakloridin kerrottiin vähentävän kaikenlaisia ihosairauksia aknea myöten. Elohopeanitraattia puolestaan suositeltiin kylmänkyhmyjen hoitoon.
Vaarallisten kauneudenhoitotuotteiden käyttö jatkui vielä 1900-luvun alkupuolella. Vuosisadan alkupuoliskolla radiumin uskottiin olevan kaiken parantava ihmemateriaali. Sitä lisättiin myös kosmetiikkaan.
Moderni kauneusteollisuuskaan ei selviä puhtain paperein. Viime aikoina on nostettu esiin pitkäaikaisen solariumlaitteiden käytön yhteys ihosyöpään, ihonvalkaisutuotteiden vaarat sekä ihonhoitotuotteiden sisältämän mikromuovin ympäristövaikutukset.