
Englantilaisen autoteollisuuden ”ylpeys” Morris Marina oli jo aikaisemmin koeajettu pienellä 1,3-litraisella moottorilla, mutta nyt Tuulilasi pääsi testaamaan 1,8-litraisen ja 83-hevosvoimaisen hormonihirmun – vieläpä trendikkäässä saloon-korissa.
Morris Marina ei todellakaan hämmästytä uusilla ratkaisuilla. Moottori on sijoitettu eteen, takapyörät vetävät. Näiden väliin on asennettu täysin tuttuun järjestykseen kytkin, vaihdelaatikko, kardaaniakseli ja vetopyörästö. Jäykkä taka-akseli on monesta tämänluokkaisesta autosta siirretty jo eläkkeelle, mutta Marinan suunnittelijat ovat katsoneet sen edelleen käyttökelpoiseksi. Moottori on nykyisen mittapuun mukaan pitkäiskuinen ja matalaviritteinen – vaivaton ja helppokäyttöinen. Suurin teho ja suurin vääntömomentti saavutetaan alhaisella käyntinopeusalueella (5 000 kierr/min, toim.huom.).
Ohjaus on miellyttävän kevyt, mutta ohjaustunto on kuitenkin hyvä. Vaikka auto on tilava, se on siitä huolimatta ketterä. Sillä pääsee ympäri paljon pienemmässä tilassa kuin monella pienemmällä autolla. Kun näkyvyys kaikkiin suuntiin on lisäksi moitteeton, on todettava, että kaupunkioloissa Marina oli oikein mukava tuttavuus. Maantiellä ei tilanne huonontunut oikeastaan lainkaan. Erityisesti hyväpintaisella tiellä Marina kulki leikitellen tuollaista 120-130 km/h:n tuntivauhtia, eikä nopeuden nostaminen tästä tuntunut mitenkään hurjalta. Asfalttikaarteissa auto istui kuin naulittu. Irtoaminen luisuun oli kovassakin nopeudessa vähäistä.
Ajaminen sai toisen luonteen, kun pinta ei ollut moitteettoman tasainen. Nimismiehen kiharat ja teräväreunaiset asfalttipäällysteen kuopat saivat takapään helposti irtoamaan tiestä. Jäykkä taka-akseli on arka huonolle pinnalle, ja näissä oloissa Marinan ajaminen vaatii varovaisuutta sekä tarkkuutta.
Matkanteko 1,8-litraisella Morris Marinalla ei ole ilmaista, mutta kuitenkin halvempaa kuin monella muulla samat suoritusarvot omaavalla autolla. Koko tutustumisajomme polttonesteen kulutukseksi tuli 12,1 l/100 km. Halvempiakin kulkuneuvoja löytyy, joskin samalla ahtaampia ja hitaampia. Kokoluokassaan Marinan kulutus on vähintäänkin kohtuullinen.
PS. Bensa oli 50 vuotta sitten eri hinnoissa...
Taiteilija Marjatta Leppänen oli saanut kunnian päästä Tuulilasin maaliskuun numeron 1973 kanteen. Jutun teemana oli ”julkkisten autovalinta” ja Leppäsen lisäksi lehdessä oli jututettu Eino S. Repoa, Kirsti Pajaria, Tapio Hämäläistä ja Jukka Uunilaa.
Leppänen kertoi ajavansa työnsä vuoksi paljon, joten auton koko ja matkustusmukavuus olivat hänelle keskeisiä valintakriteerejä. Leppäsen mukaan voima ja kiihtyvyys olivat tärkeitä ominaisuuksia, nehän vaikuttivat ajoturvallisuuteenkin – esimerkiksi ohitustilanteissa oli tärkeää, että ei tarvinnut jäädä ohitettavan rinnalle jurnuttamaan. Moottorin ohella Leppänen kertoi arvostavansa lukkiutumatonta jarrujärjestelmää ja hyviä vyörenkaita. Hänen oman autonsa merkki ja malli eivät jutusta selvinneet.